Publisher

Savonia-amk / Terveysala Kuopio

Vauvan itku on tärkeä signaali, joka kertoo hoitajalle, että vauva tarvitsee huolenpitoa. Vauvan itku voi ilmaista esimerkiksi kipua, kiukkua tai nälkää. Kaikki ääntely ei ole kuitenkaan itkua. Vanhemmat oppivat nopeasti tulkitsemaan vauvan viestejä ja toimimaan niiden mukaisesti.

Kaikki vauvat itkevät. Vauvalle itku on tärkeä signaali, joka kertoo hoitajalle, että vauva tarvitsee huolenpitoa. Itkevä vauva olisi hyvä aina huomata, muuten hän voi tuntea olonsa hylätyksi. Pieni vauva ei itke ilkeyttään eikä ilman syytä. Vauvan itku saattaa olla vanhemmista ahdistavaa kuunneltavaa, varsinkin jos se jatkuu pitkiä aikoja eikä vauva tyynny helposti.

Vauvalla on lukuisia erilaisia itkuääniä, jotka ilmaisevat esimerkiksi kipua, kiukkua tai nälkää. Perusitku, joka usein ilmaisee nälkää, noudattaa tavallisimmin rytmistä kuviota: huuto, hiljaisuus, hengitys, huuto, hiljaisuus, hengitys, jossa sisäänhengitystä usein säestää viheltävä ääni. Jos edellisestä syötöstä on kulunut 2 - 4 tuntia, on vauva nälissään.

Kipua ilmaiseva itku alkaa hyvin yhtäkkiä. Monet vauvat kärsivät ilmavaivoista ja vatsakivuista, jotka alkavat yleensä heti syötön jälkeen tai pari tuntia myöhemmin. Kipuitku on kimeää ja vihlovaa. Kiukkuinen itku on yleensä kovaäänistä ja intensiivistä, toisin kuin tavallinen itku, joka yleensä alkaa kitinällä tai valituksella.

Muita itkun aiheita ovat kuumuus, kylmyys, märkyys tai seuran ja läheisyyden kaipuu. Kaikki ääntely ei ole kuitenkaan itkua. Varsinkin yöaikaan on hyvä kuunnella hetki ennen kuin rientää vauvan luo. Vauva ehkä vain juttelee itsekseen ja nukahtaa pian sen jälkeen. Vanhemmat oppivat nopeasti tulkitsemaan eri itkuja sekä vauvan viestejä ja toimimaan sen mukaisesti.

Koliikki-itkuun vastaaminen

Koliikkivauva voi syntyä kenelle tahansa. Vanhemmilla ei siis ole aihetta itsesyytöksiin. Ensimmäisten elinkuukausien aikana vauvan aivojen, hermoston ja suoliston toiminnot kehittyvät. Näillä voi olla yhteyttä koliikkiin, mutta varsinaista syytä siihen ei tiedetä. Vanhemmat ovat usein huolissan punaisena itkevästä nyytistä ja pelkäävät, että lapsi ei ole terve. Heitä kuitenkin lohduttanee tieto siitä, että koliikkivauvat kasvavat ja kehittyvät yhtä hyvin kuin oireettomat päivänsäteetkin.

Koliikkioireilut alkavat yleensä sairaalasta kotiuduttua vauvan toisella elinviikolla ja loppuvat viimeistään kolmannen kuukauden loputtua. Koliikkivauvan itkukohtaukset kestävät tuntikausia useana päivänä viikossa, jopa päivittäin. Yleensä tämä ajoittuu ilta-aikaan ja tiettyyn kellonaikaan, mutta voi joillakin vauvoilla alkaa mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Koliikki-itku on korvia raastavaa kipuitkua, jonka aikana vauva vetää jalat koukkuun vatsan päälle, jäykistää vartalonsa kaarelle, huitoo käsillään ja tulee kasvoiltaan punaiseksi.Vatsa on pömpöllään ja ilmavaivoista on selviä merkkejä. Koliikiin ei ole varsinaista hoitoa, mutta lapsen oloa voi helpottaa monin tavoin. Tärkeintä on, ettei vauva syö itseään kerralla liian täyteen. Pystyasennossa syöttäminen ja huolellinen röyhtäyttäminen vähentävät ilman joutumista suolistoon. Tuttipullon tutin reiän tulisi olla niin pieni, että maito valuu sieltä tipottain. Joskus myös äidin ruokavalio, esim. mausteet, sipuli ja kaali tai lääkitys, voi saada aikaan vatsanväänteitä vauvalle äidinmaidon välityksellä.

Pieni koliikkivauva viihtyy vanhemman turvallisessa ja lämpimässä sylissä kuunnellen tuttuja sydämenlyöntejä, vatsan kurinaa ja muita tuttuja kohtuelämästä muistuttavia ääniä. Pystysasento äidin tai isän olkapäätä tai kylkeä vasten rytmisen kävelyn ja laulun myötä sekä taputtelut pyllylle saavat aikaan ilmakuplien poistumisen suolistosta. Kylvetys, kehto, rintareppu, kapalointi, vaunuilla ajelut kuoppaisella tiellä sekä autokyyti voivat tuoda apua hankalaan tilanteeseen. Myös lämpimät kääreet lapsen vatsan päällä, vauvahieronta ja vyöhyketerapia saattavat auttaa. Vauvaa on parasta nukuttaa kylkiasennossa tai vatsallaan, jolloin patja on hieman kohollaan päätypuolesta.

Vauvat reagoivat hyvin yksilöllisesti rauhoitusyrityksiin ja sama vauvakin voi reagoida niihin eri päivinä eri tavalla. Tämä lisää vanhempien paineita lohdutuskeinoja miettiessä. Tärkeintä on, että vanhemmat pysyvät rauhallisena, sillä pienikin lapsi vaistoaa vanhempien hätäisyyden ja tämä saattaa lisätä lapsen itkuisuutta.

Vanhempien on tärkeä huolehtia jaksamisestaan, sillä itkuinen vauva koettelee koko perheen kärsivällisyyttä. On hyvä sopia vuoroilloista, jolloin toinen vanhempi hoitaa vauvaa ja toinen lepää. Muutenkin molempien vanhempien on hyvä pitää lepohetki vauvan nukkuessa. Muiden ihmisten tapaaminen ja perheen yhteisten harrastusten keksiminen, kuten esim. vauvauinti, voivat virkistää ja rentouttaa koko perhettä. Ystävien ja sukulaisten apu vauvanhoidossa ja arkiaskareissa sekä vanhempien yhteinen aika vaikkapa elokuvissa käynnin merkeissä antaa taas voimia jatkoon.

Jos mitkään kotikonstit eivät auta, voi tiedustella neuvolasta paikkakunnan unikoulun mahdollisuuksista. Tärkeintä kuitenkin on, että purkaa paineitaan puhumalla avoimesti tunteistaan ja jaksamisestaan niin puolison, ystävien kuin neuvolan henkilökunnankin kanssa.

Lähteet

• Räihä H.1999. Perheen vuorovaikutus ja vauvan itku. Psykologia 34: 255-257. Räihä. 2003. Itkuinen vauva. Teoksessa: Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus. Toim. Niemelä, Siltala ja Tamminen. WSOY Helsinki