Publisher

National Public Health Institute

Terveyspolitiikan suunnittelussa tarvitaan tietoja väestön terveysongelmista. Kyselyt ja haastattelut ovat tärkeä tapa seurata terveyden muutoksia suurissa väestöryhmissä. Kansanterveyslaitos on seurannut suomalaisten terveyskäyttäytymistä vuodesta 1978 alkaen mm. Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys (AVTK) -kyselyillä.

Suomalaiset ovat osallistuneet kyselytutkimuksiin aktiivisesti. Vuonna 1978 AVTK-kyselyyn vastasi noin 85 % miehistä ja naisista. Vastausaktiivisuus on kuitenkin pienentynyt. Vuonna 2002 AVTK-kyselyyn vastasi enää 60 % miehistä ja 70 % naisista.

Tarkkaa syytä vastausaktiivisuuden laskemiseen ei tiedetä. AVTK-aineistojen perusteella on voitu selvittää taustatietoja sitä kuka kyselyyn vastaa ja kuka ei. Vastaajien ja vastaamattomien vertailu antaa viitteitä vastaamattomuuden syistä. Miehet vastaavat harvemmin kuin naiset ja nuoremmat harvemmin kuin vanhemmat (55–64-vuotiaat). Naimattomien ja vähän koulutettujen vastausaktiivisuus on pienempi kuin parisuhteessa elävien ja pitkälle koulutettujen.

Miksi nimenomaan nuoret, vähän koulutetut, sinkut ja miehet jättävät terveyskyselyt väliin? Nämä väestöryhmät liikkuvat paljon, ts. he vaihtavat osoitetta työ- ja opiskelupaikan sekä mahdollisen parisuhteen mukaan. Heidän elämänsä on monesti kiireistä, jolloin aikaa ei tahdo löytyä kyselyihin vastaamiseen. Lisäksi tiedetään, että vastaamattomat ryhmät ovat vähemmän kiinnostuneita terveysasioista kuin pitkälle koulutetut ja perheelliset naiset. Tutkimuksiin on myös väsytty: suomalaisia pyydetään nykyään osallistumaan kaikenlaisiin vaaligallupeihin ja markkinointitutkimuksiin ja terveyskyselyt ovat vain yksi lisätutkimus muiden joukossa.

Pienenevä vastausaktiivisuus aiheuttaa päänvaivaa tutkijoille ja päättäjille. Jos joka toinen jättää vastaamatta tutkimukseen, tulokset eivät ole luotettavia, varsinkin kun tiedetään, että vastaajat ovat yleensä erilaisia kuin vastaajat. Niinpä esim. AVTK-kyselyt kertovat tarkemmin keski-ikäisten, parisuhteessa elävien ja pitkälle koulutettujen naisten terveyskäyttäytymisestä kuin suomalaisten terveydestä yleensä. Todennäköisesti ne myös antavat suomalaisten terveyskäyttäytymisestä liian optimistisen kuvan.

Vastausaktiivisuuden nostaminen edellyttää uusia vastausmenetelmiä

Tutkijoiden keinot vastausaktiivisuuden nostamiseksi takaisin yli 70 prosenttiin ovat rajalliset. Helposti täytettävät ja selkeät kyselylomakkeet ovat keskeinen lähtökohta. Lisäksi vastaajan tulee ymmärtää, että juuri hänen vastauksensa ovat tärkeitä. Tätä voidaan edesauttaa hyvällä tiedotuksella ennen tutkimusta ja tutkimuksen valmistuttua. Henkilökohtainen yhteydenotto parantaa vastausaktiivisuutta, mutta on sen verran kallista, ettei se suinkaan aina ole mahdollista. Kun henkilökohtaisiin haastatteluihin ei ole varaa, vastaamatta jättäneisiin otetaan joskus yhteyttä puhelimitse, mutta tämäkään ei aina tuota toivottua tulosta. Tulevaisuudessa myös tietokoneavusteiset kyselyt voivat olla yksi tapa saada lisää vastaajia, mutta tämäkin menetelmä on vielä epävarma ja vaatii kehittelyä.

Vaikka postikyselyiden luotettavuuden takaaminen on vuosi vuodelta vaikeampaa, vastausaktiivisuus on Suomessa edelleen parempi kuin monessa muussa maassa. Suomalaisten aineistojen pohjalta voimme myös arvioida millaisia tulokset olisivat voineet olla, jos vastausaktiivisuus olisi ollut 100 %. Toistaiseksi erot vastanneiden ja vastaamattomien välillä ovat onneksi melko pieniä. Tähän tulokseen ei kuitenkaan tule tuudittautua. Vastaamattomuus on ongelma myös Suomessa. Tutkijoiden tuleekin tehdä työtä vastausaktiivisuuden parantamiseksi.

Ritva Prättälä, erikoistutkija
Kroonisten tautien ehkäisyn yksikkö
Hanna Tolonen, erikoistutkija
Sydän- ja verisuonitautien kansainvälisen epidemiologian yksikkö
KTL, Terveyden edistämisen ja kroonisten tautien ehkäisyn osasto

Kirjallisuutta
1. Tolonen H, Helakorpi S, Talala K, Helasoja V, Martelin T, Prättälä R. 25-trends and socio-demographic differences in response rates: Finnish adult health behaviour survey. Eur J Epidemiol 2006;21:409–15.