Publisher

National Public Health Institute
Original page

asthma, early childhood, hypersensitivity, immune system

Julkaistu 11.4.2006

Allergioiden syitä etsimässä

Allerginen reagointitapa muotoutuu jo varhaislapsuudessa: voidaanko siihen vaikuttaa?

Allergiat ja astma ovat nykyisin yksi merkittävimpiä kansantauteja teollistuneissa länsimaissa. KTL:ssa allergiatutkimuksiin ohjattiin keskitetysti lisää voimavaroja käynnistämällä vuonna 2002 monitieteinen viiden eri osaston tutkimusohjelma.

Ohjelman päätyttyä keväällä 2005 järjestettiin seminaari allergioiden ja astman varhaisista syntymekanismeista ja ehkäisymahdollisuuksista. Tiivistelmiä tässä seminaarissa käsitellyistä aiheista on koottu nyt käsillä olevaan Kansanterveys-lehden teemanumeroon.

Immunologisen järjestelmän kypsyminen lapsuudessa

Lasten varhaisimmat elämäntapahtumat – yhdessä perimän kanssa – ovat ratkaisevia allergisen reaktiotavan kehittymiselle. Ensimmäisten elinpäivien, -viikkojen ja - kuukausien elinympäristö, toisaalta myös ainakin loppuraskauden aika, näyttävät vaikuttavan immuunireagointitapaan. Infektiokirjon ja ravitsemuksen muutokset ovat tässä ilmeisen tärkeitä tekijöitä. Kun halutaan vaikuttaa allergoiden kehittymiseen, tulee huomio sunnnata nimenomaan näihin varhaisiin tapahtumiin ja etsiä mahdollisuuksia puuttua niihin.

Immunologian näkökulmasta vastasyntyneet ovat “atooppisia”, allergiseen reagointitapaan taipuvaisia, ja heidän immuunijärjestelmässään on painottunut auttaja-T-solujen (Th) allergiolle ominainen alaluokka Th2. Th-solujen toisen pääluokan, Th1-solujen, toiminta liittyy pääasiassa infektiopuolustukseen. Keskeinen kysymys allergian synnyssä on mitkä tekijät ohjaavat vastasyntyneen Th2-painotteista immunologista tilaa ”normaaliin” ja ”hyödylliseen” Th1-suuntaan.

Seminaarissa pyrittiin mm. kirkastamaan kuvaa siitä, miten uusin tutkimus on auttanut ymmärtämään näitä varhaisia tapahtumia ja minkälaisin keinoin allergioiden ehkäisyyn ja yhä kasvavan allergiaepidemian pysäyttämiseen voitaisiin päästä. Allergian varhaisten syntymekanismien tutkimus ja kokeellinen ehkäisy ja hoito edellyttävät myös sopivia koe-eläinmalleja.

Allergisen immuunivasteen avaintekijöitä

Allergisen immuunivasteen ymmärtämisen virstanpylväitä ovat IgE vasta-aineluokan löytyminen runsaat 40 vuotta sitten sekä sen synteesiä ohjaavien sytokiinien, erityisesti interleukiini (IL) 4:n ja IL-13:n löytyminen ja Th1/Th2 solujen kuvaaminen parikymmentä vuotta myöhemmin. Viimeaikaisimmista havainnoista tärkeimmät lienevät T-säätelysolujen (T_reg) ”uudelleen keksiminen ” 2000-luvun alussa ja mielenkiintoiset löydökset antigeenejä esittelevien dendriittisten solujen aktiivisesta osuudesta reaktiotavan suuntauksessa. Luontaisen immuniteetin (innate immunity) mekanismit ovat myös intensiivisen tutkimuksen kohteena ja todennäköisesti ratkaisevan tärkeitä immuunivasteen suunnan valinnassa.

Kun allergista immuunivastetta ohjaavat ja säätelevät keskenään vuorovaikutuksessa olevat tekijät tunnetaan riittävän hyvin, voidaan miettiä miten niiden kautta voitaisiin ohjailla immuunivasteita. Signaaleja välittävien transkriptiotekijöiden, yhtä lailla kuin sytokiinien ja kemokiinien toimintaa ja merkitystä voidaan nykyään entistä paremmin selvittää koe-eläinmalleissa, kun on kehitetty lukuisia eri tekijöitten suhteen poistogeenisiä eläinkantoja.

Atooppinen marssi

Kun tarkastellaan allergiaoireiden tavallista ilmaantumisjärjestystä lapsilla
(“atooppinen marssi”), nähdään, että ensimmäiset oireet ilmenevät lähes aina joko ruoka-allergioina tai allergisena ihottumana (atooppinen dermatiitti tai ekseema, ”maitorupi”) tai molempina. Allergisen nuhan ja astman esiintymishuiput tulevat useita vuosia myöhemmin. Iho- ja suolisto-oireiden esiintymisen samanaikaisuus on korostanut ihon roolia altistuksissa ja allergiaan johtavissa varhaistapahtumissa, mikä on saanut tukea myös eräistä allergian koe-eläinmalleista. Ihon lievälläkin mekaanisella vaurioitumisella, esimerkiksi raapimisen seurauksena, näyttää olevan suuri merkitys allergioiden kehittymiselle.

Varhaisiin tapahtumiin vaikuttaminen

Mihin varhaisiin ympäristöön liittyviin tapahtumiin ehkä voitaisiin vaikuttaa? Raskaudenajan ympäristö ja äidin altistukset eri typpisille allergeeneille olisivat kenties sellaisia tekijöitä, mutta tutkimustietoa tarvitaan merkittävästi lisää. Varsin selvältä näyttää kuitenkin se, että synnytystapana tulisi suosia luonnollista synnytystä. Varhaislapsuuden elinympäristön ja allergeenialtistusten valintaan voidaan varmasti joissakin tilanteissa vaikuttaa, mm. ruokavalioilla, mutta näiden todellinen merkitys on vielä hyvin huonosti tunnettu. Ohjenuoriksi käytännön toteutukselle tarvitaan välttämättä tieteellisesti kestäviä perusteita. Yhteisymmärrys vallitsee oikeastaan toistaiseksi vain siitä, että tupakoinnin ja tupakansavun välttäminen ja 4–6 kuukautta kestävä rintaruokinta ovat allergioilta jossain määrin suojaavia tekijöitä.

Toiveita on kohdistettu myös siihen, että varhaiseen immunologiseen vasteeseen voitaisiin vaikuttaa niin, että allergian kehittyminen estyisi tai merkittävästi vähenisi. Näitä mahdollisuuksia voisivat olla antigeeneja esittelevien solujen toiminnan ohjaaminen, IgE-synteesin esto (on jo käytössä omalizumabi-hoidoissa vaikeassa astmassa), IgE:tä promovoivien sytokiinien (IL-4, Il-13) esto ja Th1-tyypisen vasteen stimuloiminen “allergiarokotuksilla” (lupaavia ovat mm. bakteeriperäiset CpG dinukleotidimotiivit ja kohdennetusti ”hypoallergeenisiksi” mutatoidut allergeenimolekyylit). Voidaan myös yrittää vaikuttaa T-soluvastetyypin valintaan moduloimalla transkriptiotekijöitä ja pyrkiä lisäämään ja aktivoimaan T-säätelysoluja.

Allergioiden varhaisvaiheitten ja perustutkimuksen ykköshaasteita vuonna 2006 ovat allergisen reaktiotavan synnyn ja säätelyn ymmärtäminen. Mielenkiintoisimmilta vaikuttavat tällä hetkellä tapahtumat, joissa lasten ensi kosketus ympäristöön syntyy antigeenejä esittelevien solujen ja luontaisen immuniteetin aktivoituessa. Edelleen täytyy tutkia T-säätelysolujen roolia ja pyrkiä ymmärtämään entistä paremmin perinnöllisten tekijöiden merkitystä. Allergioiden koe-eläinmalleissa immuunivasteita voidaan jo monin tavoin moduloida, ja on syytä toivoa, että uuden tietämyksen ja osaamisen siirtäminen käytännön lääketieteeseen ei olisi enää toivottoman kaukana.

Timo Palosuo
tutkimusprofessori (emeritus)
Kansanterveyslaitos
Virustautien ja immunologian osasto

etunimi.sukunimi@ktl.fi