Publisher

National Public Health Institute

Mielenterveys on oleellinen osa terveyttä. Toivottaessamme toisillemme ”hyvää terveyttä” tarkoitamme useimmiten kuitenkin vain fyysistä hyvinvointia. Saatamme erotessamme kyllä sanoa ”voi hyvin” ja tarkoittaa kokonaisvaltaisemminkin, että kaikki olisi todella hyvin.

Terveys 2000 -tutkimuksen tulokset osoittavat, että terveyteen liittyvän elämänlaadun menetyksen keskeisiä osatekijöitä ovat psyykkinen kuormittuminen ja mielenterveyden häiriöt. Päivittäisen stressin lisäksi masennus ja ahdistuneisuus syövät hyvinvointiamme. Masennuksen merkitys on noussut yleiseen tietoisuuteen erityisesti siksi, että siihen liittyvä toimintakyvyn heikkeneminen johtaa kroonistuessaan työkyvyn menetykseen ja aiheuttaa yksilöllisen kärsimyksen lisäksi merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle. Kasvavat päihdeongelmat eivät näytä kuluttavan terveyteen liittyvää elämänlaatua samassa määrin kuin ahdistus ja masennus. Myös vaikeimmin häiriintyneet psykoottiset ihmiset arvioivat oman elämänlaatunsa yllättävän hyväksi.

Elämän hallinta on hieno tavoite sekä yksilölle että yhteisöille, jopa koko yhteiskunnalle. Tosiasia kuitenkin on, että noin viidesosalle aikuisväestöstä elämän hallinnan tunne korvautuu omaa kestokykyä uhkaavalla psyykkisellä kuormittumisella. Silloin elämme ikään kuin kuilun partaalla. Ponnistelu elämän hallinnasta vie voimiamme siinä määrin, että eläminen ”tässä ja nyt” ei ole mahdollista. Kannamme huolta ja syyllisyyttä jo tehdyistä tai tekemättömistä asioista. Emme odota tulevaisuutta ilolla, vaan pelkäämme huolestuneina huomista. Pahimmassa tapauksessa kohtalonamme on elämätön elämä.

Pohjimmiltaan kysymys elämän hallinnasta ja siihen liittyvästä hyvinvoinnin tunteesta ei ratkea sillä, että kehittyisimme yhä tietävämmiksi, pätevämmiksi ja rohkeammiksi tai edes terveemmiksikään. Ratkaisu löytyy sen ymmärtämisestä, mitä käytössämme olevilla voimavaroilla haluamme ja voimme saada aikaan, ja mistä meidän on kenties luovuttava. Mahdollisuus merkitykselliseen elämään on suurin silloin, kun ihminen voi tehdä sitä, mitä hän parhaiten osaa, minkä hän kokee tärkeäksi ja minkä hän voi havaita koituvan kaikkien yhteiseksi hyväksi.

Kilvoittelu yhä paremmasta ja uuden tavoittelu luo myönteistä kehityspainetta ja on sekä yksilön että yhteisön kehittymisen terve moottori. Sen sijaan ajallemme usein ominainen kova kilpailu ja ahneudesta kumpuavat, epärealistiset tavoitteet johtavat meidät helposti väärinarviointeihin, joista seuraa kohtuutonta riskinottoa, huolta ja epäonnistumista. Elämän hallinnan kannalta usein ”less is better”, vähempi on parempi.

Elämän hallinta nojaa viime kädessä luottamukseen. Luottavainen ja toiveikkaasti ajatteleva ihminen voi paremmin ja elää pidempään. Luottamus itseen ja ympäröivään yhteisöön syntyy toistuvien omien kokemusten ja oppimisen kautta. Luottamus kytkeytyy jatkuvuuden ja samuuden tunteeseen: omaan identiteettiin ja oman ympäristön tuntemiseen. Mitä enemmän tätä luottamuspääomaa on syntynyt, sitä helpompaa on myös elämän hallinta.

Koti ja koulu antavat eväät sisäisen luottamuksen kehittymiselle lapsuuden aikana. Lasten terveen kehityksen ja lapsiperheiden tukeminen monipuolisesti on paras keino edistää tulevien aikuisten selviytymismahdollisuuksia elämässä. Lasten terveyden kehityksen lähtökohdat ovat kuitenkin geneettisten ja kehitysolosuhteiden erojen vuoksi hyvin erilaiset. Mitä varhaisemmin ja yksilöllisemmin voimme tukea lasten kehitystä, sitä paremmin voimme taata kullekin lapselle hyvän elämän lähtökohdat.

Hyvä terveys on oleellinen osa hyvinvointia. Terveyspääoman kertymistä tulisi edistää raskauden ajasta lähtien koko elämän kaaren lävitse. On tärkeää hankkia jatkuvasti uutta tietoa ja kokemusta siitä, mitkä seikat määrittävät hyvää terveyttä – myös mielenterveyttä – ja mitkä kuluttavat sitä. Käytettävissä olevaan tietoon perustuen meidän on tehtävä rohkeasti sekä yksilöllisiä että yhteisöllisiä ratkaisuja, joiden uskomme parhaiten edistävän sekä omaa että kanssaihmistemme tervettä kehitystä.

Jouko Lönnqvist, tutkimusprofessori
Kansanterveyslaitos