Apunavigaatio
Radon
Radon
Esiintyminen ja alkuperä
Alueilla, joilla maaperässä on uraania, on pohjavedessä myös radonia, Suomessa erityisesti Salpausselän vyöhykkeellä. Radon on hajuton, väritön ja mauton kaasu. Veden radonpitoisuutta ei voi kuitenkaan ennustaa veden uraanipitoisuuden perusteella vaan se on tarvittaessa määritettävä erikseen.
Radon on yksi uraanin hajoamisen
lyhytikäinen välituote. Radonin hajoamisen puoliintumisaika oan 3.8
päivää. Radonia esiintyy erityisesti porakaivovesissä, mutta myös
muissa kaivoissa. Radonin enimmäispitoisuusraja vesilaitosten jakamalle
talousvedelle on 300Bq/l (becquerel/litra).
Radonin esiintymisestä Suomessa (läänikohtaiset kartat), pitoisuuksista huoneilmassa ja vedessä, altistumisesta, terveysvaikutuksista, radonmäärityksistä ja radoninpoistosta vedestä on lisätietoja Säteilyturvakeskuksen (STUK) kotisivuilla (www.stuk.fi). Koska radon on kaasu, se pääsee ilman mukana maaperästä huoneilmaan. Vedessä oleva radon haihtuu helposti huoneilmaan vettä lämmitettäessä. Juomaveden radonille altistutaan siten sekä hengitysteitse että juodussa vedessä.
Juomaveden radonin terveysriskit
Radonin suurin terveysriski on syöpä. Radonin ns.
alfa-säteily aiheuttaa syöpää. Juomaveden radon altistaa säteilylle
lähinnä ruoansulatuskanavaa ja virtsateitä. Suomessa 2000-luvulla
tehdyt väestötutkimukset kuitenkin osoittavat, että porakaivoveden
radoniin ei liity mahasyövän, munuaisten ja virtsarakon syövän eikä
leukemian riskiä.
Hengitetty radon aiheuttaa keuhkosyöpää. On
arveltu, että huoneilman radon aiheuttaa Suomessa enintään 200
keuhkosyöpää vuodessa. Juomavedestä haihtuneen radonin osuus näistä on
epäselvä.
Säteilyturvakeskus (STUK) on suositellut, että
radonia tulisi poistaa vedestä, jos sen pitoisuus kaivovedestä ylittää
1000 bq/l. STUK tekee radonmäärityksiä vedestä maksullisena toimintana.
Päivitetty 12.6.2006