Publisher

National Public Health Institute
Original page

disease notification, travel, travellers, vaccines, yellow fever vaccine

Julkaistu 15.2.2007

Kansainvälinen terveyssäännöstö 2005

– International Health Regulations 2005 (IHR)

Kansainvälisen terveyssäännöstön (International Health Regulations) alkujuuret juontavat keskiajalle, jolloin mm. 1300-luvulla ruttoepidemian aikana useissa eri Välimeren kaupunkivaltioissa asetettiin saastuneiksi epäiltyjä laivoja ja ihmisiä karanteeniin rajoittamalla liikkumista kunnes tartuntavaaran katsottiin olevan ohi. Kansainvälisiin sopimuksiin perustuvia tartuntatautien kansainvälistä leviämistä estäviä säännöstöjä on ollut 1800-luvun jälkipuolelta lähtien, 1950-luvulta WHO:n ylläpitämänä.

Terveyssäännöstö sai nimekseen International Health Regulations (IHR) vuonna 1969. Keskeinen sisältö on ollut eräiden tautien tapausten ilmoittaminen (viimeksi keltakuume, kolera ja rutto) sekä keltakuumerokotuksien säätely. Maailman terveysjärjestön yleiskokous hyväksyi mittavasti uudistetun kansainvälisen terveyssäännöstön toukokuussa 2005, ja se tulee voimaan 15.6.2007. Uudistuksen päätavoitteena on luoda edellytykset torjuntatoimille kansainvälisiä tautiepidemioita vastaan välttäen kui-tenkin kansainvälisen liikenteen liialliset häiriöt, joita esiintyi mm. Intian ruttoepidemian (1994) ja SARS-epidemian (2003) aikana.

Vaikka uusitun säännöstön pääosa koskee maailman terveysjärjestön WHO:n ja jäsenmaiden valmiuksia tunnistaa äkillisiä kansainvälisiä terveysuhkia, antaa niistä tietoa viivytyksettä sekä torjua uhkien laajenemista, sisältyy säädöksiin myös useita yksittäistä matkailijaa koskevia säädöksiä. Vaikka säännöstön pääkohteena ovat tartuntataudit, se kattaa myös tuntemattomasta syystä aiheutuvat uhkat. Näin ollen myös kemialliset ja säteilyuhat sisältyvät säännöstön kattamaan alueeseen.

IHR:n vaikutukset matkailijaan

IHR:ssä säädetään, mitä rokotuksia jäsenmaat voivat vaatia matkailijoilta. Tällä hetkellä ainoa rokote, jota voidaan säädösten perusteella vaatia, on keltakuumerokote. Sen uudesta ohjeistuksesta on erillinen kirjoitus.

Rajatarkastuksissa maahantuloviranomainen voi vaatia altistusten selvittämiseksi tietoa matkustajan edeltävästä reitistä ja tämän lisäksi matkustajan määränpäästä ja yhteystiedoista. Maahan tullessa matkailijalle voidaan tehdä ei-kajoava terveystarkastus, antaa rokotus tai toteuttaa muita ehkäiseviä toimenpiteitä, tai vaatia todistus viime mainittujen toteuttamisesta. Toimien tarkoituksena pitää olla kansanterveydellisen riskin arviointi ja torjunta. Terveystilan tutkimusta, rokotusta tai muuta ehkäisevää toimenpidettä ei saa toteuttaa ilman matkustajan lupaa, jonka tulee perustua huolelliseen matkustajan informointiin. Matkustajia pitää kohdella asiallisesti yksilön perusvapaudet sekä kulttuuritausta huomioiden.

Matkustajiin kohdistuvat toimenpiteet pitää tehdä kansainvälisesti yleisesti hyväksyttyihin periaatteisiin perustuen tavalla, joka ei aiheuta matkustajalle tartuntavaaraa toimenpiteen yhteydessä. Jäsenmaa voi antaa IHR:ssa kuvatulla tavalla määräyksiä erityisistä terveystoimista, joista sen pitää tiedottaa WHO:lle. Tilapäistä tai pysyvää oleskelulupaa hakeviin sovelletaan osittain eri sääntöjä, joiden perusteella mm Australia voi edellyttää lupaa hakevalta keuhkoröntgentutkimusta ja Venäjä HIV-todistusta pitempien oleskelulupien tai toistoviisumien hakemisen yhteydessä. Säännöstön henkeen sisältyy vahva pyrkimys siihen, että jäsenmaat eivät toteuta riittämättömästi perusteltuja terveystoimia, mutta päätösvalta säilyy niillä.

Viranomainen voi epäillä maahantulon yhteydessä perustellusti matkustajan altistuneen infektiolle kansanterveydellistä vaaraa aiheuttavalla tavalla. Matkan jatkuessa matkustaja voidaan asettaa seurantaan, mikäli hän ei aiheuta välitöntä uhkaa. Viranomaisen pitää tiedottaa määränpäänä olevan maan viranomaisia, ja matkustajan ilmoittautua saapuessaan kyseisen maan viranomaiselle.

Terveyssäännöstössä määritellään karanteeni, jolla tarkoitetaan oireettoman taudinaiheuttajalle altistuneen liikkumavapauden rajoittamista. Karanteenin tavoitteena on estää jatkotartunnat ennen oireiden ilmaantumista, ja se kestää infektion tunnetun itämisajan. Kun oireista infektiotautia sairastavan henkilön kontakteja rajoitetaan tartuntojen ehkäisemiseksi, puhutaan eristämisestä.

Matkustajalta ei voida vaatia muita kuin terveyssäännöstössä määriteltyjä asiakirjoja tai todistuksia terveydestään tai siihen kohdistuneista toimenpiteistä. Asianmukaisen rokotustodistuksen esittävältä matkailijalta ei voida evätä maahantuloa tämän taudin uhkan vuoksi, jollei ole perusteltua aihetta epäillä rokotuksen tai muun ehkäisyn olevan tehoton. Tilapäistä tai pysyvää oleskelulupaa hakeville sovelletaan osittain eri sääntöjä.

Rajatarkastuksen tai maahantulon yhteydessä matkustajalta ei saa periä maksuja kansainväliseen terveyssäännöstöön perustuvista terveystarkastuksista, rokotuksista, karanteenista, toimenpiteitä koskevista todistuksista tai matkatavaralle tehdyistä toimenpiteistä. Rajoitus ei kuitenkaan koske tilapäistä tai pysyvää oleskelulupaa hakevia. Matkustajan henkilötietoja pitää käsitellä luottamuksellisesti ja hyvää tietoturvaa noudattaen kaikissa käsittelyvaiheissa. Kuljetusvälineiden toiminnasta vastaavien pitää tiedottaa matkustajille WHO:n suosittelemista ja jäsenvaltion toteuttamista terveystoimenpiteistä.

Petri Ruutu, tutkimusprofessori
KTL, Infektioepidemiologian osasto
petri.ruutu(at)ktl.fi