Ohita navigaatiot ja siirry sisältöön

tervesuomi.fi

Apunavigaatio

Apunavigaatio

(tidningsartikel)

Kansainvälinen yhteistyö tärkeä osa suomalaista terveyspolitiikkaa

  • Matikainen, Kati
Julkaistu 12.3.2008

Kansainvälinen yhteistyö tärkeä osa suomalaista terveyspolitiikkaa

suomi/ktlehti2008/nro_3/who_60.gifSuomi on ollut jäsenenä Maailman terveysjärjestössä (WHO) vuodesta 1947. Alusta asti yhteistyö on ollut Suomen terveyspolitiikan kehittämiselle ja arvioimiselle hyödyllistä ja merkityksellistä.

- Pienen maan toimintamahdollisuudet ovat rajalliset, joten strategisesti pitää katsoa missä ollaan mukana ja kenen kanssa ollaan mukana. Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että Suomi on aina suhtautunut vakavasti WHO:hon ja pitänyt sitä tärkeänä kansainvälisenä toimijana ja yhteistyökumppanina, sanoo sosiaali- ja terveysministeriön kansainvälisten asiain johtaja Liisa Ollila.

Suomelle on etua WHO:n jäsenyydestä erityisesti asiantuntijoiden verkostoitumisen kautta. Tällä hetkellä suomalaisia asiantuntijoita on vähän mukana järjestössä. Ollilan mielestä heitä pitäisi saada lisää.
- Suomi hyötyy koko ajan olemalla mukana näissä verkostoissa. WHO tulee varmaankin jatkossa toimimaan entistä enemmän laajojen kysymysten ja keskustelujen käynnistäjänä.
- Tässä yhteydessä yhden maan asiantuntijuus, näkemykset ja tiedot eivät riitä vaan täytyy luoda yhteisiä maailmalaajuisia käytäntöjä asioiden hoitamiseksi ja edistämiseksi.

Painopisteet vaihtelevat

WHO:n terveyspoliittiset painotukset ovat vaihdelleet vuosien varrella. Kukin pääjohtaja on omalla kaudellaan vaikuttanut merkittävästi järjestön sisältöjen ja politiikan muotoutumiseen. 1980- ja 90-luvulla siirryttiin erilaisiin kapeampiin tautikohtaisiin ohjelmiin aikaisemmasta laaja-alaisesta perusterveydenhuoltoon keskittyvästä ajattelusta. Suomi arvosteli erityisesti tätä yksittäisten sairauksien voittamiseen ja näiden lääkehoitoon keskittyvää terveyspolitiikkaa.

- EU-yhteistyö, mutta erityisesti globalisaatio, on lisännyt keskittymistä tauteihin, perusterveydenhuollon ja palvelujärjestelmien kokonaisvaltaisen ajattelun kustannuksella. Mutta ehkä poliittisen päätöksenteon laaja-alaisuus olisi vaikea asia hahmottaa ilman näitä konkreettisia tautiesimerkkejä, arvelee Ollila.

Edelleen eri puolilta maailmaa tullaan tutustumaan suomalaiseen perusterveydenhuollon järjestelmään. Suomi on ollut aktiivinen terveyspalvelujärjestelmien, erityisesti perusterveydenhuollon kehittämisessä.

WHO:ssakin aihe on ollut mukana jo varhaisessa vaiheessa. Kazakstanissa 1978 annetussa Alma Atan julistuksessa perusterveydenhuolto todettiin yhdeksi kulmakiveksi terveyden edistämisessä.
- Ja nyt siitä on 30 vuotta. Nämä ovat pitkiä prosesseja. Terveyspalvelujen ja perusterveydenhuollon kehittäminen on mennyt aalloissa, sanoo Ollila.
- Tänä päivänä toimivien palvelujärjestelmien ja terveyspalvelujen edistäminen on jälleen yksi keskeisimmistä aiheista. Samat asiat elävät, mutta eri näkökulmista, eri ihmisistä ja ajasta johtuen.

Suomi monessa mukana

Suomen ja muiden Pohjoismaiden yhteistyö WHO:n tupakantorjunnassa on Ollilan mukaan ollut erittäin merkittävää. WHO:n kansainvälinen tupakkaa koskeva puitesopimus (FCTC) oli maailman ensimmäinen kansanterveyttä koskeva sopimus. Sopimuksen tarkoituksena on vähentää tupakoinnista johtuvia kuolemia ja sairauksia maailmassa. Suomi oli aktiivinen neuvotteluissa, ja vuosia kestäneen neuvotteluprosessin jälkeen sopimus hyväksyttiin WHO:n yleiskokouksessa 2003.

Maailmanlaajuiseen yhteistyöhön liittyen Suomi on painottanut äitiys- ja lastenhuoltoa sekä lisääntymisterveyttä. Suomella on pitkä kokemus kätilötoiminnasta ja hoitohenkilökunnan osallisuudesta äitiys- ja lastenhuollossa.
- Meillä on hyvät kokemukset siitä, että äitiys- ja lastenhuoltoon kannattaa panostaa. Pyrkimys on saada köyhien maiden naisille ilmaiset perusterveydenhuollon palvelut. Tämä aihe ei ole vielä WHO:ssa voimakkaasti näkynyt, joten saa nähdä mikä maa tulee tekemään ensimmäisen esityksen, pohtii Ollila.

Suomi on ollut aktiivinen myös ympäristöterveyshuoltoon liittyvissä aiheissa.
- Vedestä on tänä päivänä tullut erittäin tärkeä saatavuus- ja terveyspoliittinen kysymys. Tämä on merkittävä aihe, jos puhutaan jopa tulevaisuudesta, jossa puhtaasta juomavedestä voidaan käydä sotia.

Ollilan mielestä järjestön haasteena on nähdä terveys muunakin kuin lääkäreiden toiminnan tuloksena.
- Jatkossa WHO:n tulee keskittyä entistä enemmän kansanterveyteen ja terveyden sosioekonomisiin vaikutuksiin. Tämä on selvästi hidas prosessi, jossa tarvitaan poikkitieteellistä ajattelua ja monitieteellisiä työryhmiä.

Pohjoismaat yhteistyössä

Suomi saa äänensä kuuluviin WHO:ssa, etenkin yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa. Pohjoismailla on ollut tapana tehdä aktiivista yhteistyötä esimerkiksi ennen yleiskokouksia.

Pohjoismaat ovat painottaneet hyvinvointivaltion turvaamista ja kehittämistä sekä oikeudenmukaisuutta ja terveyden edistämistä. Näitä aiheita on keskitetysti viety kansainväliseen keskusteluun.

- Jatkossakin yhteinen asioiden valmistelu ja hallintoneuvostotyöskentely ovat tärkeitä. Silloin Pohjoismaat ovat asemassa, jossa ne voivat vaikuttaa kansainvälisen terveysagendan sisältöön ja kehittämiseen, sanoo Ollila.

Pohjoismaat pyrkivät myös vuorotellen WHO:n hallintoneuvoston jäseniksi. Seuraavaksi on Suomen vuoro hakea jäsenyyttä. Ollilan mukaan hallintoneuvoston jäsenyys on poliittiselta merkitykseltään kasvanut.
- Hallintoneuvosto on merkittävässä asemassa, koska se valitsee esityslistalle aiheita, joista yleiskokouksissa päätetään.

WHO:lta tukea Suomelle

Suomi on saanut WHO:lta tukea terveyspoliittisten toimintasuunnitelmien linjauksiin ja käytännön ratkaisuihin. Ollila nimeää yhdeksi tärkeimmäksi yhteistyöhakkeeksi Terveyttä kaikille vuoteen 2000 -ohjelman. Taustana on WHO:n Health for All -ohjelma, ja jonka toteuttamisessa Suomi oli alusta lähtien mukana.

Käytännössä WHO:n asiantuntijaryhmä arvioi Suomen kansallisen ohjelman. Erityisesti sitä miten ohjelma oli rakennettu ja kuinka Suomi menestyi sen toteuttamisessa. Aiempaa ohjelmaa Suomi jatkaa nyt uudella Terveys 2015 -kansanterveysohjelmalla, joka pyrkii terveyden tukemiseen ja edistämiseen kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.

Kansanterveysohjelma kehittää suomalaista terveyspolitiikkaa ja rakentaa terveyttä edistävää yhteistyötä eri hallinnonalojen, järjestöjen ja muiden organisaatioiden kesken. Ohjelma painottaa, että terveyttä edistävän toiminnan tulisi ohjata kaikkea päätöksentekoa. Päätösten terveysvaikutukset pitäisi huomioida, ja kantaa vastuu terveyttä edistävästä kehityksestä.

- Terveys 2015 -ohjelma on kansallinen poliittinen linjaus, mutta samalla siinä painottuu myös Euroopan alueen ja erityisesti globaali yhteistyö. Terveysalan yhteistyöllä on maailmanlaajuista merkitystä, Ollila linjaa.

Näkyvyys haasteena

WHO on ainoa maailmalaajuinen sääntöjä luova terveysalan järjestö. Vaikka järjestön merkitys on kasvanut, niin se joutuu kuitenkin kilpailemaan näkyvyydestä muiden vastaavien toimijoiden kanssa. Ollilan mukaan WHO:lla on haastetta säilyä näkyvänä – muutoinkin kuin katastrofien yhteydessä.

- Minultakin on monta kertaa kysytty, miksi WHO ei näy Suomessa kansallisella tasolla. Vastaus on että ”no news are good news”. Kun ei ole uutisia, asiat ovat hyvin.
- Esimerkiksi pandemian torjunnan yhteydessä huomasi, että WHO:lla on uskottavuutta edelleen hallitusten silmissä. Silloin kun maailmanlaajuinen terveysuhka on olemassa, niin silloin WHO:ta tarvitaan, kertoo Ollila.

Ollilan mukaan WHO toimii budjetilla, joka on aivan liian pieni verrattuna tarpeisiin. Tässäkin asiassa se joutuu kilpailemaan muiden toimijoiden kanssa. Niukka budjetti merkitsee myös sitä, että WHO joutuu tulevaisuudessa valitsemaan entistä tarkemmin kohteet ja aiheet, joihin se keskittyy.
- WHO:n keskeinen pääoma ovat osaavat ihmiset. Verkostonsa puitteissa se on saanut uskomattomia asioita aikaa pienestä budjetista huolimatta.

Pienin askelin eteenpäin

Terveyserojen kasvu on iso haaste WHO:n toiminnalle. Keskimäärin maailmassa väestön terveyden tila on parantunut, vaikka erot ovat kasvaneet. Teknologian avulla kehitysmaat ovat saaneet käyttöönsä kehittyneiden maiden terveyden edistämiseen liittyvän kokemuksen ja asiantuntemuksen. Ollilan näkemyksen mukaan kehittyneet maat ovat vetureita, joiden tehtävä on huolehtia yleismaailmallisesta yhteistyöstä.

Ollila painottaa, että tarvitaan sekä politiikkaa että uskottavia instituutioita. On tärkeää käydä poliittista keskustelua terveydestä ja terveyden edistämisestä. Vahvojen terveysinstituutioiden merkitys on kasvanut. Esimerkiksi terveyttä uhkaavat tilanteet voivat syntyä nopeasti ja silloin tarvitaan asiansa osaavia toimijoita.

Suomi on joutunut hahmottamaan kansainvälisen yhteistyönsä kuvaa EU:n liittymisen jälkeen.
- Yhteistyö WHO:n kanssa on luonteeltaan pitkäjänteisempää kuin esimerkiksi EU:n, jolloin se on eri tavalla strategista. Uskon että esimerkiksi Kansanterveyslaitoksella tulee jatkossa olemaan merkittävä rooli WHO-yhteistyön ylläpitämisessä.

- Kansainvälinen yhteistyö vaatii ennen kaikkea jatkuvuutta ja uskottavuutta. Joskus edetään pienin askelin, mutta pääasia on että terveyden edistämisen tavoite on kirkas, toteaa Ollila.


Kati Matikainen
KTL, Viestintä


suomi/ktlehti2008/nro_3/302.jpg

Suomi on painottanut maailmanlaajuisessa yhteistyössä äitiys- ja lastenhuoltoa sekä lisääntymisterveyttä.
Kuvat: WHO/Eric Schwab ja WHO/PAHO/Balmore Parada

© TerveSuomi.fi 2008About us