Publisher

National Public Health Institute

Tupakointi jatkuu useimmilla nuoruudesta aikuisuuteen – koulutuksen yhteys tupakointiin vahva

Meri Paavola tutki väitöskirjatyössään kouluikäisille suunnatun tupakoinnin ehkäisyohjelman vaikutuksia, tupakointia ennustavia tekijöitä, tupakoinnin lopettamista sekä tupakoinnin yhteyttä sosioekonomisiin tekijöihin ja muihin terveystapoihin sekä tupakointia yleensä nuoruudesta aikuisuuteen. Maailmanlaajuisesti harvinaisessa, 15 vuotta kestäneessä tutkimuksessa nuoria seurattiin 13-vuotiaista 28-vuotiaiksi.

Tutkimukseen osallistuneet olivat Pohjois-Karjalan nuorisoprojektin seurantatutkimukseen osallistuneita oppilaita kuudesta koulusta Itä-Suomesta. Kaksivuotinen sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden ehkäisyprojekti toteutettiin yläasteen 7–9. luokilla vuosina 1978–80. Alkumittauksessa vuonna 1978 tutkimukseen osallistuneet olivat 13-vuotiaita (n=903) ja seurantatutkimuksen viimeisessä kuudennessa tutkimuksesta vuonna 1993 28-vuotiaita. Oppilaiden vanhemmat osallistuivat tutkimukseen vuosina 1978 ja 1980.

Kaksivuotinen Pohjois-Karjalan nuorisoprojekti ehkäisi tupakoinnin aloittamista useita vuosia. Vaikutus oli paras niille, jotka olivat tupakoimattomia alkumittauksessa. Tupakoinnin jatkuvuus nuoruudesta aikuisuuteen oli kuitenkin voimakasta: suurin osa nuorista tupakoijista tupakoi edelleen aikuisena. Kuitenkin noin puolet 28-vuotiaista tupakoijista oli aloittanut 15 ikävuoden jälkeen. Aiempi tupakointi ja tupakoivat ystävät olivat tärkeimmät tupakointia ennustavat tekijät 28-vuotiailla. Vanhempien ja sisarusten tupakoinnin yhteys tutkittavien tupakointiin oli heikko. Kolmasosa tupakoivista nuorista oli lopettanut tupakoinnin 28 ikävuoteen mennessä, keskimäärin 2,3 % vuodessa.

Oma sosioekonominen asema ja erityisesti koulutus olivat yhteydessä tupakointiin siten, että alimpaan sosiaaliryhmään kuuluvat tupakoivat eniten. Vanhempien sosioekonominen asema tai sukupolvien välinen sosiaalinen liikkuvuus eivät olleet merkitsevästi yhteydessä tutkittavien tupakointiin nuoruudessa tai aikuisuudessa. Tupakoimattomiin verrattuna tupakoivat käyttivät enemmän alkoholia ja harrastivat vähemmän liikuntaa nuoruudesta aikuisuuteen.

Tutkimus osoitti, että koulu- ja yhteisöpohjaisella tupakoinnin ehkäisyohjelmalla voidaan saada jopa pitkään kestäviä tuloksia ja että tällaiset ohjelmat ovat käyttökelpoisia nuorten tupakoinnin ehkäisemisessä. Koska tupakoinnin jatkuvuus nuoruudesta aikuisuuteen on voimakasta, olisi tärkeää ehkäistä tupakoinnin aloittamista nuoruudessa. Tupakoinnin ehkäisyä tulisi jatkaa myös peruskoulun jälkeen, jolloin moni vielä aloittaa tupakoinnin. Samalla tulisi kehittää erityisesti nuorille ja nuorille aikuisille tehtyjä tupakoinnin lopettamisohjelmia.

Tutkimustulokset tukevat sosiaaliseen vaikuttamiseen perustuvien menetelmien tärkeyttä tupakoinnin ehkäisy- ja lopettamisohjelmissa sekä ohjelmien kohdistamista erityisesti riskiryhmiin kuten niihin, jotka kuuluvat alimpiin sosioekonomisiin ryhmiin sekä niihin, joilla on tupakoinnin lisäksi muita epäterveellisiä tapoja.

Paavola Meri. Tupakointi nuoruudesta aikuisuuteen – Pohjois-Karjalan Nuorisoprojektin 15-vuotisseurantatutkimus. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja, A16/2006.ISBN 951-740-629-0