Publisher

National Public Health Institute

Suomalaisten terveyttä edistetään ja suojellaan parhaiten vaikuttamalla ihmisiin ja heidän elämäänsä. Terveydenhuollossa interventiolla tarkoitetaan väliintuloa ja auttamista. Tässä Kansanterveyslehden numerossa esitellään interventioita. Niille kaikille on tyypillistä pitkäjänteisyys.

Ensin pitää luotettavasti tutkia, miten asiat ovat ja mitä voitaisiin tehdä. Sen jälkeen solmitaan tarvittavat yhteistyösuhteet. Ennen toimintaa pitää yhdessä arvioida, mitkä ovat oikeat ja tulokselliset toimintatavat. Varsinaisen intervention aika on vasta huolellisen valmistelutyön jälkeen. Intervention päätyttyä on arvioitava tulokseen vaikuttaneet tekijät. Koko prosessi saattaa kestää kymmeniä vuosia.

Erinomainen esimerkki interventiosta on professori Jouko Lönnqvistin johtama itsemurhien ehkäisyprojekti. Se alkoi vuonna 1986. Vuonna 2005 voitiin todeta, että itsemurhien määrä oli Suomessa vähentynyt projektin aikana 40 prosentilla. Suomesta tuli itsemurhien ehkäisyn mallimaa.

Tupakka on pahimpia terveen elämän vihollisia. Tiesitkö, että 1950-luvulla 75 prosenttia miehistä poltti tupakkaa. Tänään miehistä alle 30 ja naisista noin 20 prosenttia polttaa tupakkaa. Tupakan vastainen interventio on kestänyt yli 50 vuotta ja siinä on ollut lukematon määrä eri vaiheita. Voidaan sanoa, että tähän interventioon ovat osallistuneet lähes kaikki suomalaiset. Olemme uskollisesti ottaneet vastaan tupakanvastaista valistusta ja kiristyneen lainsäädännön. Tänään suurin osa meistä ei tupakoi. Ja tästä hyötyvät kaikki suomalaiset.

Interventiot vaativat innostuneita ja pitkäjänteisiä toteuttajia. Mutta myös yhteiskunnan ja terveydenhoitojärjestelmän tulee olla riittävän vahva tukemaan interventiohankkeita. Teemmehän kaikki työtä saman päämäärän hyväksi. Huolestumiseen on kuitenkin aihetta. Kiire näyttää juurtuneen terveydenhoitojärjestelmäämme. Professori Lönnqvist uumoilee, ettei itsemurhien ehkäisyprojektia ehkä enää voitaisi toteuttaa ainakaan samalla tavalla.

Sama sanoma kuuluu MIKSTRA-projektista, jonka tavoitteena on avoterveydenhuollon antibioottien oikea käyttö. Vuonna 1998 peräti 82 terveyskeskusta ilmoittautui mukaan projektiin, vain 30 voitiin ottaa mukaan. Projektivuosina 1998–2002 terveyskeskuksiin iski työvoimapula, joka ei ole vieläkään hellittänyt. On suuri pelko, että 10 vuoden seurantatutkimusta ei enää pystytä tekemään.

Terveydenhuollon toimijat saadaan parhaiten mukaan, jos interventiot helpottavat heidän työtään. Tutkijat asettavat toivonsa tietotekniikan kehittymiseen. Hiljattain saadun arvion mukaan tietotekniset sovellutukset auttavat MIKSTRA-projektia ja lukemattomia muita tutkimuksia aikaisintaan viiden vuoden kuluttua.

Suomalaiset ovat aina olleet erittäin suopeita lääketieteellisille tutkimuksille. Toivotaan, että tämä suopeus jatkuu. Mutta yhtä lailla sopii toivoa, että terveydenhuoltojärjestelmämme voisi myös tulevaisuudessa toteuttaa hyvin perusteltuja ja suunniteltuja interventioita suomalaisten terveyden edistämiseksi ja suojelemiseksi.

Pentti Huovinen, päätoimittaja
Kansanterveys-lehti
pentti.huovinen(at)ktl.fi