Publisher

National Public Health Institute

HUUMEONGELMA LIEVENTYMÄSSÄ?

Huumeiden käyttö ja haitat lisääntyivät Suomessa selvästi 1990-luvulla ja vuosituhannen vaihteessa. Viime vuosina mm. AVTK-tutkimuksissa on kuitenkin saatu tuloksia, jotka voivat viitata huumetilanteen paranemiseen. Samaan aikaan suomalaisten asennoitumisessa huumeisiin on tapahtunut lieventymistä.

Aikuisväestön terveyskäyttäytymistutkimuksessa (AVTK) selvitettiin suomalaisten huumekontakteja ensimmäisen kerran vuonna 1996. Silloin 35 % 15–24-vuotiaista naisista ja 32 % samanikäisistä miehistä ilmoitti tietävänsä tuttaviensa joukossa vähintään yhden huumeita viimeksi kuluneen vuoden aikana kokeilleen henkilön. Viitisen vuotta myöhemmin tämän ikäryhmän luvut olivat nousseet naisilla 56 %:iin (vuonna 2002) ja miehillä 54 %:iin (vuonna 2001). Myös 25–34-vuotiaiden ikäryhmässä kokeilijoita tietävien osuus suureni samaan aikaan selvästi. (ks. kuvio 1.)

Huumeiden "läsnäolon" yleistymiseen erityisesti 15–24-vuotiaiden tuttavapiireissä viittasivat myös vastaukset kysymykseen, jolla AVTK-tutkimuksissa on kartoitettu huumeiden tarjontaa. Tässä ikäryhmässä niiden vastaajien osuus, joille viimeksi kuluneen vuoden aikana oli tarjottu huumeita, kohosi vuosituhannen taitteen tienoilla muutamassa vuodessa naisten keskuudessa 13 %:sta 22 %:iin ja miesten keskuudessa 20 %:sta 25 %:iin.

Vastaavia havaintoja välittyi 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa julkisuuteen monesta muustakin lähteestä. Tutkimusten, viranomaisrekisterien, päihdetyön järjestöjen ja monien dramaattisten yksittäistapausten viestit olivat yhdenmukaisia: huumeiden käyttö ja haitat olivat nousseet Suomessa uudelle tasolle erityisesti 1970- ja 80-luvuilla syntyneiden keskuudessa. Useimmiten kyse oli kannabiksen kokeilusta, mutta myös kovien huumeiden ongelmakäyttäjien määrän arvioitiin kasvaneen selvästi.

Kehitykseen reagoitiin voimakkaasti. Vuoden 2001 AVTK-tutkimuksessa 90 % vastaajista oli sitä mieltä, että huumeiden käyttö on vakava ongelma Suomessa, 58 % piti sitä jopa erittäin vakavana (ks. kuvio 2) ja 88 % arvioi käytön edelleen yleistyvän. Suuresta huumehuolesta kertoivat myös monien muiden mielipidemittausten tulokset (ks. esim. Hakkarainen ja Metso, Yhteiskuntapolitiikka 1/2004).

Huoli tuli esiin mm. huumeiden käytön ja kokeilun riskien arvioinnissa, turvattomuuden (esim. väkivallan pelko) kokemuksissa ja tiukkaa huumekontrollia tukeneissa kannanotoissa. Outojen päihteiden käytön ja haittojen yleistyminen oli säikäyttänyt suomalaiset.

Käännekohdassa?

Aivan viime vuosina tutkimusten ja rekisterien antama kuva Suomen huumetilanteen kehityksestä on muuttunut. Huumeiden käyttöä selvittäneissä kyselytutkimuksissa on saatu tuloksia, jotka viittaavat käytön kasvun pysähtymiseen. Ongelmakäyttäjien määrän arvioidaan 1990-luvun huumeaallon seurauksena edelleen kasvaneen, mutta yksittäisiä huumehaittoja – kuolemantapauksia, sairastavuutta, tartuntatauteja, rikollisuutta – kuvaavat luvut ovat pienentyneet.

Käänne on näkynyt myös AVTK-tutkimusten vastauksissa vuosina 2001–2004. Niiden osuus, jotka sanovat tietävänsä vähintään yhden huumeita viimeksi kuluneen vuoden aikana kokeilleen, on yleisesti pienentynyt. 15–24-vuotiaiden miesten ikäryhmässä alenema on ollut 17 prosenttiyksikköä 54 %:sta 37 %:iin ja naisten vastaavassa ikäryhmässä 8 prosenttiyksikköä 56 %:sta 48 %:iin (ks. kuvio 1). Myös huumetarjontaa kartoittanut kysymys on tuonut vähenemistrendin selvimmin esiin 15–24-vuotiaiden miesten keskuudessa, jossa huumetarjouksia saaneiden osuus on pudonnut 25 %:sta (2001) 17 %:iin (2004).

Samaan aikaan tämän käänteen kanssa suomalaisten huoli huumeista on jossain määrin lieventynyt. Huumeiden käytön erittäin vakavaksi ongelmaksi arvioivien osuus on vuosina 2001–2004 pudonnut 58 %:sta 40 %:iin ja käyttöä ei kovin vakavana muttei lievänäkään ongelmana pitävien osuus kaksinkertaistunut 8 %:sta 17 %:iin. Samaan tapaan ovat muuttuneet myös arviot käytön tulevasta kehityksestä: käytön lisääntymistä ennakoivien osuus on pudonnut 88 %:sta 72 %:iin ja käyttötason vakautta ennakoivien osuus noussut 11 %:sta 27 %:iin.

Kaikkein suurimmat nämä muutokset ovat olleet 15–24-vuotiaiden ikäryhmässä (ks. kuvio 2). Muutosten suuruutta ei tule kuitenkaan liioitella. 15–24-vuotiaistakin yli puolet pitää huumeiden käyttöä vakavana ongelmana ja arvioi käytön jatkossakin enenevän, ja koko väestön keskuudessa huumeiden käytön lieväksi tai olemattomaksi ongelmaksi arvioivien ja käytön vähenemistä ennakoivien osuudet ovat edelleen erittäin pienet.

AVTK-tutkimusten viime vuosien tulokset kuvannevat lähinnä sitä, että huumeiden käytön ja haittojen nopean lisääntymisen synnyttämä pahin säikähdys on menossa ohi ja että tämä kehitys on pisimmällä siellä (nuorissa ikäryhmissä, isoissa kaupungeissa), missä huumeita ja niiden haittoja on kauimmin ja yleisimmin esiintynyt. Joissakin muissa maissa todettua huumeiden, erityisesti kannabiksen, käytön kulttuurista hyväksymistä nämä muutokset suomalaisten mielipiteissä ja arvioissa eivät merkitse.

Kuva 1. Huumeita kokeilleita tuttavia tietävien osuus 15–24- ja 25–34-vuotiaiden keskuudessa vuosina 1996–2004.

Kuva 2. Huumausaineiden käyttöä erittäin vakavana ongelmana pitävien osuudet vuosina 2001–2004.

Matti Piispa, tutkija
Piia Jallinoja, erikoistutkija
Satu Helakorpi, tutkija
KTL, epidemiologian ja terveyden edistämisen osasto

Kirjallisuutta

Piispa, M., Jallinoja, P, Helakorpi, S, Uutela, A. Huumekontaktit, huumemielipiteet, huumekampanja. Tutkimus aikuisista suomalaisista vuonna 2004. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B1/2005.