Ohita navigaatiot ja siirry sisältöön

tervesuomi.fi

Apunavigaatio

Apunavigaatio

(organisationsinfo)

Miten varhainen kasvu vaikuttaa aikuisiän terveyteen?

Julkaistu 29.2.2008

Miten varhainen kasvu vaikuttaa aikuisiän terveyteen?

Miten sikiöaikainen kasvu liittyy aikuisiän terveyteen?

Sikiöaikainen kasvu vaikuttaa yksilön terveyteen koko elämän ajan. Parhaiten tunnetaan pieneen syntymäkokoon lisääntynyt aikuisiän- ja verisuonitautien riski, joka on osoitettu yli 100 väestötutkimuksessa. Tässä yhteydessä "pieni syntymäkoko" tarkoittaa yleensä täysiaikaisen lapsen hidasta sikiöaikaista kasvua; ennenaikaisen syntymän mahdolliset pitkäaikaisvaikutukset tunnetaan vielä huonosti. Sekoittavien tekijöiden kuten sosiaaliryhmän ja elintapojen merkitys on osoitettu vähäiseksi. Varhaisella kasvulla on laajempiakin terveysvaikutuksia: se ennustaa myös mm. osteoporoosia ja monia psykiatrisia sairauksia. Toisaalta hitaaseen sikiöaikaiseen kasvuun arvellaan liittyvän joittenkin syöpätyyppien vähentynyt riski.

Miksi ja miten elimistö muistaa sikiökauden olosuhteet?

Eläintutkimusten perusteella on ryhdytty puhumaan ohjelmoitumisesta: tavallista niukempaa ravintoa syystä tai toisesta saava sikiö "ohjelmoi" esimerkiksi hormonijärjestelmiään tai elintensä kokoa koko elämän ajaksi siten, että yksilö tulisi toimeen niukalla ravinnolla. Evoluution kannaltahan kyseessä on edullinen ominaisuus: mielekäs sopeutumismekanismi lajin kulloisiinkin elinolosuhteisiin. Jos sikiön ohjelmoima niukan ravinnon ennuste ei kuitenkaan osu oikeaan, näistä sopeutumisjärjestelmistä voikin tulla sairausriski.

Mitä syntymäpaino itse asiassa kertoo?

Väestötutkimuksissa sikiökautisten olosuhteiden mittarina käytetään yleensä syntymäpainoa. Syntymäpaino kertoo kuitenkin itse asiassa varsin karkeasti sikiöajan olosuhteista. Toisaalta paino on kiistaton, yksiselitteinen luku, joka monissa maissa on jo pitkään mitattu kaikilta vastasyntyneiltä, ja useimmiten se on paras käytettävissä oleva mittari.

Ensinnäkin syntymäpaino riippuu luonnollisesti raskauden kestosta. 2.5 kg painava tyttövauva joka on syntynyt raskausviikolla 34 (6 viikkoa ennen laskettua aikaa) on suunnilleen keskimääräisen painoinen, kun taas täysiaikaisena syntynyt samanpainoinen vauva on vahvasti pienikasvuinen. Silloin kun raskauden kesto tiedetään luotettavasti, syntymäpaino ilmaistaankin suhteessa raskausviikkojen mukaiseen keskiarvoon standardipoikkeamayksiköissä (standardipoikkeama, SD, tarkoittaa "keskimääräistä poikkeamaa keskiarvosta"). Edellä olevan esimerkin tyttövauvan raskausviikkoihin suhteutettu syntymäpaino olisi raskausviikolla 34 +0.2 SD ja täysiaikaisena -2.3 SD.

Tämäkään syntymäpaino ei kerro kaikkea. Syntymäpainoltaan -2.3 SD oleva vauva on voinut kärsiä vaikeasta kasvunhidastumasta esimerkiksi istukan vajaatoiminnan vuoksi tai hänen kokonsa voi kertoa vain terveen vauvan pienikokoisesta perimästä. Samoin syntymäpaino ei kerro siitä miten paino jakautuu - kuinka suuri osa siitä on esimerkiksi lihaksia tai rasvaa. Toisin sanoen yksilökohtaisia terveysennusteita ei voi syntymäpainon perusteella tehdä.

Miten sikiöaikaisen kasvun ja aikuisiän sairauksien yhteyttä voidaan tutkia?

Väestötutkimuksissa tutkitaan usein sattumanvaraisesti valittu tiettyä väestöä edustava joukko. Tällaisiin tutkimuksiin tarvitaan usein satoja tai tuhansia ihmisiä, joitten varhaisista vaiheista tiedetään jotakin - esimerkiksi syntymäpaino. Kliinisessä väestötutkimuksessa kutsutaan vapaaehtoisia tutkittavia terveystarkastustyyppiseen tutkimukseen, jonka tuloksia verrataan syntymäpainoon ja muihin varhaisvaiheiden tietoihin. Suomessa ja esimerkiksi muissa pohjoismaissa toimivat lakisääteiset terveydenhuollon rekisterit antavat mahdollisuuden rekisteritutkimukseen - voidaan esimerkiksi tutkia onko pienenä syntyneille myönnetty useammin lääkkeiden erityiskorvattavuus verenpainetaudin, diabeteksen tai muun yleisen kroonisen sairauden vuoksi. Luotettavinta tietoa saadaan prospektiivisesta väestötutkimuksesta jossa seurataan samaa ihmisryhmää syntymästä alkaen - toisaalta tällainen tutkimus voi kestää ihmisiän. Väestötutkimuksessa voidaan tutkia jotakin tiettyä sairautta, esimerkiksi sepelvaltimotautia. Yksityiskohtaisempaa tietoa voidaan saada tutkittaessa sairaudelle altistavia tai siltä suojaavia tekijöitä - sepelvaltimotaudin kohdalla esimerkiksi rasva- ja sokeriaineenvaihduntaa (diabetes ja sen esiasteet), verenpaineen säätelyä ja eri hormonijärjestelmien toimintaa. Tutkittavien asioiden ei välttämättä tarvitse olla sairauksia. Onkin todennäköistä, että varhaiseen kasvuun vaikuttavat olosuhteet voivat osaltaan vaikuttaa niihin normaaleihin eroihin, joita yksilöiden välillä on. Sairauslähtöisessä tutkimuksessa voidaan verrata johonkin sairauteen sairastuneiden potilaiden syntymäpainoa ja muita varhaisvaiheen tietoja koko väestön vastaaviin tietoihin. Tällainen lähestymistapa sopii erityisesti harvinaisten sairauksien tutkimiseen. Väestötutkimus osoittaa vain harvoin syy-seuraussuhdetta. Tällaista tietoa voidaan saada eläintutkimuksista. Usein mainittu esimerkki on tiineelle rottaemolle annettava kortisolin kaltainen hormoni: sitä saaneet rottaemot saavat pienikokoisempia poikasia, joilla on aikauisiässä kohonnut verenpaine. Vastaavissa eläintutkimuksissa on tullut esille suuri joukko muitakin mahdollisia mekanismeja, joilla varhainen kasvu voi liittyä aikuisiän terveyteen.

Onko joissakin ryhmissä riski erityisen suuri?

Emme vielä tiedä. Väestötutkimusten havainnot on yleensä tehty koko väestön tasolla, mihin joukkoon vaikeasta kasvuhäriöistä kärsineitä mahtuu vain vähän. Sydän- ja verisuonitautien tunnetuissa vaaratekijöissä ja esiasteissa - verenpaine, sokerinsieto, kolesteroli, verisuonten joustavuus, kehon rasvapitoisuus -sikiön kasvuhäiriöistä kärsineillä on kuitenkin todettu selviä muutoksia ja nuoressa aikuisiässä.

Hyvin pienenä syntyneet keskoset elävät ensimmäiset elinkuukautensa voimakkaasti kohdusta poikkeavissa olosuhteissa ja usein kasvavat tänä aikana hyvin hitaasti. Hyvin pienten keskosten aikuisiän terveydestä tiedetään kuitenkin varsin vähän, sillä vanhimmat nykyaikaisen tehohoidon ansiosta selvinneet pikkukeskossukupolvet ovat vasta nuoria aikuisia.

Pohdittaessa tällaisten erityisryhmien riskiä on muistettava, että vaikka joittenkin sairauksien riski olisi ehkä selvästikin lisääntynyt, samat mekanismit voivat suojata joiltakin muilta sairauksilta. Hyvin pienenä keskosena syntyneillä esimerkiksi tiedetään esiintyvän merkittävästi vähemmän allergisia sairauksia ainakin lapsuusiässä.

Voiko lisääntynyttä riskiä pienentää?

Mitä todennäköisimmin voi. Esimerkiksi sydän- ja verisuonitautiriskiä pienentävät vähintäänkin tavanomaiset terveelliset elämäntavat - painonhallinta, liikunta, ruokavalio tai joissakin tilanteissa vaaratekijöiden lääkehoito. Idefix-tutkimuksessa on myös todettu, että säännölliseen liikuntaan liittyvä diabeteksen riskin pieneneminen on erityisen voimakasta nimenomaan pienenä syntyneillä. On myös mahdollista, että pitkällä aikavälillä sikiöajan kasvun pitkäaikaisvaikutusten tutkimus antaa myös uutta tietoa monien tavallisten sairauksien mekanismeista, ja tätä tietoa voi käyttää hyväksi uusia ehkäisykeinoja kehitettäessä.

© TerveSuomi.fi 2008Tietoja sivustosta