Publisher

National Public Health Institute
Original page

diet, sodium-restricted, diets, men, salts, women

Julkaistu 10.3.2006

KTL tutkii

Suomi – suolankäytön vähentämisen mallimaa?

Suolan ja terveyden välisten yhteyksiä on tutkittu ja ruokavalion suolaisuutta on seurattu Suomessa kansainvälisesti verrattuna poikkeuksellisen pitkään, yli 25 vuotta. Vähäsuolaisia elintarvikkeita ja pakkausmerkintöjen suolamerkintöjä on kehitetty tukemaan kuluttajan vähäsuolaisia valintoja. Myös ravintovalistuksen keinoja on sovellettu edelläkävijän ottein.

Kuvio 1.
Natriumin eritys suolaksi (NaCl) laskettuna (g/pv) vuosina 1979–2002 miehillä ja naisilla FINRISKI-tutkimuksen alueilla (1).

Liiallisen natriumin saannin tiedetään lisäävän kroonisten sairauksien ja kuoleman vaaraa. Natriumin saannin vähentämisen tiedetään laskevan verenpainetta, joka on yksi merkittävä natriumin terveyshaittoja välittävä riskitekijä. Liiallinen natriumin saanti saattaa lisätä mahasyövän, tiettyjen infektioiden ja astman riskiä. Lisäksi natrium vaikuttaa luuston aineenvaihduntaan. Valtaosa natriumista saadaan elintarvikkeisiin ja ruoanvalmistuksessa lisätystä ruokasuolasta. Elimistön toiminnalle välttämättömän natriumin vähimmäistarpeen voi normaalisti tyydyttää ruokavaliolla, johon ei ole lainkaan lisätty ruokasuolaa.

Suolan saantia arvioidaan useilla menetelmillä

Suomalaisten suolan saantia on seurattu monin eri menetelmin. Natriumin vuorokausierityksestä on tietoja jo 1970-luvulta lähtien. Mitatun natriumin erityksen on havaittu vähentyneen viimeisten vuosikymmenien aikana yli 20 % sekä miehillä että naisilla (kuvio 1). Natriumin eritykseen perustuva saannin arviointi on käytettävissä olevista menetelmistä luotettavin, mutta laajoissa väestötutkimuksissa työläs toteuttaa.

Jo 1980-luvun alusta lähtien on suolan saantia arvioitu myös laskennallisesti ravintotaseisiin tilastoidun elintarvikkeiden per capita -kulutustietojen ja elintarvikkeiden suolapitoisuuksien perusteella (kuvio 2). Ravintorasvoista, leivästä ja kalavalmisteista saadaan suolaa aikaisempaa vähemmän, kulutuksen lisääntymisen seurauksena lihavalmisteista jopa jonkin verran enemmän kuin kaksi vuosikymmentä sitten. Kotiin hankitaan suolaa vähemmän kuin ennen. Tämä on seurausta siitä, että ruokaa valmistetaan kodeissa tänä päivänä aiempaa vähemmän ja suolan merkitys elintarvikkeiden säilönnässä on merkittävästi pienentynyt.

Elintarvikkeiden natriumpitoisuustietojen karttuessa, mm. laajan kansallisen kivennäisainetutkimuksen ja muiden analyysitietojen ansiosta, natriumin saanti on 1970- ja 1980-lukujen vaihteesta lähtien pystytty laskemaan myös yksilötasolla yhä luotettavammin. Kansanterveyslaitoksessa ylläpidettävän elintarvikkeiden koostumustietokannan (Fineli ®) natrium- ja suolatietoja päivitetään säännöllisesti.

Naiset saavat miehiä vähemmän suolaa ruoasta

Finravinto 2002 -tutkimuksen mukaan naiset saavat suolaa ruokavaliostaan n. 7 g/pv ja miehet n. 10g/pv, keskimäärin n. 16 % vähemmän kuin vuonna 1992 (2). Ruoankäyttötutkimuksissa ilmenevän aliraportoinnin takia saannin energiaan suhteutettu tulos on kuitenkin kokonaissaantia luotettavampi ruokavalion suolaisuuden mittari. Näin laskien suolan saanti oli n. 1 g suolaa/MJ sekä miehillä että naisilla. Naisten päivittäinen pienempi suolan saanti on ensisijaisesti seurausta naisten pienemmästä ruoankulutuksesta, mutta Finravinto 2002 -tutkimus antaa viitteitä siitä, että naisten ruokavalio on jonkin verran miesten ruokavaliota vähäsuolaisempaa (2).

Terveys 2000 -tutkimuksen aineistosta laaditut suolakartat havainnollistavat sekä miesten ja naisten välistä eroa suolan saannissa että alueellisia eroja. Kaikkien edellä mainittujen monitorointitutkimusten mukaan itäsuomalaiset, Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan myös pohjoissuomalaiset, saavat ruokavaliostaan enemmän suolaa kuin eteläsuomalaiset (1–3) (kuvio 3).

Suolan saannin tulisi uusimpien ravintosuositusten mukaan olla naisilla korkeintaan 6 g/pv ja miehillä 7g/pv. Koska suolan saannin alentamisella 5-6 grammaan päivässä (n. 0,5 g suolaa/MJ) voidaan saavuttaa edelleen lisähyötyjä, tätä saantitasoa pidetään pitkän aikavälin tavoitteena (2–2,3 g natriumia/pv) (4). Kohonneen verenpaineen hoidossa tavoitteet ovat väestötason tavoitteita tiukemmat eli alle alle 5 g suolaa/pv (2 g natriumia/pv) (5). Suolaa saadaan siis edelleenkin runsaasti suosituksiin verrattuna.

Natriumin saantia on edelleen suositeltavaa vähentää. Kevyemmin suolattuun ruokaan on syytä totutella vähitellen erityisesti ruokasuolan käyttöä rajoittamalla. Makuaisti tottuu vähäsuolaiseen ja niin mauste- kuin raaka-ainevalinnoilla voi merkittävästi vaikuttaa ruoan maittavuuteen. Vaikka Euroopan Unionin elintarvikkeiden ravitsemus- ja terveysväitteitä koskevien säädösten kehitys vaikuttanee tulevaisuudessa elintarvikkeen suolaisuutta koskeviin pakkausmerkintöihin, vielä toistaiseksi suomalaisen kuluttajan on mahdollista löytää poikkeuksellisen paljon suolatietoa elintarvikkeiden pakkauksista valintojensa pohjaksi.

Kuvio 2.
Suolan lähteet suomalaisessa ruokavaliossa vuosina 1980–1999 (2).

Kuvio 3.
Suolan määrä naisten ja miesten ruokavaliossa (g/pv) Suomen eri alueilla (3).

Liisa Valsta
erikoistutkija
Kansanterveyslaitos
ravitsemusyksikkö
etunimi.sukunimi@ktl.fi

Kirjallisuutta

1. Laatikainen T, Pietinen P, Valsta L, Sundvall J, Reinivuo H, Tuomilehto J.
   Sodium in the Finnish diet: 20-year trends in the urinary sodium excretion among the adult population.
   Eur J Clin Nutr 2006 (painossa) (sähköinen julkaisu:
   www.nature.com/ejcn/journal/vaop/ncurrent/pdf/1602406a.pdf).
   
   
2. Reinivuo H, Valsta L, Laatikainen T, Tuomilehto J, Pietinen P.
   Trends in dietary sodium intake and comparison between intake and 24-hour excretion of sodium.
   Eur J Clin Nutr 2006 (painossa).
   
   
3. Similä M, Taskinen O, Männistö S, Lahti-Koski M, Karvonen M, Laatikainen T ja Valsta L.
   Terveyttä edistävä ruokavalio, lihavuus ja seerumin kolesteroli karttoina.
   Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 20/2005.
   
   
4. Valtion Ravitsemusneuvottelukunta.
   Suomalaiset ravitsemussuositukset - ravinto ja liikunta tasapainoon.
   Helsinki 2005, 56 s.
   
   
5. Suomen verenpaineyhdistys ry:n asettama työryhmä.
   Kohonnut verenpaine.
   Päivitetty käypä hoito -suositus.
   Duodecim 2002;118(1):110-126. I päivitys 26.9.2005, s. 1-22.
   www.kaypahoito.fi ja www.terveysportti.fi.