Publisher

National Public Health Institute

Kansallisia tutkimuslaitoksia ryhdyttiin hyödyntämään kansainvälisessä terveystyössä jo Kansainliiton aikaan. Tuolloin nimettiin ensimmäiset kansainväliset referenssilaboratoriot biologisten tuotteiden standardoimisen helpottamiseksi.

Heti perustamisensa jälkeen WHO päätti, ettei se loisi omaa kansainvälistä tutkimuslaitosverkostoaan, vaan tukisi ja koordinoisi kansallisten laitosten työtä. WHO nimitti nopeasti uusia referenssikeskuksia, joista ensimmäinen oli vuonna 1947 työnsä aloittanut, maailmanlaajuiseen epidemiologiseen seurantaan painottunut Maailman influenssakeskus Lontoossa.

WHO:n yhteistyökeskuksia – collaborating centers – on tänä päivänä 99 jäsenmaassa yli 900. Niiden osaaminen kattaa sairaanhoidon, työterveyden, tartuntataudit, ravitsemuksen, mielenterveyden, krooniset taudit ja terveydenhuollon teknologian. Yhteistyökeskukseksi valitaan pitkään WHO:n työssä mukana olleita ja tutkimus- ja toiminta-alueellaan ansioituneita laboratorioita ja tutkimuslaitoksia.

Vuosituhannen vaihteessa WHO rohkaisi jäsenmaitaan hyödyntämään yhteistyökeskuksia aiempaa enemmän myös kansallisiin koulutus- ja tutkimustarpeisiin. Samalla keskuksia kannustettiin verkostoitumaan aiempaa määrätietoisemmin muiden saman alan keskusten kanssa. WHO:n tavoitteena on luoda maailmanlaajuisia verkostoja yksin toimivien, suoraan maailmanjärjestölle raportoivien laitosten sijaan.

Kansanterveyslaitoksella on kaksi Suomen 12 varsinaisesta yhteistyökeskuksesta. Näiden lisäksi KTL on mukana referenssilaboratorioverkostoissa tartuntatautien alalla.

KTL:ssä toimivien keskusten esittelyt:
Polioepidemia johti kansainväliseen yhteistyöhön
Tavoitteena hävittää tuhkarokko Euroopasta vuoteen 2010 mennessä
Influenssan seurantaverkosto kokoaa näytteitä kaikkialta maailmasta
Kroonisten tautien ehkäisyä ja terveysseurantaa kansainvälisenä yhteistyönä
WHO ja KTL edistävät yhdessä mielenterveyttä

Maria Kuronen
Kansanterveys-lehti