Publisher

National Public Health Institute

Eteläsuomalaisen tilan 1,5-vuotias nauta kuoli lokakuussa pernaruttoon. Kuoleman syy varmistui marraskuussa bakteriologisen viljelytutkimuksen perusteella. Diagnoosin varmistuminen kesti tässä tapauksessa neljä viikkoa. Pernaruton diagnosointi kestää korkeintaan päivän, jos jo tilalla sitä alusta alkaen osataan epäillä. Eläinlääkintölainsäädännön mukaan on itsestään kuolleesta naudasta otettava verinäyte (tai pala pernaa) pernaruttobakteerin kapselivärjäystä varten, jos eläimen kuolemansyy on tuntematon. Bacillus anthracis -bakteeri muodostaa kapseleita vain elävässä eläimessä, joten veri- tai pernalevitteestä tehty kapselivärjäys on nopea ja varma tapa diagnosoida pernarutto. Bakteerikanta saadaan myös eristetyksi näistä näytteistä viljelemällä.

Naudalla pernarutto on yleensä septikeminen ja johtaa tavallisesti kuolemaan muutamassa tunnissa. Akuutissa muodossa jotkut eläimet voivat oireilla jopa 48 tuntia ennen kuolemaa. Tässä tapauksessa kunnaneläinlääkäri oli ehtinyt hoitaa kyseistä eläintä; nauta oli ollut kivulias ja kuumeinen. Nauta kuoli muutaman tunnin kuluttua. Seuraavana päivänä kunnaneläinlääkäri kävi tilalla tutkimassa naudan ruhon.

Ensin ei epäilyä

Kenttäoloissa tehdyssä ruumiinavauksessa todettiin ohutsuolessa noin 20 sentin kuolioitunut alue, verentungos suoliliepeen verisuonissa ja suurentuneet suoliliepeen imusolmukkeet. Eläinlääkäri lähetti muuttuneet osat tutkittaviksi Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitokseen (EELA). Ruumiinavauksen tehnyt eläinlääkäri ei epäillyt pernaruttoa. Naudan akuutille pernarutolle tyypilliset löydökset liittyvät septikemiaan ja siihen liittyy voimakkaasti suurentunut, pehmeä perna, jonka leikkauspinta on mustanpunainen ja valuva. Lisäksi voi löytyä paikallinen verinen suolistotulehdus, juoksutusmahan tulehdus sekä verinen pöhö imusolmukkeissa.

EELAssa makroskooppinen diagnoosi oli kuolioinen suolitulehdus ja verinen imusolmuketulehdus. Pala imusolmuketta ja suolta lähetettiin bakteriologiseen tutkimukseen aerobi- ja anaerobibakteerien varalta, koska löydökset viittasivat infektioon.

Vasta PCR paljasti

Bakteriologisessa tutkimuksessa imusolmukkeesta kasvoi runsaana nonhemolyyttinen Bacillusbakteeri, joka Gram-värjäyksen perustella sopi Bacillus cereus -ryhmään. Kannalle tehtiin biokemiallisia testejä jotka eivät selvästi poissulkeneet tai varmistaneet sen olevan B. anthracis. Tämän vuoksi kanta päätettiin varmistaa PCR-menetelmällä pernaruttobakteerin varalta. Näytettä ei kuitenkaan pidetty kiireellisenä. Olihan kanta eristetty melko pilaantuneesta suolistoimusolmukenäytteestä, joka ei ole tyypillinen elin, josta pernarutto naudalla todetaan.

PCR-tutkimuksessa kannan todettiin olevan B. anthracis: sillä on B. anthracis -bakteerin virulenssin edellyttämät sekä toksiinin tuottoa että kapselin muodostusta koodaavat geenit.

Pernarutto on harvinainen tauti Suomessa. Kenttäoloissa makroskooppisten löydösten arvioiminen on vaikeaa. Naudalla pernaruttoa on syytä epäillä aina, kun eläin kuolee äkillisesti. Pernarutto voidaan todeta kokoverinäytteestä tehdystä kapselivärjäyksestä. Verinäyte on suositeltava lähettää EELAn tutkittavaksi, koska diagnoosin tekeminen vaatii kokemusta ja on kenttäoloissa vaikeaa. Jos näyte on positiivinen, ruumiinavausta ei tarvitse tehdä eläimen kuolinsyyn selvittämiseksi. Näin toimittaessa ei aiheuteta ihmisille tarpeetonta riskiä.

Kirsti Pelkola
EELA, Bakteriologian tutkimusyksikkö

Kati Dillard
EELA, Patologian tutkimusyksikkö

Pernarutto eli anthrax

• Aiheuttaja Bacillus anthracis -bakteeri.
• Bacillus-suvun bakteereita esiintyy yleisesti maaperässä, vedessä ja ilmassa. Suurin osa niistä on haitattomia saprofyyttejä.
• Bacillus-suvun bakteerit muodostavat hyvin kestäviä itiöitä, jotka säilyvät esimerkiksi maaperässä vuosikymmeniä.
• B. anthracis -bakteereita esiintyy endeemisenä maaperässä tietyillä alueilla.
• Eläinlajeista herkimpiä pernaruttotartunnalle ovat lammas ja nauta, joilla tauti on tavallisesti hyvin äkillinen. Myös hevoset ovat herkkiä tartunnalle. Sikaa pidetään kohtalaisen vastustuskykyisenä.
• Nauta voi kuolla hyvin nopeasti ilman oireita. Akuutissa muodossa eläimellä on korkea kuume, tihentynyt hengitys ja verentungos limakalvoilla. Tavallisesti eläin kuolee 1–24 tunnin kuluttua oireiden alkamisesta.
• Tavallisesti tartunta on rehuperäinen: eläin on syönyt rehua, johon pernaruttobakteereita sisältävää maa-ainesta on sekoittunut.
• Vuodesta 1940 pernaruttoa on Suomessa eläimillä todettu 150 paikkakunnalla, edellisen kerran vuonna 1988.
• Pernarutto tarttuu ihmiseen yleensä ihovaurioiden kautta sairastunutta eläintä käsitellessä. Tällöin seurauksena on ihopernarutto, joka on hoidettavissa antibiooteilla. Hoitamattomana kuolleisuus on 5–20 prosenttia.
• Jos itiöitä joutuu hengitysteihin, seurauksena on inhalaatiopernarutto, jonka kuolleisuus ihmisillä hoidettunakin on 90–100 prosenttia. Hengitysteihin kulkeutuvassa pöly- tai aerosolimuodossa pernaruttobakteeri voi esimerkiksi olla eläimen karvapölyssä ("villanlajittelijan tauti") tai esimerkiksi biologisessa aseessa.
• Myös ihminen voi saada erittäin harvinaisen suolistopernaruton syötyään saastunutta lihaa tai elimiä. Tauti on vaikea tunnistaa ja hoitamattomana sen kuolleisuus on 25–100 prosenttia.
• Pernarutto ei tartu ihmisestä toiseen.