Publisher

National Public Health Institute

Elokuussa 2006 Itä-Euroopan maista Suomeen kulkeutuneet maastopalosavut herättivät laajaa huomiota. Pienhiukkaspitoisuudet kohosivat ajoittain yli kymmenkertaisiksi normaalitasoon verrattuna. Ärsyttävä savu vaikeutti erityisesti astmaatikkojen elämää, mutta muodostui selväksi haitaksi terveellekin väestölle. Palosavujen aiheuttama ylikuolleisuus voidaan arvioida ehkä noin 20 hengeksi.

Ulkomaisten metsäpalojen savujen kulkeutuminen satojen, jopa tuhansien kilometrien päästä Suomeen ei ole poikkeuksellinen ilmiö. Vuonna 2006 julkaistussa raportissa analysoitiin kuuden vuoden aikana esiintyneet kaukokulkeumaepisodit, jotka nostivat pienhiukkaspitoisuuden yli 25 µg m-3 tasolle (1). Näitä kaukokulkeumia esiintyi keskimäärin viisi vuodessa. Noin puolet episodeista, joista oli käytettävissä tarpeelliset tiedot lähteiden tunnistamista varten, aiheutui kokonaan tai osittain maasto- ja metsäpaloista. Vaikka yleinen mielenkiinto kohdistuu metsäpaloihin vain pahimpien tilanteiden aikana, episodien yleisyys oikeuttaa tarkempaan tarkasteluun niiden terveysvaikutuksista.

Tieteelliset tutkimukset metsäpalosavujen myrkyllisyydestä ovat ymmärrettävästi rajoittuneet huomattavasti pienempiin väestöihin kuin kaupunki-ilmatutkimukset, eikä niiden haitallisuutta tästä syystä tunneta tarkasti. Metsäpalosavut sisältävät yleisesti vaarallisimpina pidettyjen polttoperäisten hiukkasten lisäksi myös monia myrkyllisiksi tunnettuja hiilivetyjä, kuten styreeniä, sekä muita haitallisiksi tunnettuja kaasumaisia yhdisteitä, kuten häkää ja typen oksideja. Vaikka näiden yksittäisten kaasumaisten saasteiden pitoisuudet eivät sellaisenaan ole hälyttävän korkeita, ne eivät tee savusta vähemmän haitallista.

Vertailu vuoden 2002 savuepisodiin

Kansanterveyslaitoksen ympäristöterveyden osasto reagoi vuonna 2002 Kuopioon asti ulottuneeseen savuepisodiin aloittamalla hätämittaukset Kuopiossa. Käytettävissä olleiden monitorointitietojen ja mittausten antamien hiukkasten koostumustietojen avulla analysoitiin Suomen väestön altistumista tälle episodille. Altistuksesta mahdollisesti aiheutuneita terveyshaittoja arvioitiin käyttäen kaupunki-ilman pienhiukkasten epidemiologisissa tutkimuksissa havaittua kuolleisuusriskiä lähtökohtana.

Tulosten mukaan elo-syyskuussa kahden viikon jaksolla noin 3,3 miljoonaa suomalaista Etelä-, Kaakkois- ja Itä-Suomessa altistui keskimäärin 15,4 µg m-3 taustapitoisuutta korkeammalle pienhiukkaspitoisuudelle (PM2.5). Jos näiden hiukkasten toksisuus on todellisuudessa samaa luokkaa kuin liikenteestä ja muista lähteistä peräisin olevien kaupunki-ilman hiukkasten, episodialtistus olisi aiheuttanut 17 ylimääräistä kuolemantapausta.

Lyhytkestoiset episodijaksot tuottavat rajatusti aineistoa oletettujen terveyshaittojen kuten lisääntyneen kuolleisuusriskin varmentamiseksi epidemiologian menetelmin. Käyttäen vuoden 2002 kahden viikon aineistoa Kansanterveyslaitos tutki päivittäisen kuolleisuuden ja pienhiukkaspitoisuuksien välistä yhteyttä. Vaikka jakson lyhyyden vuoksi tilastollisesti merkitseviin tuloksiin ei päästykään, tulokset eri viiveillä (lag 1–4) ja eri keskiarvoistusjaksoilla (1–5 pv) tuottivat hyvin samansuuntaisia arvioita kuolleisuusriskin kasvusta, joita yleisesti pidetään epidemiologisessa analyysissä merkkinä oletetun yhteyden olemassaolosta. Tulokset olivat myös linjassa kaupunki-ilman hiukkasista laajemmissa tutkimuksissa saatujen tulosten kanssa, joiden mukaan päivittäinen kuolleisuus kasvaa noin 1 % jokaista 10 µg m-3 PM2.5 altistuksen kasvua kohti.

Elokuun 2006 episodijakso herätti selvästi enemmän huomiota kuin vuoden 2002 vastaavanpituinen jakso siksi, että osa lyhyistä, joidenkin tuntien pituisista, piikeistä oli erittäin korkeita. Keskimäärin kahden viikon altistustaso oli kuitenkin varsin lähellä vuoden 2002 episodia, ja siten oletettu kuolleisuusvaikutus todennäköisesti samansuuruinen, 10–30 tapausta. Vaikka nämä luvut saattavat vaikuttaa suhteellisen pieniltä, on syytä muistaa, että Tsernobylin radioaktiivisen altistuksen on tarkoissa seurantatutkimuksissa arvioitu aiheuttavan 50 vuoden jaksolla noin 100 ylimääräistä syöpätapausta. Jos siis kahden viikon savuepisodi aiheuttaa 20 kuolemantapausta, kyse on vähintäänkin samansuuruisesta ympäristöriskistä väestön terveydelle.

Otto Hänninen, tutkija
KTL, Ilmahygienian laboratorio
otto.hanninen@ktl.fi

Kirjallisuutta
1. Niemi J, Saarikoski S, Aurela M, ym.
Pienhiukkasten kaukokulkeumaepisodit Etelä-Suomessa jaksolla 1999–2005.
Pääkaupunkiseudun julkaisusarja B 2006:18.