Publisher

National Public Health Institute
Original page

developing countries, development cooperation, diphtheria, Haemophilus influenzae type b, hepatitis b, immunization programs, incidence, industrial countries, measles, mortality, pertussis, polio, tetanus, yellow fever

Julkaistu 4.1.2007

Maailman väestön sairauksista 92 % ilmaantuu maissa, joiden yhteinen tulonmuodostus on vain 12 % maailman bruttokansantuotteesta. Sairaus ja köyhyys lyövät kättä, samoin köyhyys ja lasten määrä: teollisuusmaissa 21 % väestöstä on alle 18 -vuotiaita, kehitysmaissa 37 % ja vähiten kehittyneissä maissa 49 %. Alle 5-vuotiaiden osuus näistä väestöistä on vastaavasti 6, 11 ja 16 % vuoden 2004 UNDP-tilastojen mukaan. Myös valtaosa maailman lasten sairastavuudesta ja kuolleisuudesta kirjataan kehitysmaissa.

Tavalliset taudit ovat tavallisia: Maailman terveysjärjestö arvioi, että 29 % kaikista alle 5-vuotiaiden lasten kuolemista aiheutuu keuhkokuumeesta ja noin neljäsosa ripulista. Vakavat tarttuvat taudit ylipäänsä aiheuttavat 10 % kaikista alle 5-vuotiaiden kuolemista. Aliravitsemus edesauttaa sekä sairastumista että kuolemista infektioihin. Arviolta puolessa alle 5-vuotiaiden kuolintapauksissa erilaiset ravitsemuksen puutetilat myötävaikuttivat taudin päätymiseen kuolemaan. Neljännes näistä kuolemista olisi ollut vältettävissä yleisen rokotusohjelman rokotuksin.

Taulukko 1: Rokotuksin ehkäistäviin tauteihin maailmassa vuosittain kuolevien lasten määrä, WHO:n arvio

Tauti	Alle 5-vuotiaat	Yli 5-vuotiaat	Yhteensä
Kurkkumätä	4 000	1 000	5 000
Tuhkarokko	540 000	70 000	610 000
Polio	...	...	1 000
Jäykkäkouristus	198 000	15 000	213 000
Hinkuyskä	294 000	...	294 000
Hepatiitti B	...	600 000	600 000
Hib	386 000	...	386 000
Keltakuume	15 000	15 000	30 000
Yhteensä	1 437 000	701 000	2 138 000

Rokotusohjelmat tarvitsevat kansainvälistä tukea

Viime vuosien kansalliset ja kansainväliset toimet rokotusohjelmien vahvistamiseksi ovat tuottaneet tuloksia: DTP, polio, HBV ja tuhkarokkorokotusten kattavuudet ovat olleet jatkuvassa nousussa kaikilla mantereilla 1990-luvun taantuman jälkeen, joskin Saharan etelänpuoleisen Afrikan kattavuuslukemissa heijastuu sotien ja HIV-epidemian aiheuttama yhteiskunnallinen rapautuminen myös terveydenhuollon alueella.

Usean eri järjestön muodostama GAVI Alliance (www.gavi.org), jonka lahjoittamasta rahamäärästä 53 % tulee EU-mailta, takaa WHO:n lanseeraaman yleisen rokotusohjelman (EPI) rokotteiden saatavuuden 73 kaikkein köyhimmälle maalle. Maa lasketaan GAVIn avun piiriin kuuluvaksi, jos sen bruttokansantuote on alle 1000 USA:n dollaria kansalaista kohden vuodessa. Tämän avun ulkopuolelle jää useita maita, kuten Etelä-Afrikka, Guatemala ja Filippiinit, joilla on eriarvoisuudesta johtuen laajoja köyhien kansanosia, mutta joiden siitä huolimatta on itse vastattava omista yleisen rokotusohjelman rokotteiden hankinnasta ja jakelusta. Vaikka rokottamista pidetään yhtenä kustannus-hyödyllisimmistä terveydenhuollon interventioista, näissä maissa rikkaan perheen lapsi saa neuvolarokotteensa noin kolme kertaa todennäköisemmin kuin köyhän perheen lapsi.

Vuosituhattavoitteisiin on matkaa

Etelä-Afrikassa terveydenhuollon paineita lisää laajeneva HIV-epidemia, joka edistää syrjäytymistä: AIDS-orvot ja HIV-infektoituneet lapset (tällä hetkellä 6 % kaikista lapsista) jäävät todennäköisimmin ennaltaehkäisevän terveydenhuollon ulkopuolelle, eivät saa ruokaansa, rokotteitaan eivätkä koulutusta. HIV-epidemian ehkäisy ja hoito kuluttaa terveydenhuoltoon varattuja rahoja, joita jää vähemmän uusien rokotteiden (kuten rotavirus- ja pneumokokkikonjugaattirokote) ohjelmaan ottamiseen.

Filippiinien tyypillinen ongelma on terveydenhuollon hajanaisuus: lasten terveys ja ennaltaehkäisy eivät välttämättä olekaan enää paikallisten kunnanisien silmissä hyvinvoinnin kulmakiviä. Neuvolaohjelman rokotteita ei riitä enää kaikille, esimerkiksi hepatiitti B-rokotuskattavuus on vain noin 30 %. Uusia rokotteita ei kyetä ottamaan ohjelmaan vähäisten budjettivarojen ja terveydenhuollon työntekijöiden kasvavan maastamuuton vuoksi.

Lisääntyvästä eriarvoisuudesta johtuen jämerämpiä kansainvälisiä toimia tarvitaan, jotta YK:n vuosituhattavoitteet (www.vuosituhattavoitteet.fi) saavutettaisiin määräajassa, vuoteen 2015 mennessä. Lasten terveyden osalta päämääräksi on asetettu kuolleisuuden vähentäminen 2/3:lla. Samoin tartuntatauteja on luvattu vähentää 2/3:lla. Nykyisin annetun avun määrällä ja vauhdilla päämäärään päästään vasta vuonna 2045.

Suomen valtio osallistuu vuosituhattavoitteiden toteuttamiseen kehitysyhteistyönsä kautta. Terveydenhuollon osuus kehitysyhteistyövaroista on ollut vuosittain noin 10 %. Suomi antaa vuosittain kehitysapua noin 0, 46 % bruttokansantuotteestamme. Tämä on vielä kaukana rikkaiden maiden asettamasta 0,7 %:n tavoitteesta (www.global.finland.fi).

Kehitysapu kanavoituu monenvälisen avun kuten WHO:n kautta ja kahden välisenä tukena: Afrikassa Etiopiaan, Keniaan, Mosambikiin, Sambiaan ja Tansaniaan; Aasiassa Nepaliin ja Vietnamiin; ja Latinalaisessa Amerikassa Nicaraguaan. Lisäksi UM rahoittaa 19,7 miljoonalla eurolla kansalaisjärjestöjä vuosille 2007–9, mikä merkitsi 33 % kasvua edellisvuosista: terveysalojen hankkeille myönnettiin 3,4 miljoonaa euroa, joka on 17 % järjestöjen tuesta.

Myös KTL on mukana lasten terveyden edistämisessä kansainvälisesti. KTL:ssa toimii köyhimpien maiden terveyden edistämistyötä tekevän maailman kansanterveyslaitosten järjestön sihteeristö (www.ianphi.org). KTL koordinoi ARIVAC-projektia, joka kliinisen tutkimuksen avulla arvioi filippiiniläisten lasten keuhkokuumeen aiheuttajia ja ehkäisyä uusin rokottein (www.ktl.fi/ arivac).

Hanna Nohynek, erikoistutkija
KTL, Rokoteosasto
etunimi.sukunimi@ktl.fi

Kirjallisuutta 1. Unicef. The state of the world´s children 2006. Excluded and invisible. New York 2006. www.unicef.org 2. Wardlaw T, Salama P, Johansson EW. Pneumonia: the leading killer of children. Lancet 2006;368:1048–9.

Valtaosa maailman lasten sairastavuudesta ja kuolleisuudesta kirjataan kehitysmaissa. Kuva: Hanna Nohynek, Burkina Faso.