Publisher

National Public Health Institute

Vuonna 2006 salmonellatapauksia ilmoitettiin yhteensä 2 573 ja edellisenä vuonna 2 483. Tapauksista oli miehiä 45 prosenttia. Vuosittainen ilmaantuvuus asukasta kohti oli koko maassa 47/100 000. Ilmaantuvuus oli suurin Itä-Savon (67/100 000) ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiireissä (65/100 000) ja pienin Länsi-Pohjan (35/100 000) ja Päijät-Hämeen (35/100 000) sairaanhoitopiireissä. Ilmaantuvuus oli suurin (70/100 000) 20–54-vuotiailla ja pienin (10/100 000) yli 75-vuotiailla.

Yleisimmät Salmonella-serotyypit olivat Enteritidis (1 012 tapausta), Typhimurium (333), Stanley (131), Virchow (100) ja Newport (77). Yli 20 tapaukselta löytyi useampi salmonellan serotyyppi.

Linkki pdf-tiedostoon, jossa salmonellatapausten yleisimmät serotyypit vuosina 1997-2006

Lavantautia aiheuttavaa S. Typhi tapauksia todettiin viisi ja pikkulavantautia aiheuttavaa S. Paratyphi A:ta kolme tapausta ja yksi S. Paratyphi B tapaus. Matkustustieto oli saatavilla kolmelle S. Typhi ja kolmelle S. Paratyphi -tapaukselle, kaikkien tartunnat oli saatu Intiasta.

Salmonellatapauksista 432 (18 %) oli kotimaisia ja ulkomaisia 2 025 (82 %). Tartuntamaata ei ollut ilmoitettu 152 (6 %) tapaukselle. Kotimaisten tapausten kokonaismäärä oli samaa luokkaa kuin vuonna 2005 (442 tapausta) ja niiden ilmaantuvuus oli 7,5/100 000 asukasta. Suurin osa (170 tapausta, 43 %) kotimaisista tapauksista oli S. Typhimurium-serotyypin aiheuttamia ja niissä yleisimmät faagityypit olivat FT 1 (53 %) ja FT NST (14 %; not specific type) ja FT 104 (5 %). Toiseksi yleisin serotyyppi kotimaisissa tapauksissa oli S. Enteritidis, joita oli 69 tapausta. Enteritidis-serotyypillä ei tiedetä olevan pysyvää reservuaaria kotimaisissa tuotantoeläimissä.

Ulkomaisten salmonellojen kokonaismäärä oli 2 025 ja ilmaantuvuus 38/100 000 asukasta. Ulkomaisista tapauksista 879 (43 %) oli S. Enteritidis-serotyypin aiheuttamia. Niissä yleisimmät faagityypit olivat FT 4 (23 %), FT1 (25 %) ja FT 21 (14 %). Seuraavaksi yleisimmät ulkomailta saadut serotyypit olivat Typhimurium (140 tapausta), Stanley (116), Virchow (80) ja Newport (66). Ulkomaisten Typhimurium-tapausten yleisimmät faagityypit olivat FT NST (26 %; not specific type) ja FT 104 (11 %). Yleisimmät tartuntamaat olivat Thaimaa (21 %), Espanja (7 %), Bulgaria (6 %), Intia (4 %), Kreikka (4 %) ja Brasilia (3 %).

Tietoa epidemiologiseen herkkyysmääritykseen kuuluvan nalidiksiinihapon resistenssistä voidaan käyttää ennustamaan alentunutta herkkyyttä (MIC ≥ 0,125 mg/L) fluorokinoloneille. Ulkomaisista kannoista 24 prosenttia oli resistenttejä nalidiksiinihapolle ja niistä herkkyydeltään siprofloksasiinille alentuneita oli 94 prosenttia ja täysin resistenttejä (MIC ≥ 4,0 mg/L) kaksi prosenttia. Täysin resistentit kannat olivat serotyyppiä Kentucky, yhtä Typhimurium-kantaa lukuun ottamatta.