Apunavigaatio
Tavoitteena terve loma
- Heinäsmäki, Terhi
Tavoitteena terve loma
Missä vaiheessa matkailusta tuli lääkärin ongelma? Ei parikymmentä vuotta sitten olisi kukaan voinut vakavissaan kertoa olevansa matkailulääketieteen erikoistuntija. Kun kansa vielä matkusti pääasiassa Leningradiin ja Teneriffalle, olisivat alan suurinta osaamista olleet alkoholisairaudet ja auringonpolttamat.
Kyseessä on huvin medikalisoituminen. Samaan tapaan kuin ohjattu liikunta poiki urheilulääketieteen, seuramatkat synnyttivät matkailulääketieteen.
Matkailijoita neuvoo
maassa useampikin yksityinen lääkäriasema päätoimisine
matkailulääkäreineen. Helsingissä maksutonta palvelua ei enää saa
ja alan yksityistäminen nosti selvästi sen arvoa. Tervettä lomaa
myydään yhtä isoin mainoksin kuin television viihdekanavia.
Nykysuomalainen matkustaa paljon ja hänen maapallonsa on pieni. Ikää tai varallisuusastetta ei matkaajalta enää kysellä. Mummo menee safarille Tansaniaan, lapsenlapsi viettää puolivuotispäiviään Brasiliassa ja Goaan mennään työttömyyskorvauksilla.
Matkustavathan ihmiset työkseenkin, mutta heistä työterveyshuollot hoitavat leijonan osan, koska tuntevat kohteet parhaiten. Matti Matkailulääkärin vastaanoton perusasiakas on iloinen, lomaa odottava ihminen. Hän tulee piikkiä peläten mutta lähtee tyytyväisenä, kun käynnistä kärsi vain kukkaro.
Matkailulääkärin leipätyö pyörii kiistatta keltakuumerokotusten ympärillä. Tuo maaginen pyöreä leima kun on niin harvoille suotu. Nopein asiakas tulee kortti ja käsivarsi ojossa vastaanotolle kertoen, että terveyskeskuslääkäri on jo rokottanut ja malariaohjeistanut asiakkaan ja nyt ”pitäis vaan saada se piikki ja leima”, mielellään viime viikon päivämäärällä, kun lento lähtee kahden tunnin päästä.
Keskivertoasiakas tarvitsee sentään muutaman lisäpiikin ja yleistä terveysneuvontaa sekä malarian estolääkereseptin. Painajaisosastoa edustaa myöhässä tuleva kolmelapsinen perhe, joka lähtee puoleksi vuodeksi trooppiseen kotimaahansa eikä tunne sanaa rokotus millään tunnetulla kielellä.
Matkailijoiden neuvonta on melko helppoa, kun matkustetaan suomalaisen matkanjärjestäjän kohteeseen, oli se miten ”alkuperäinen” tahansa. Matkaohjelma tiedetään ja riskit on helppo kartoittaa ja hallita. Näin esimerkiksi Länsi-Afrikan risteilyllä voidaan olla käyttämättä malarian estolääkettä, koska kaikki yöt nukutaan merellä, jossa malariahyttysiä ei ole.
Malarian riskin kuvaileminen on ylipäänsä työläintä. Parhaiten tuntee onnistuvansa, kun vastaanotolle tulee ihminen hakemaan malariavirukseen tehoavaa rokotetta ja sieltä poistuu tiedostava matkaaja OFF-ostoksille ja apteekkiin hakemaan estolääkettä.
Lariamin mahdollisten haittavaikutusten kuvaileminen kuivattaa kielen, varsinkin kun alkuasenne asiakkaalla on, että ” ei ainakaan sitä lääkettä, joka teki serkun tuttavan pöpiksi”. Joskus selostus aiheuttaa yllättäviä reaktioita. Otsatukkansa takana kyyhöttävä teini heräsi vasta malarialääkityksen kohdalla ja totesi: ”Mä haluun tota hallusinaatiolääkettä!”
Ajoittain pitää
hillitä sisäistä sisätautilääkäriä, kun vastaanotolle töpöttää liki
kahdeksankymppinen pariskunta, joista yhteensä saattaisi saada
Afrikan helteen kestävän yksilön. Vastaanotolla ei ole varaa
perusteelliseen anamneesiin, ja perussairauksien hoito kuuluu ns.
hoitavalle lääkärille. Joka saattoi olla se kunnanlääkäri
kolmekymmentä vuotta sitten.
Seikkailu- ja reppumatkaajat tarjoavat elämyksiä myös hoitavalle lääkärille. Yleensä kohde tiedetään maanosan tarkkuudella ja yhdessä karttaa katsomalla havaitaan muun muassa, että sekä Kiinan että Malesian kiertäminen kahdessa viikossa ei ehkä olekaan niin hyvä juttu. Malarian estolääkityksen ongelmallisuus on saanut jokusen ajelehtimaan aikoneen löytämään reissulleen rakenteen.
Ennaltaehkäisevä matkailulääketiede on painottunut ehkä liikaakin rokotuksilla ehkäistävien tautien ja malarian torjuntaan. Matkailijan suurimmat riskit ovat seksi, viina ja liikenne. Jos aikaa käytettäisiin riskiprosenttien mukaan, vastaanotto muistuttaisi raittiusliikettä tai inssiajoa, ja keltaisen kortin väliin sujautettaisiin kondomipakkaus.
Terhi Heinäsmäki, infektiolääkäri