Pernarutto ei tartu ihmisestä
toiseen.
Pernarutto voi tarttua ihmiseen
itiöiden välityksellä kolmella eri tavalla:
1. Ihokosketuksessa
bakteeri-itiöt pääsevät kudoksiin rikkoutuneen ihon läpi. Oireet
ilmaantuvat noin viikon kuluttua tartunnasta. Ensiksi muodostuu
hyönteisen puremaa muistuttavia paukamia, jotka myöhemmin muuttuvat
haavaumiksi. Paikalliset imusolmukkeet turpoavat myös usein. Suurin
osa (95%) ihmisten saamista tartunnoista tapahtuu ihon kautta,
esimerkiksi käsiteltäessä sairaan eläimen vuotia, villoja tai
lihaa. Tehokkaan antibioottihoidon ansiosta kuolleisuus on pieni
tässä tautimuodossa.
2. Hengitysteiden kautta
tauti voi tarttua esim. sairaan eläimen villoihin tai vuotiin
jääneitä itiöitä hengitettäessä. Mahdollisissa tahallisesti
aiheutetuissa sairastumistapauksissa todennäköisin tartuntareitti
on hengitystiet. Itiöt pääsevät hengitysteiden limakalvon kautta
välikarsinan imusolmukkeisiin ja itävät siellä bakteereiksi.
Itämisaika on tavallisimmin 1-5 vuorokautta, mutta se voi olla
huomattavasti pidempikin, jopa 60 vuorokautta.
Taudinkuva on tyypillisesti
kaksivaiheinen ja muistuttaa alussa tavanomaista
ylähengitystieinfektiota. Kun bakteerin erittämät myrkyt
aiheuttavat rajun tulehduksen välikarsinan imusolmukkeissa, seuraa
2-5 päivässä äkillinen hengitysvaikeus ja vakavan yleisinfektion
taudinkuva. Hengitysteiden kautta saatuun tartuntaan voi liittyä
myös aivokalvontulehdus. Kuollesuus tähän tautimuotoon on
antibioottihoidosta huolimatta korkea.
3. Mahasuolikanavan kautta
itiöt voivat joutua ihmiseen esimerkiksi syötäessä sairaan eläimen
huonosti kypsennettyä lihaa. Oireita ovat suun ja ruokatorven
haavaumat, pahoinvointi, kuume, vatsakipu, verioksentelu ja raju
ripuli. Kuolleisuus on korkea.
|