Publisher

National Public Health Institute
Original page

diseases of musculoskeletal system, employees, musculoskeletal system, occupational health, occupational health service, symptoms, workload

Julkaistu 1.11.2007

Työterveyshuolto on Suomessa tärkeä toimija työssä olevan väestön terveyden edistämisessä. Työterveyshuolto on lisäksi ainoa terveydenhuollon toimija, joka voi käytännössä vaikuttaa työntekijän ohella myös työpaikkaan ja työyhteisöön. Tuloksellinen toiminta edellyttää hyviä yhteyksiä työpaikalle, erityisesti suunnittelijoihin, esimiehiin ja henkilöstöhallintoon.

Liikuntaelinperäiset oireet ilmaantuvat osalle jo nuorena, ja suurella osalla työikäisiä on liikuntaelinten oireita ainakin ajoittain (1). Liikuntaelinten sairauksien ja toiminnanhäiriöiden syyt tunnetaan vain osittain. Kuormitustekijöiden työssä ja vapaa-aikana, tapaturmien, elintapatekijöiden ja perimän tiedetään liittyvän liikuntaelinten sairauksiin. Liikuntaelinperäiset kipujaksot pitenevät ja sairauksiin liittyvä haitta lisääntyy iän myötä. Kivuille ja muille oireille on tyypillistä ajallinen vaihtelu. Usein ne liittyvät tiettyihin toimintoihin, joita välttämällä tai muokkaamalla voimme ainakin osittain hallita niitä.

Työelämässä oireiden vaihtelu aiheuttaa haittaa työtehtävistä riippuen. Kevyissä töissä ja töissä, joiden jaksottamiseen työntekijä voi itse vaikuttaa, liikuntaelinoireiden kanssa usein selviydytään. Fyysisesti vaativammissa töissä liikuntaelinten oireet voivat muodostaa esteen suoriutumiselle. Erityisesti liikuntaelinten sairauksien ja mielenterveyden häiriöiden yhteydessä työterveyshuoltoon hakeutuneet työntekijät arvioivat, että he olivat omaan työhönsä osittain mutta ei täysin työkyvyttömiä (2) (kuvio 1). Niin työpaikan kuin liikuntaelinoireisen työntekijänkin kannalta olisi parasta, jos jäljellä olevaa työkykyä voitaisiin hyödyntää ilman liikuntaelinten terveyden heikentymisen vaaraa.

Tilanteessa, jossa liikuntaelinten sairaus jo on aiheuttanut pitkähkön työkyvyttömyyden, työhön paluuta voidaan tukea esimerkiksi osasairauspäivärahan ja työeläkekuntoutuksena myönnetyn kuntoutusrahan turvin. Suurissa yrityksissä on myös omia tukitoimia, esimerkiksi tukipalkka, osatyökykyisten pitämiseksi työssä. Muissa Pohjoismaissa paitsi Suomessa voidaan osasairausvapaata soveltaa myös työkyvyttömyyden varhaisvaiheessa. Työterveyslaitoksella käynnissä olevassa Osasairausvapaa-hankkeessa selvitetään varhaisen osasairausvapaajärjestelyn soveltuvuutta ja vaikutuksia liikuntaelinten terveyteen erityyppisissä töissä (3).

Työterveyshuolto toimenpiteiden käynnistäjänä

Lähes 70 % työikäisistä suomalaisista on työssä. Palkansaajista 80–90 % on työterveyshuollon piirissä. Työterveyshuolto on Suomessa tärkeä toimija työssä olevan väestön terveyden edistämisessä. Työterveyshuolto on lisäksi ainoa terveydenhuollon toimija, joka voi käytännössä vaikuttaa työntekijän lisäksi työpaikkaan ja työyhteisöön.

Mitä työpaikalla ja työterveyshuollossa pitäisi tehdä, jotta työssä olevien liikuntaelinten terveydentila olisi mahdollisimman hyvä ja jäljellä oleva työkyky voitaisiin parhaiten hyödyntää?

Työn kuormitustekijöillä on yhteys liikuntaelinten sairauksiin, ja vaikuttamalla kuormitustekijöihin pitäisi periaatteessa pystyä vaikuttamaan liikuntaelinten sairauksiin tai ainakin niistä aiheutuvaan haittaan. Tutkimustieto työhön kohdistuvien toimenpiteiden hyödystä on toistaiseksi niukkaa. Tämä voi johtua siitä, että näiden kuormitustekijöiden merkitys oireissa ja sairauksissa ei olekaan niin suuri kuin epidemiologisten tutkimusten perusteella on arvioitu, tai tehdyt toimenpiteet eivät ole vaikuttaneet riittävästi kuormitukseen.

Erityisesti ikääntyneillä ja kroonisimmissa oireissa tarvitaan suuria muutoksia työkuormitukseen ja mahdollisesti lisäksi työmäärän vähentämistä. Vasta nyt kun Suomen työssä oleva väestö on ikääntynyt ja pula osaavasta työvoimasta on todellisuutta, työpaikoilla on alettu kehittää käytäntöjä, joissa sovitaan järjestelmällisestä sairauksien ehkäisystä, työn sopeuttamisesta oireiden yhteydessä, sairauspoissolojen hallintamalleista ja työhön paluun tukitoimista.

Liikuntaelinten sairauksien ehkäisy on todennäköisesti tehokkainta työpaikkojen suunnitteluvaiheessa. Siinä avainasemassa ovat suunnittelijat ja työnjohto. Työterveyshuolto voi toimia konsulttina. Työterveyshuollon tehtäviä ovat työpaikkaselvityksistä, työhöntulo- ja määräaikaistarkastuksista ja mahdollisista muista selvityksistä kertyneen tiedon hyödyntäminen ehkäisevien toimenpiteiden suunnittelussa. Lisäksi työterveyshuollon tulee seurata sairauspoissaoloja ja suunnitella yhdessä esimiesten ja henkilöstöhallinnon kanssa työhön paluun tukitoimia vähänkin pitemmän sairausloman jälkeen (taulukko 1).

Eira Viikari-Juntura, tutkimusprofessori
Työterveyslaitos, Terveys ja työkyky -osaamiskeskus

Kirjallisuutta
1. Riihimäki H, Heliövaara M ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien työryhmä: Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet. Kirjassa: Terveys 2000 -tutkimuksen perustulokset. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B3/2002, s. 47–50.
2. Martimo KP, Varonen H, Husman K, Viikari-Juntura E. Factors associated with self-assessed work ability. Occup Med (Lond). 2007;57:380–2.
3. www.ttl.fi/osasairausvapaahanke

Kuvio 1. Potilaan arvio työkyvystä lääkärillä käynnin syyn mukaan (2).