Apunavigaatio
Kansainvälinen yhteistyö tärkeä osa suomalaista terveyspolitiikkaa
- Matikainen, Kati
Kansainvälinen yhteistyö tärkeä osa suomalaista terveyspolitiikkaa
Suomi on ollut
jäsenenä Maailman terveysjärjestössä (WHO) vuodesta 1947. Alusta
asti yhteistyö on ollut Suomen terveyspolitiikan kehittämiselle ja
arvioimiselle hyödyllistä ja merkityksellistä.
- Pienen maan toimintamahdollisuudet ovat
rajalliset, joten strategisesti pitää katsoa missä ollaan mukana ja
kenen kanssa ollaan mukana. Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että
Suomi on aina suhtautunut vakavasti WHO:hon ja pitänyt sitä
tärkeänä kansainvälisenä toimijana ja yhteistyökumppanina, sanoo
sosiaali- ja terveysministeriön kansainvälisten asiain johtaja
Liisa Ollila.
Suomelle on etua WHO:n jäsenyydestä erityisesti
asiantuntijoiden verkostoitumisen kautta. Tällä hetkellä
suomalaisia asiantuntijoita on vähän mukana järjestössä. Ollilan
mielestä heitä pitäisi saada lisää.
- Suomi hyötyy koko ajan olemalla mukana näissä verkostoissa. WHO
tulee varmaankin jatkossa toimimaan entistä enemmän laajojen
kysymysten ja keskustelujen käynnistäjänä.
- Tässä yhteydessä yhden maan asiantuntijuus, näkemykset ja tiedot
eivät riitä vaan täytyy luoda yhteisiä maailmalaajuisia käytäntöjä
asioiden hoitamiseksi ja edistämiseksi.
Painopisteet vaihtelevat
WHO:n terveyspoliittiset painotukset ovat
vaihdelleet vuosien varrella. Kukin pääjohtaja on omalla kaudellaan
vaikuttanut merkittävästi järjestön sisältöjen ja politiikan
muotoutumiseen. 1980- ja 90-luvulla siirryttiin erilaisiin
kapeampiin tautikohtaisiin ohjelmiin aikaisemmasta laaja-alaisesta
perusterveydenhuoltoon keskittyvästä ajattelusta. Suomi arvosteli
erityisesti tätä yksittäisten sairauksien voittamiseen ja näiden
lääkehoitoon keskittyvää terveyspolitiikkaa.
- EU-yhteistyö, mutta erityisesti
globalisaatio, on lisännyt keskittymistä tauteihin,
perusterveydenhuollon ja palvelujärjestelmien kokonaisvaltaisen
ajattelun kustannuksella. Mutta ehkä poliittisen päätöksenteon
laaja-alaisuus olisi vaikea asia hahmottaa ilman näitä
konkreettisia tautiesimerkkejä, arvelee Ollila.
Edelleen eri puolilta maailmaa tullaan
tutustumaan suomalaiseen perusterveydenhuollon järjestelmään. Suomi
on ollut aktiivinen terveyspalvelujärjestelmien, erityisesti
perusterveydenhuollon kehittämisessä.
WHO:ssakin aihe on ollut mukana jo varhaisessa
vaiheessa. Kazakstanissa 1978 annetussa Alma Atan julistuksessa
perusterveydenhuolto todettiin yhdeksi kulmakiveksi terveyden
edistämisessä.
- Ja nyt siitä on 30 vuotta. Nämä ovat pitkiä prosesseja.
Terveyspalvelujen ja perusterveydenhuollon kehittäminen on mennyt
aalloissa, sanoo Ollila.
- Tänä päivänä toimivien palvelujärjestelmien ja terveyspalvelujen
edistäminen on jälleen yksi keskeisimmistä aiheista. Samat asiat
elävät, mutta eri näkökulmista, eri ihmisistä ja ajasta
johtuen.
Suomi monessa mukana
Suomen ja muiden Pohjoismaiden yhteistyö WHO:n
tupakantorjunnassa on Ollilan mukaan ollut erittäin merkittävää.
WHO:n kansainvälinen tupakkaa koskeva puitesopimus (FCTC) oli
maailman ensimmäinen kansanterveyttä koskeva sopimus. Sopimuksen
tarkoituksena on vähentää tupakoinnista johtuvia kuolemia ja
sairauksia maailmassa. Suomi oli aktiivinen neuvotteluissa, ja
vuosia kestäneen neuvotteluprosessin jälkeen sopimus hyväksyttiin
WHO:n yleiskokouksessa 2003.
Maailmanlaajuiseen yhteistyöhön liittyen Suomi
on painottanut äitiys- ja lastenhuoltoa sekä lisääntymisterveyttä.
Suomella on pitkä kokemus kätilötoiminnasta ja hoitohenkilökunnan
osallisuudesta äitiys- ja lastenhuollossa.
- Meillä on hyvät kokemukset siitä, että äitiys- ja lastenhuoltoon
kannattaa panostaa. Pyrkimys on saada köyhien maiden naisille
ilmaiset perusterveydenhuollon palvelut. Tämä aihe ei ole vielä
WHO:ssa voimakkaasti näkynyt, joten saa nähdä mikä maa tulee
tekemään ensimmäisen esityksen, pohtii Ollila.
Suomi on ollut aktiivinen myös
ympäristöterveyshuoltoon liittyvissä aiheissa.
- Vedestä on tänä päivänä tullut erittäin tärkeä saatavuus- ja
terveyspoliittinen kysymys. Tämä on merkittävä aihe, jos puhutaan
jopa tulevaisuudesta, jossa puhtaasta juomavedestä voidaan käydä
sotia.
Ollilan mielestä järjestön haasteena on nähdä
terveys muunakin kuin lääkäreiden toiminnan tuloksena.
- Jatkossa WHO:n tulee keskittyä entistä enemmän kansanterveyteen
ja terveyden sosioekonomisiin vaikutuksiin. Tämä on selvästi hidas
prosessi, jossa tarvitaan poikkitieteellistä ajattelua ja
monitieteellisiä työryhmiä.
Pohjoismaat yhteistyössä
Suomi saa äänensä kuuluviin WHO:ssa, etenkin
yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa. Pohjoismailla on ollut tapana
tehdä aktiivista yhteistyötä esimerkiksi ennen
yleiskokouksia.
Pohjoismaat ovat painottaneet
hyvinvointivaltion turvaamista ja kehittämistä sekä
oikeudenmukaisuutta ja terveyden edistämistä. Näitä aiheita on
keskitetysti viety kansainväliseen keskusteluun.
- Jatkossakin yhteinen asioiden valmistelu ja
hallintoneuvostotyöskentely ovat tärkeitä. Silloin Pohjoismaat ovat
asemassa, jossa ne voivat vaikuttaa kansainvälisen terveysagendan
sisältöön ja kehittämiseen, sanoo Ollila.
Pohjoismaat pyrkivät myös vuorotellen WHO:n
hallintoneuvoston jäseniksi. Seuraavaksi on Suomen vuoro hakea
jäsenyyttä. Ollilan mukaan hallintoneuvoston jäsenyys on
poliittiselta merkitykseltään kasvanut.
- Hallintoneuvosto on merkittävässä asemassa, koska se valitsee
esityslistalle aiheita, joista yleiskokouksissa päätetään.
WHO:lta tukea Suomelle
Suomi on saanut WHO:lta tukea
terveyspoliittisten toimintasuunnitelmien linjauksiin ja käytännön
ratkaisuihin. Ollila nimeää yhdeksi tärkeimmäksi yhteistyöhakkeeksi
Terveyttä kaikille vuoteen 2000 -ohjelman. Taustana on WHO:n Health
for All -ohjelma, ja jonka toteuttamisessa Suomi oli alusta lähtien
mukana.
Käytännössä WHO:n asiantuntijaryhmä arvioi
Suomen kansallisen ohjelman. Erityisesti sitä miten ohjelma oli
rakennettu ja kuinka Suomi menestyi sen toteuttamisessa. Aiempaa
ohjelmaa Suomi jatkaa nyt uudella Terveys 2015
-kansanterveysohjelmalla, joka pyrkii terveyden tukemiseen ja
edistämiseen kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.
Kansanterveysohjelma kehittää suomalaista
terveyspolitiikkaa ja rakentaa terveyttä edistävää yhteistyötä eri
hallinnonalojen, järjestöjen ja muiden organisaatioiden kesken.
Ohjelma painottaa, että terveyttä edistävän toiminnan tulisi ohjata
kaikkea päätöksentekoa. Päätösten terveysvaikutukset pitäisi
huomioida, ja kantaa vastuu terveyttä edistävästä
kehityksestä.
- Terveys 2015 -ohjelma on kansallinen
poliittinen linjaus, mutta samalla siinä painottuu myös Euroopan
alueen ja erityisesti globaali yhteistyö. Terveysalan yhteistyöllä
on maailmanlaajuista merkitystä, Ollila linjaa.
Näkyvyys haasteena
WHO on ainoa maailmalaajuinen sääntöjä luova
terveysalan järjestö. Vaikka järjestön merkitys on kasvanut, niin
se joutuu kuitenkin kilpailemaan näkyvyydestä muiden vastaavien
toimijoiden kanssa. Ollilan mukaan WHO:lla on haastetta säilyä
näkyvänä – muutoinkin kuin katastrofien yhteydessä.
- Minultakin on monta kertaa kysytty, miksi WHO
ei näy Suomessa kansallisella tasolla. Vastaus on että ”no
news are good news”. Kun ei ole uutisia, asiat ovat
hyvin.
- Esimerkiksi pandemian torjunnan yhteydessä huomasi, että WHO:lla
on uskottavuutta edelleen hallitusten silmissä. Silloin kun
maailmanlaajuinen terveysuhka on olemassa, niin silloin WHO:ta
tarvitaan, kertoo Ollila.
Ollilan mukaan WHO toimii budjetilla, joka on
aivan liian pieni verrattuna tarpeisiin. Tässäkin asiassa se joutuu
kilpailemaan muiden toimijoiden kanssa. Niukka budjetti merkitsee
myös sitä, että WHO joutuu tulevaisuudessa valitsemaan entistä
tarkemmin kohteet ja aiheet, joihin se keskittyy.
- WHO:n keskeinen pääoma ovat osaavat ihmiset. Verkostonsa
puitteissa se on saanut uskomattomia asioita aikaa pienestä
budjetista huolimatta.
Pienin askelin eteenpäin
Terveyserojen kasvu on iso haaste WHO:n
toiminnalle. Keskimäärin maailmassa väestön terveyden tila on
parantunut, vaikka erot ovat kasvaneet. Teknologian avulla
kehitysmaat ovat saaneet käyttöönsä kehittyneiden maiden terveyden
edistämiseen liittyvän kokemuksen ja asiantuntemuksen. Ollilan
näkemyksen mukaan kehittyneet maat ovat vetureita, joiden tehtävä
on huolehtia yleismaailmallisesta yhteistyöstä.
Ollila painottaa, että tarvitaan sekä
politiikkaa että uskottavia instituutioita. On tärkeää käydä
poliittista keskustelua terveydestä ja terveyden edistämisestä.
Vahvojen terveysinstituutioiden merkitys on kasvanut. Esimerkiksi
terveyttä uhkaavat tilanteet voivat syntyä nopeasti ja silloin
tarvitaan asiansa osaavia toimijoita.
Suomi on joutunut hahmottamaan kansainvälisen
yhteistyönsä kuvaa EU:n liittymisen jälkeen.
- Yhteistyö WHO:n kanssa on luonteeltaan pitkäjänteisempää kuin
esimerkiksi EU:n, jolloin se on eri tavalla strategista. Uskon että
esimerkiksi Kansanterveyslaitoksella tulee jatkossa olemaan
merkittävä rooli WHO-yhteistyön ylläpitämisessä.
- Kansainvälinen yhteistyö vaatii ennen kaikkea
jatkuvuutta ja uskottavuutta. Joskus edetään pienin askelin, mutta
pääasia on että terveyden edistämisen tavoite on kirkas, toteaa
Ollila.
Kati
Matikainen
KTL, Viestintä
Suomi on painottanut maailmanlaajuisessa
yhteistyössä äitiys- ja lastenhuoltoa sekä
lisääntymisterveyttä.
Kuvat: WHO/Eric Schwab ja WHO/PAHO/Balmore Parada
magazine article
- Uutisia, Kansanterveyslehti 8/2004
- WHO:n toiminta nojaa yhteistyökeskuksiin ja verkostoihin
- Kroonisten tautien ehkäisyä ja terveysseurantaa kansainvälisenä yhteistyönä
information page
- Legionellaohjeistoja
- Yhteistyötä Euroopassa legionelloosien torjumiseksi
- Kansainvälisesti kohti savuttomuutta