Publisher

National Public Health Institute

Vuoden 2008 alussa alkaa suurin uudistus kuntarakenteessa sitten 1865, jolloin kunnat saivat itsehallinnon. Paras-hanke velvoittaa kuntia järjestämään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut vähintään 20 000 asukkaan väestölle. Samaan aikaan kuntia patistetaan edistämään asukkaittensa terveyttä. Tähän tehtävään kunnille on onneksi tarjolla monenlaista tukea.

- Paras-hankkeen edellyttämä terveydenhuollon väestöpohjan kasvattaminen koskee noin kolmea neljästä Suomen 250 terveyskeskuksesta. Muutos kuulostaa lukuina dramaattiselta, mutta käytännössä se vaikuttaa vain joka kolmanteen suomalaiseen, kertoo Kuntaliiton sosiaali- ja terveysasioiden johtaja Jussi Merikallio.

Valtio kysyi syksyllä 2007 kunnilta, miten ne aikovat selvitä Paras-hankkeeseen liittyvästä lakiin kirjatusta velvollisuudestaan edistää terveyttä, hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta näissä uusissa laajan väestöpohjan kuntayhtymissä.
- Peruskuntien vastaukset olivat vaihtelevia ja osin puutteellisia, koska kysymys oli asetettu niin, että vastauksessa olisi pitänyt käsitellä terveyden edistämistä sairaanhoitopiirien tasolla. Ennalta ehkäisevä työ on myös peruskunnan tehtävä, selittää Merikallio

Paras-hankkeelta ei voida odottaa ihmeitä terveyden edistämisessä.
- 2/3 väestöstä asuu suurissa kaupungeissa ja niiden ympäryskunnissa, joissa Paras-hanke muuttaa terveydenhuoltoa suhteellisen vähän. Emme voi jäädä heidän kohdallaan odottamaan uusia terveyden edistämisen rakenteita, sillä meillä on jo riittävästi keinoja, ja rahkeitakin. Haasteena ovat asenteet ja jo hyviksi todettujen käytäntöjen levittäminen, painottaa Kuntaliiton ylilääkäri Liisa-Maria Voipio-Pulkki.

Huolena yhteistyön heikkeneminen

Paras-hankkeessa edellytetty laaja väestöpohja terveydenhuollon palvelujen järjestämisessä tulee johtamaan hyvin erilaisiin hallinnollisiin rakenteisiin, kuten yhteistoiminta-alueisiin, kuntayhtymiin tai isäntäkuntamalleihin. Sosiaali- ja terveydenhuollon välisen yhteyden pitäminen hyvin kiinteänä on tärkeää, mutta terveyden edistämiseen se ei vielä riitä.
- Huolena on se, että nämä palvelut irtaantuvat muusta kunnallisesta päätöksenteosta. Kuntaliiton näkemys on, että Paras-hankkeessa syntyvien terveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden pitäisi rakentua mahdollisimman samankaltaisin perustein kuin itse kunnat, selittää Merikallio.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottaminen irrallaan kunnan muista peruspalveluista voi johtaa siihen, ettei kommunikaatio suju toivotusti.
- Kuntien eri toimialojen välinen horisontaalinen yhteistyö on paikoin kehittynyt aktiiviseksi ja erittäin tiiviiksi esimerkiksi sivistystoimen ja tervehuollon välillä. Vanhusten kulttuuritarjonta, maankäyttö, asuminen, liikenne ja erityisesti esteettömyys tulevat paljon paremmin hoidettua silloin, kun kuntien peruspalvelut, hallintokunnat, ovat lähellä kunnallista päätöksentekoa, jatkaa Merikallio.
- Kunnissa on terveyden edistämisen lisäksi paljon muita toimintoja, jotka hyötyvät poikkihallinnollisuudesta, lisää Voipio-Pulkki.

Valtio ohjaa kuntia terveyden edistämiseen

Samoihin aikoihin Paras-hankkeen kanssa käynnistyi Terveyden edistämisen politiikkaohjelma. Vuoden 2008 alussa on tarkoitus aloittaa Kansallinen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelma, Kaste. Vuosille 2008–2011 suunniteltu Kaste on uusi hallitusohjelman toimeenpanon väline, jossa terveyden edistäminen, terveyserojen kaventaminen, hyvinvoinnin tasainen jakautuminen kautta Suomen on yksi kolmesta isosta teemasta

- Kumpikin toimii samaan suuntaan. Politiikkaohjelmassa luodaan tietoa ja käytäntöjä ja kootaan erilaisia tahoja yhteen. Kyse on ennen muuta informaatio-ohjauksesta, sillä käytännön rahoitus on niin pieni, ettei sillä vielä kyetä uudistamaan rakenteita. Kuntien toiminnan kannalta kaikkein keskeisin hanke onkin Kaste lähinnä siksi, että sen aikajänne on sopivan pitkä ja sen kautta voidaan sosiaali- ja terveysministeriöstä hakea rahoitusta erilaisille kehittämistoiminnoille, sanoo Merikallio.

Lehden painoon mennessä Kastetta ei ollut vielä hyväksytty eduskunnassa, joten kuntaliittolaiset puhuivat siitä vielä varauksella.
- Toteutuessaan Kasteessa suunniteltu hyvien käytäntöjen verkosto tukisi kuntia terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen käytännön kehittämistyössä, sanoo Kuntaliiton terveydenhuollon erityisasiantuntija Soile Paahtama.

Aiemmat hankkeet, kansallinen terveyshanke ja vuoden 2007 lopussa päättynyt kansallinen sosiaalihanke, ovat tuottaneet runsaasti ideoita ja käytäntöjä, joiden juurruttamiseksi ja levittämiseksi tarvitaan järjestelmällistä toimintaa.

Terveyden edistäminen on johtamiskysymys

Terveydenhuollon resurssipulaan vedotaan usein silloin, kun tulee puhe terveyden edistämisestä. Soile Paahtaman mielestä resurssipulaa useammin on kyse asenteesta.
- Terveyden edistäminen ja ehkäisevä työ on pitkälle kiinni tahdosta ja johtamisesta. Terveyden edistämisen ajatellaan myös virheellisesti kuuluvan vain terveyskeskuksen vastuulle, vaikka asia on juuri toisin päin. Työn pitäisi alkaa kunnan ympäristö- ja teknisistä palvelusta sekä koulutus- ja sivistyspalveluista, liikuntatoimesta ja nuorisotoimesta, yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa.

Terveyden edistämistä pitää lähteä kehittämään pienin askelin yhdessä kaikkien henkilöstöryhmien kanssa.
- Tässä ei välttämättä tarvita ylimääräisiä virkoja, vaan ihmisiä, joilla on palo tehdä tätä työtä yhdessä. Kuntien ei kannata lähteä kehittämään terveyden edistämistä yksin, vaan tukea kannattaa hakea muualta, mm. järjestöjen merkitys on suuri terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä.

Stakesin marraskuussa julkaisemassa kouluterveyspalveluja koskeneessa kyselyssä kunnilta kysyttiin miten ne ovat toteuttaneet asioita, joiden tällä hetkellä uskotaan liittyvän koululaisten terveyden edistämiseen.
- Seuraamalla kuntien tekemisiä ja tekemättä jättämisiä, saadaan terveyden edistäminen näkyväksi. Samalla kun edellytämme kunnilta näitä toimintoja, meillä olisi syytä olla myös näyttöä siitä, että ne ovat vaikuttavia. Pelkkä oletus ei riitä, painottaa Voipio-Pulkki.

Myös sairaiden terveyttä voi edistää

Terveyden edistämisen motiivit liittyvät kiistatta myös terveydenhuollon tulevaan kustannuskriisiin, ja siihen liittyy osittain ehkä perustelemattomia toiveita kustannusten hallinnasta. Liisa-Maria Voipio-Pulkki on vakuuttunut siitä, että vaikkei suoranaisia säästöjä heti nähtäisikään tai työn hyödyt korjaisi joskus joku muu kuin sen tekijä, johtaa uusi ajattelu parempaan työmotivaatioon ja työn hallintaan ja sitä kautta toiminnan tehostumiseen.

Voipio-Pulkki näkee keskustelussa terveyden edistämisestä myös ongelmia.
- Yhä useammin puhutaan elintapasairauksista, ja ihan nurkan takana on ajattelu, että koska ihminen on itse aiheuttanut sairautensa, hän on siitä myös vastuussa. Ennalta ehkäisystä huolimatta ihmiset tulevat edelleen sairastumaan. Vahva ase tuomitsevaa ajattelua vastaan on se, että terveydenhuollon ammattihenkilöt ymmärtävät tekevänsä yksilön kohdalla terveyden edistämistyötä myös silloin, kun he hoitavat hänen sairauttaan. Sekundaaripreventio on olennainen osa sairauksien hoitoa, ja sairaanakin ihminen on useimmiten edelleen täysin toimintakykyinen ja hänen terveyteensä kannattaa panostaa.

Maria Kuronen
Kansanterveys-lehti