Verenpainepotilaiden syöpäilmaantuvuus
Lindgren Annamarja

B-ryhmän meningokokki-rokotteiden suojatehotutkimus eläinmallissa
Toropainen Maija

Tieto maksan kolesterolibiosynteesistä tarkentuu
Siggins Sarah

Suun anaerobisten Prevotella- ja Fusobacterium-bakteerien tunnistaminen ja taudinaiheuttamiskyky
Haraldsson Gunnstein

Jotkin syöpätyypit ovat yleisempiä verenpainepotilailla kuin kokonaisväestössä keskimäärin. Verenpaineen vaikeusaste saattaa myös olla yhteydessä syöpäriskiin verenpainepotilailla. Aiempi näyttö korkean verenpaineen liittymisestä eri syöpätyyppien kohonneeseen riskiin on ollut ristiriitaista.

Verenpainepotilaiden syöpäilmaantuvuus syöpätyypeittäin oli tutkimuksessa kaiken kaikkiaan samanlainen kuin Itä-Suomen kokonaisväestöllä. Kuitenkin verenpainepotilailla diastolinen verenpainetaso oli yhteydessä syövän ilmaantuvuuteen sekä miehillä että naisilla (10 mmHg:n verenpaineen nousulla yhteys 4 % korkeampaan kokonaissyöpäilmaantuvuuteen). Lisäksi verenpaineen komplikaatioiden esiintyvyys miehillä sekä verenpainelääkitys naisilla olivat yhteydessä syöpäilmaantuvuuteen. Molemmat näistä tekijöistä voivat kertoa verenpaineen vakavuudesta ja kestosta.

Munuaissyövän ilmaantuvuus oli suurempi verenpainepotilailla kuin kokonaisväestössä. Ero oli tilastollisesti merkittävä naisilla mutta ei miehillä. Naisilla havaittiin yhteys verenpainelääkkeiden käytön ja munuaissyövän ilmaantuvuuden välillä. Myös kohdunrungonsyövän ilmaantuvuus oli suurempi verenpainepotilailla kuin kokonaisväestössä. Tämä saattaa ainakin osittain selittyä lihavuudella, sillä kohdunrungonsyövän ilmaantuvuus oli tutkimuksessa merkittävästi yhteydessä lihavuuteen ja se on myös yhteydessä verenpaineeseen.

Sekä diastolinen että systolinen verenpaine ennustivat keuhkosyövän ilmaantuvuutta miespuolisilla verenpainepotilailla. Tämä yhteys oli voimakkaampi tupakoivilla kuin ei-tupakoivilla miehillä. Tupakointi on keuhkosyövän tärkein riskitekijä, ja se lisäsi riskiä tässäkin tutkimuksessa kaikilla verenpainetasoilla.

Havaitut yhteydet verenpaineen ja syövän ilmaantumisen välillä saattavat liittyä verenpaineen ja syöpien yhteisiin riskitekijöihin. Mahdollisista mekanismeista, jotka selittäisivät verenpaineen suoran vaikutuksen syövän kehittymiseen, ei ole tarkkaa tietoa. Tupakoimattomuus, ylipainon välttäminen ja liikunta ovat keinoja ennaltaehkäistä sydän- ja verisuonisairauksia, ja niillä on merkitystä myös syövän ennaltaehkäisyssä.

Tällä hetkellä ei ole olemassa tyydyttävää rokotetta B-ryhmän meningokokin aiheuttamia vakavia tauteja vastaan. Useita ulkokalvoproteiinirokotteita on kehitteillä, ja näistä osan suojatehoa on jo tutkittu kliinisissä faasi II ja III -kokeissa. Vaikka rokotteiden aikaansaamien vasta-aineiden määrällisiä ja laadullisia ominaisuuksia on tutkittu eri menetelmillä, on suojaavien vasta-aineiden spesifiteetti sekä se, miten ne suojaavat B-ryhmän meningokokkitaudeilta, vielä osin selvittämättä. Kliinisen suojatehon laboratoriomittarin puuttuminen on vaikeuttanut rokotekehitystyötä.

Tutkimuksessa selvitettiin, voidaanko rotanpoikasen suojatestiä käyttää B-ryhmän meningokokin ulkokalvoproteiinirokotteiden suojatehon mittaamiseen. Lisäksi haluttiin saada tietoa sekä luonnollisen että rokotteilla aikaansaadun immuniteetin luonteesta.

ELISA- ja bakterisidia-testeihin verrattuna rotanpoikasen suojatestin kyky mitata rokotevasteita jäi alhaiseksi. Näin ollen se ei näytä soveltuvan sellaisenaan rokotteiden suojatehon arvioimiseen. Sen sijaan se antoi lisäarvoa bakterisidia-testiin verrattuna siinä, että monet bakterisidia-testissä negatiivisiksi jääneet näytteet suojasivat rotanpoikaset kokeelliselta infektiolta, joskin päinvastaistakin havaittiin. Tämä suojavaikutus oli pääosin kapselia vastaan suunnattujen luonnollisten vasta-aineiden välittämää. Tutkimuksessa osoitettiin myös ajallinen yhteys luonnollisten kapseli-vasta-aineiden kehittymisen ja rotanpoikasen suojamallissa mitattavan suojan välillä. Nämä tulokset viittaavat siihen, että luonnollisilla kapselia vastaan suunnatuilla vasta-aineilla saattaa olla tärkeä rooli puolustuksessa B-ryhmän meningokokkitauteja vastaan, toisin kuin on tähän asti yleisesti ajateltu.

Verenkierron lipoproteiineista ns. huonon kolesterolin kuljettaja low-density-lipoproteiini (LDL) on tärkein riskitekijä ja hyvän kolesterolin kuljettaja high-density-lipoproteini (HDL) tärkein suojatekijä sydän- ja verisuonitaudeissa. HDL:n tärkein suojavaikutus välittyy sen kyvyllä poistaa periferiaan verisuonten seinämiin kertynyttä kolesterolia ja kuljettaa se maksaan kataboloitavaksi.

Fosfolipidin siirtäjäproteiini (PLTP) on yksi HDL-pitoisuutta ja HDL-alaluokkien jakaumaa säätelevä proteiini verenkierrossa. Vaikka proteiini on tunnettu jo yli kymmenen vuotta, sen tehtävää maksassa ei tunneta. Tämän tutkimuksen tärkeimmät tavoitteet ovat olleet: i) kehittää toimiva immunokemiallinen menetelmä PLTP:n kahden proteiinimuodon, aktiivisen ja matala-aktiivisen massan määrittämiseksi; ii) tutkia näiden PLTP-muotojen jakaumaa suomalaisessa aineistossa sekä iii) selvittää PLTP:n roolia maksan lipidimetaboliassa.

Väitöstyössä kehitettyä PLTP:n ELISA-metodia sovellettiin Terveys 2000 -aineistossa. Työssä osoitettiin, että PLTP-proteiinista n. 46 % on aktiivisessa muodossa. Korkea-aktiivinen proteiinimuoto korreloi merkittävästi seerumin HDL-kolesterolitasojen sekä HDL:n pääproteiinin apolipoproteiini A-I:n kanssa. PLTP:llä oli myös merkittävä yhteys hiilihydraattimetabolian kanssa. Humaani HepG2 hepatooma-soluilla tehdyt kokeet puolestaan osoittivat, että PLTP:llä saattaa olla tärkeä tehtävä esiasteisen HDL:n synnyssä.

Väitöstyön koe-eläinosassa hyödynnettiin PLTP-poistogeenistä C57Bl hiirikantaa. HDL-kolesteroli ja apoA-I pitoisuudet ovat alentuneet tässä hiirikannassa. Maksan lipidimuutokset osoittavat, että PLTP-puutos voi johtaa maksan kolesterolibiosynteesin häiriöön tai lisääntyneeseen apoB-lipoproteiinien ottoon maksaan kompensaationa matalalle HDL-pitoisuudelle seerumissa. Tulosten perusteella on selvää, PLTP on merkittävä HDL:n biosynteesi-/ja eritysvaiheisiin sekä maksan lipidistatukseen vaikuttava proteiini.

Anaerobibakteerit ovat runsaslukuinen, vain hapettomassa tilassa kasvava bakteeriryhmä, joka muodostaa vallitsevan normaalibakteeriston koko ruoansulatuskanavan alueella. Tavallisesti ns. normaali mikrobisto stimuloi immuunivastetta ja estää taudinaiheuttajien pääsyä elimistöön. Vaikka useimmat anaerobit eivät ole varsinaisia taudinaiheuttajia, ne voivat aiheuttaa tulehduksen joutuessaan luontaisen elinympäristönsä ulkopuolelle tai isännän vastustuskyvyn heikennyttyä. Ne myös hyötyvät varsinaisen taudinaiheuttajan ja elimistön immuunivasteen aikaansaamista muutoksista rikastuen tulehdusalueella.

Väitöskirjassa käsitellyt gram-negatiiviset anaerobit näyttävät olevan klonaalisesti hyvin monimuotoisia ja sukulaislajit hyvin samankaltaisia keskenään. Tutkimuksessa esitetään yleiskatsaus fenotyyppisten ja molekyylibiologisten menetelmien käytöstä näiden suussa yleisten bakteerien tunnistamiseksi sekä kloonien tyypittämiseksi sekä pohditaan joitakin niiden ekologisia ominaisuuksia ja taudinaiheuttamiskykyä.

Kansanterveyslaitoksella suoritetussa tutkimusosiossa tutkittiin suuhun varhain kolonisoituvien anaerobipopulaatioiden rakennetta ja dynamiikkaa sekä mahdollista translokaatiota suun ulkopuolelle käyttämällä esimerkkinä suun biofilmien avainbakteerina pidettyä Fusobacterium nucleatumia. Klonaalinen monimuotoisuus ja kloonien vilkas vaihtuvuus ensimmäisen elinvuoden aikana tarjoavat laajan antigeenisen variaation, mikä edesauttaa lajin kolonisaation pysyvyyttä. Sylki muodostaa vehikkelin suun anaerobibakteerien siirtymiseen ja väliaikaiseen kolonisaatioon ylähengitysteiden alueella.

Väitöskirjat löytyvät osoitteesta

www.ktl.fi/julkaisut linkista " Kansanterveyslaitoksen julkaisuja A"