Publisher

National Public Health Institute
Original page

-leimat, epidemiology, registration, yellow fever, yellow fever vaccine

Julkaistu 14.2.2007

Keltakuumerokotuskeskusten rekisteröinti loppuu;

myös terveydenhoitaja voi antaa keltakuumerokotteen

Suomessa siirrytään uuteen aikaan: keltakuumerokottamisen erityisasemasta luovutaan. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että keltakuumerokotuskeskuslupia ei tarvitse enää erikseen anoa eikä näitä keskuksia rekisteröidä.

Keltakuumerokote valmistetaan, säilytetään ja annetaan kuten muutkin elävät rokotteet. Siksi keltakuumerokotuksia voivat 1.3.2007 alkaen antaa kaikki ne terveydenhuollon yksiköt, jotka ovat oikeutettuja antamaan muitakin eläviä ja inaktivoituja rokotteita. Keltakuumerokotteen voi tästedes antaa lääkäri tai hänen valvonnassaan toimiva muu terveydenhuollon ammattilainen, jolla on lupa pistosten antamiseen.

Keltakuumerokotustodistus ja leima

Aikaisemmin ohjeistettua, Maailman Terveysjärjestön WHO:n hyväksymää ja Editan painamaa keltakuumerokotustodistusta käytetään entiseen tapaan, kunnes uusi WHO:n kansainvälinen terveyssäännöstö (IHR) astuu voimaan15.6.2007. Sen jälkeen käytetään säännöstön mukaista uudistettua englannin- ja ranskankielistä todistusta (kts malli ohessa), jonka KTL valmistelee ja jota saa kustannusyhtiö Editasta uuden IHR:n astuttua voimaan.

Viralliseen kansainväliseen keltakuumerokotustodistukseen tarvitaan rokotuksen antaneen lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön (Tartuntatautiasetus 1986/786 9 §) nimikirjoitus, ammattinimike ja virallinen leima. Vanhoilla numeroilla varustettuja leimoja voidaan käyttää myös 15.6.2007 jälkeen. Helsingin Leimasintehdas jatkaa kuvan mukaisen leimasimen toimittamista. Maaliskuun alusta lähtien uusissa käyttöön otetuissa leimasimissa tulee olemaan yksi ja sama 28.2.2007 jälkeen seuraavana vapaaksi jäävä juokseva numero. Rokotustoiminnasta vastaava lääkäri voi tilata Helsingin Leimasintehtaasta yksikölleen keltakuumerokotusleimasimen allekirjoittamallaan pyynnöllä.

Keltakuumeen epidemiologiaa

Keltakuume on hyttysen välityksellä leviävä vakava, akuutti virustauti, joka usein johtaa kuolemaan. Sitä esiintyy päiväntasaajan Afrikassa tai Väli- ja Etelä-Amerikassa (kartta). Viimeisen kahden vuoden aikana epidemioita on esiintynyt lähinnä Afrikassa – Guineassa, Senegalissa, Sudanissa, Burkina Fasossa, Malissa, Norsunluurannikolla sekä paraikaa Togossa, jossa 1,55 miljoonaa keltakuumerokoteannosta on suunnitteilla antaa kahden viikon aikana helmikuun puoleenväliin mennessä epidemian pysäyttämiseksi.

Keltakuumerokotteen turvallisuus ja teho

Keltakuumerokote on elävä virusrokote. Yksi annos sisältää vähintään tuhat elävää heikennettyä keltakuumevirusta, jotka on viljelty kananmunassa. Rokote annetaan niille, jotka matkustavat tai oleskelevat keltakuumeen esiintymisalueilla, erityisesti kaupunkien ulkopuolelle ja viidakko-oloihin, joissa taudin vaara on ilmeinen. Rokotusta suositellaan yleensä yli 1-vuotiaille, myös raskaana oleville, jos vaaraa ei voi muuten välttää. Erityissyistä, esimerkiksi jos tartuntariski arvioidaan suureksi, rokotus voidaan antaa myös 6–12-kuukauden ikäisille. Rokotuksen antamista pitäisi välttää jos rokotettavalla on vaikea immuunipuutostila (esimerkiksi HIV-infektion, vaikean nivelreuman vuoksi saatavan immunosuppressoivan hoidon tai syövän hoitoon käytettyjen sytostaattien aiheuttamana) tai jos rokotettava on voimakkaasti allerginen kananmunalle (anafylaksia). Jos näihin riskiryhmiin kuuluva kuitenkin haluaa matkustaa keltakuume-endeemiselle alueelle, hänelle täytyy kirjoittaa virallinen keltakuumekeskusleimalla varustettu lääkärintodistus siitä, miksi rokotetta ei voi antaa.

Keltakuumerokotetta on annettu yli 70 vuoden aikana yhteensä yli 400 miljoonaa annosta. Rokote on ollut hyvin siedetty: 10–30 % rokotetuista saa lievän ohimenevän kuume- ja lihassärkyreaktion 2–7 vrk rokottamisen jälkeen. Viime vuosina ilmenneet harvinaiset vakavat haitat, joita on raportoitu yhteensä 17 tapausta (ilmaantuvuus noin 3–5 tapausta yhtä miljoonaa rokotettua kohti), ja joille on tyypillistä keltakuumeen kaltainen kliininen oireisto, ovat tarkentaneet rokotteen antamisen indikaatioita. Yli 60-vuotiailla ja kateenkorvan sairauksien tai poiston jälkeen on arveltu olevan suurempi riski (noin 19/ 1 miljoona annosta) näihin harvinaisiin haittoihin. Näiden riskiryhmien kohdalla on punnittava keltakuumeeseen sairastumisen todennäköisyys suhteessa mahdollisesti ilmaantuviin haittoihin.

Kattavan turvallisuuskatsauksen yhteenvetona kansainväliset asiantuntijat ovat todenneet, että
1) keltakuumeinfektion tehokkaan hoidon yhä puuttuessa nykyinen keltakuumerokote on eriomaisen tehokas ehkäisykeino keltakuumeen endeemisillä alueilla asuvalle paikalliselle väestölle sekä näille alueille matkustaville turisteille;
2) rokotuspäätöksen pitää perustua arvioon tautiin sairastumisen riskistä suhteutettuna harvinaisten haittojen todennäköisyyteen; ja
3) yksilöille jotka eivät ole vaarassa sairastua tautiin ei pidä antaa rokotetta vain varmuuden vuoksi.
Rokotuksen suojateho on lähes sata prosenttia. Rokotustodistus on voimassa kymmenen vuotta kerrallaan, mutta rokotteen antama suoja kestää todennäköisesti pitempäänkin.

Hanna Nohynek, akatemiatutkija
KTL, Rokoteosasto

Kirjallisuutta
1. Nohynek H, Pekkanen E, Turtiainen P, Kainulainen K (toim.). Matkailijan terveysopas. 12 uudistettu painos. Duodecim 2007.
2 . www.who.int/csr/don/archive/disease/yellow_fever/en/
3. Barret ADT, Monath TP, Barban V, Niedrig M, Teuwen D. 17D yellow fever vaccines: New insights. A report of a workshop held during the World Congress on Medicine and Health in the Tropics, Marseille, France, Monday 12 September 2005. Vaccine (painossa).

Kartta. Keltakuumeen esiintymisalueet WHO:n mukaan. Lähde: Matkailijan terveys-opas 2007. Duodecim 2007.