Publisher

National Public Health Institute

Influenssa B -epidemian huippu vuonna 2006 ajoittui A-epidemian tapaan maalis─huhtikuun taitteeseen. Tartuntatautirekisteriin ilmoitettujen tapausten ikäjakautuma poikkesi yli 64-vuotiaiden osalta (vain 1,4 % löydöksistä) odotetusti influenssa A -epidemian tilanteesta. Kesäkuun jälkeen influenssa B-tapauksia ei ilmoitettu tartuntatautirekisteriin. Pitkän aikavälin seurannassa B-epidemiat ovat olleet A-epidemioita myöhäisempiä. Syy lienee viruksen vähäisemmässä muuntelussa, jonka seurauksena väestön immuniteetti on hillinnyt epidemian etenemistä paremmin kuin A-epidemioiden yhteydessä. Rekisterin tapausmäärät viittaavat pienempään B-epidemiaan kuin talvella 2005, samoin siihen, että talven 2006 epidemioista B-epidemia oli pienempi kuin A-epidemia. Euroopassa A- ja B-epidemioiden voimasuhteet vaihtelivat viruslöydösten valossa tuntuvasti maasta toiseen. Suomessa B-epidemia jäi siviiliväestöä koskeneiden löydösten perusteella A-epidemiaa pienemmäksi. Varuskunnissa tilanne oli päinvastainen: 65 prosenttia varusmiesten virologisesti varmistetuista influenssadiagnooseista (otanta, n= 99) koski B-viruksia. Suurin syy eroihin lienee se, että eri maissa ja eri aineistoissa diagnostiikan kohderyhmät valikoituvat eri tavoin. Varuskunnissa diagnostiikka saattaa poimia lieväoireisia B-infektioita kattavammin kuin siviiliväestön terveydenhuollossa.

Nykyisin maailmaa kiertää kahteen kehityshaaraan kuuluvia influenssa B -viruksia, jotka ovat eriytyneet toisistaan 1980-luvun puolivälissä. WHO:n suosituksen mukaan syksyn 2005 influenssarokotteessa oli edustettuna Yamagata/16/88-haaran viruksiin kuuluva Jiangsu/10/2003. Suomen valtavirus talvella 2006 kuului puolestaan Victoria/2/87-tyyppisten virusten haaraan ja oli lähes identtinen Nepalissa kesällä 2005 paikallisepidemian aiheuttaneen viruksen kanssa. Yamagata-haaran viruksia eristettiin Suomessa vain yhdestä henkilöstä. Rokotteen koostumus ei näin ollen ollut B-viruksen osalta optimaalinen. Varusmiehillä suoritetuissa rokotuksissa suojaava vasta-ainetaso saavutettiin vain 43 prosentilla rokotetuista. Pohjoisen pallonpuoliskon väärästä rokotevirusvalinnasta huolimatta rokotus nosti tyydyttävästi vasta-aineita myös epideemistä B-virusta kohtaan niillä varusmiehillä, joilla oli tämän kehityshaaran viruksista aiempia antigeenikokemuksia.

Mikä on influenssa?

Tartuntataudit Suomessa julkaisut