Publisher

National Public Health Institute
Original page

cholesterol, coronary disease, edible fats, fatness, food habits, hdl cholesterol, health promotion, heart diseases, ldl cholesterol, medical treatment, men, mortality, myocardial infarction, nourishment, prophylaxis, risk factors, women

Julkaistu 1.2.2005

Ruokavalion suuri rasvamäärän ja laadultaan tyydyttynyt rasva nostavat seerumin kolesterolipitoisuutta ja lisäävät sepelvaltimotaudin riskiä. Tämä yhteys on tunnettu pääpiirteissään jo 1950-luvun lopulta lähtien. Väestötutkimuksissa mitatun seerumin kokonaiskolesterolin muutokset kuvastavat suurissa väestöryhmissä verraten hyvin LDL-kolesterolitasoissa tapahtuneita muutoksia. Sepelvaltimotaudin esiintyvyys lisääntyy jatkuvasti LDL-kolesterolitason noustessa. Seerumin LDL-kolesteroliarvojen ollessa alle 2,6 mmol/l sepelvaltimotautia ei esiinny juuri lainkaan. Sairastumisen vaara lisääntyy moninkertaiseksi LDL-kolesterolin noustessa yli 6,5 mmol/l. Työikäisillä miehillä yhden prosentin lasku kokonaiskolesterolissa vähentää sydäninfarktin ilmaantuvuutta 2-3 %:lla.

Kovien rasvojen (tyydyttyneet ja trans-rasvahapot) käytön vähentäminen ja korvaaminen pehmeillä, öljymäisillä rasvoilla alentaa seerumin LDL-kolesterolia ja nostaa hyödyllisen HDL-kolesterolin osuutta. Tehokkaasti LDL-kolesterolia vähentävällä lääkehoidolla (statiinit) on pystytty vähentämään selvästi sekä sepelvaltimotaudin ilmaantumista että kokonaiskuolleisuutta. Ravintointerventioilla vaikutusta ei ole saatu yhtä selvästi näkyviin.

Suomessa väestön keskimääräiset kolesteroliarvot ovat laskeneet huomattavasti 1970-luvun alusta. Kolesterolipitoisuus oli lähes 7 mmol/l väestötasolla Työikäisillä miehillä yhden prosentin lasku kokonaiskolesterolissa vähentää sydäninfarktin ilmaantuvuutta 2-3 %:lla., v. 2007 kolesteroliarvot olivat keskimäärin 5,24 mmol/l työikäisillä aikuisilla. Kuolleisuus sepelvaltimotautiin on vastaavana aikana vähentynyt voimakkaasti työikäisillä miehillä ja naisilla. Tärkeimpien riskitekijöiden (kolesteroli, verenpaine, tupakointi) muutokset selittivät valtaosan todetusta sepelvaltimotautikuolleisuuden muutoksesta Suomessa 1990-luvulla. Hoitoon hakeutuminen ja hoidon tuloksellisuus vähentävät kuolleisuutta nykyisin huomattavasti, ja elintapamuutosten vaikutus on hieman pienentynyt (Harald ym. 2007).

Lihavuus suurentaa sydäntautien vaaraa sekä vaikuttamalla epäedullisesti LDL- ja HDL-kolesterolin suhteeseen että nostamalla verenpainetasoa. Lihavan väestönosan laihduttaminen vaikuttaisikin todennäköisesti sepelvaltimotaudin esiintyvyyteen jokseenkin yhtä tehokkaasti kuin seerumin kolesterolipitoisuuden pienentäminen tavoitetasolle. Ruokasuolan käytön vähentäminen edelleen laskisi myös verenpainetta ja vaikuttaisi mm. aivohalvausten määrään. Alkoholin kohtuullinen käyttö saattaa pienentää sepelvaltimotaudin vaaraa. Alkoholin haitat (verenpaineen kohoaminen, sydämen rytmihäiriöt, maksasairaudet, väkivalta) ovat kuitenkin tätä hyötyä suuremmat, päivittäisen kulutuksen ylittäessä 2-3 ravintola-annosta.

Vähäkolesterolinen ruokavalio

Rasva-arvot kuriin (Käypä hoito -suositus)