Publisher

National Public Health Institute

Epäterveellisten elintapojen, kuten tupakoinnin, alkoholin käytön ja vähäisen kasvisten syönnin, on jo pitkään tiedetty jakautuvan epätasaisesti eri väestöryhmien välillä. Tuoreen tutkimuksen mukaan pienituloiset naiset ja miehet ovat pysyneet fyysisesti passiivisina sekä vapaa-ajalla että työmatkoilla 25 viime vuoden aikana. Työssäkäyvien terveyden edistämisessä sekä vapaa-ajan että työmatkojen liikunta-aktiivisuuden tulisi olla yhtä tärkeässä asemassa.

Vaikka liikunnan terveysedut on tiedetty jo antiikin Kreikasta asti, liikunnan tai oikeastaan fyysisen aktiivisuuden tarkasteleminen terveyteen vaikuttavana elintapana on korostunut viime aikoina ylipainoisten osuuden kasvaessa väestössä. Painonhallinnan lisäksi fyysisellä aktiivisuudella on myös monia muita terveysetuja: liikunta lisää toimintakykyisiä vuosia, vähentää sairastavuutta, pienentää sydän- ja verisuonitautien-, tyypin 2 diabeteksen ja rintasyövän riskiä. Lisäksi fyysisellä aktiivisuudella on myönteisiä vaikutuksia myös henkiseen hyvinvointiin.

Kaksi kolmasosaa työikäisistä liikkuu liian vähän

Suomalaiset ovat tunnetusti olleet hyvin liikkuva kansa. Suomessa on kuitenkin tapahtunut hyvin suuria yhteiskunnallisia muutoksia; ihmiset ovat muuttaneet asumaan kauemmaksi tiheästi asutuilta alueilta, joten työmatkat tehdään autolla tai julkisen liikenteen välineillä. Myös työ on muuttunut vähemmän fyysisesti rasittavaksi, eikä elinympäristö hisseineen ja rullaportaineen välttämättä tue fyysisesti aktiivista elintapaa. Tämä näkyy koko Suomen väestöön perustuvissa tutkimuksissa: vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus on lisääntynyt kun työhön liittyvä fyysinen kuormitus ja työmatkaliikunta ovat vähentyneet. Lisääntynyt vapaa-ajan liikunta ei kuitenkaan ole täysin riittänyt kompensoimaan vähentynyttä työn ruumiillista rasitusta ja työmatkaliikuntaa, sillä väestön lihavuus on yleistynyt.

Viimeisten arvioiden mukaan työikäisistä hieman yli kaksi kolmasosaa liikkuu terveyden kannalta riittämättömästi, ja lähes joka toinen suomalainen on ylipainoinen. Tieteellinen tieto työssäkäyvien suomalaisten fyysisen aktiivisuuden eri muotojen, kuten vapaa-ajan liikunnan ja työmatkaliikunnan, muutoksista ja väestöryhmittäisistä eroista on mennessä saakka puuttunut. On kuitenkin tärkeä tietää, että ovatko jotkin väestöryhmät mahdollisesti jääneet jälkeen fyysisen aktiivisuuden myönteisestä kehityksestä, jotta näihin ryhmiin voidaan kohdistaa oikeanlaisia liikunta- ja yhteiskuntapoliittisia toimia. Tieto on tärkeä myös siksi, että fyysisesti aktiivisella elintavalla voidaan ehkäistä monia työperäisiä sairauksia ja siten vähentää sairauspoissaoloja sekä ylläpitää työkykyä.

Matalassa ammattiasemassa olevat naiset ahkerimpia työmatkaliikkujia

Tuoreen tutkimuksen mukaan työssäkäyvä väestö on muuttanut liikuntatottumuksiaan samalla tavoin kuin muutkin suomalaiset 25 viime vuoden aikana. Vapaa-ajan liikunta on lisääntynyt samalla kun työmatkaliikunta on vähentynyt. Väestöryhmittäiset erot ovat pysyneet lähes muuttumattomina koko 25 vuoden ajan. Pienituloiset naiset ja miehet ovat pysyneet fyysisesti passiivisina sekä vapaa-ajalla että työmatkoilla. Poikkeuksena erottuivat matalassa ammattiasemassa olevat naiset, jotka olivat muissa ammattiasemassa olevia aktiivisempia liikkujia työmatkoillaan. Koulutustason mukaisia eroja vapaa-ajan liikunnassa ja työmatkaliikunnassa ei tässä tutkimuksessa löytynyt.

Huolestuttavaa tuloksissa on se, että tuloryhmien väliset erot ovat säilyneet 25 vuoden ajan näin suurina. Tutkimuksessa tarkasteltiin vähintään 30 min kaksi kertaa viikossa vapaa-ajallaan liikkuvia ja niitä joiden työmatkaan sisältyi jotain fyysistä aktiivisuutta. Erot olisivat todennäköisesti olleet vieläkin suuremmat, jos koko aikaväliltä olisi ollut mahdollista tarkastella henkilöitä jotka liikkuvat nykyisten terveysliikuntasuositusten mukaisesti (ks. Terveysliikuntasuositukset). Terveys- ja liikuntapoliittisissa päätöksissä olisikin syytä entistä paremmin huomioida se, että passiivisimmat liikkujat löytyvät edelleen pienituloisista ja matalan ammattiaseman ryhmistä. Työssäkäyvien terveyden edistämisessä liikunta-aktiivisuuden sekä vapaa-ajalla että työmatkoilla tulisi olla yhtä tärkeässä asemassa.

Tutkimus perustuu Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys -seurantatutkimuksen aineistoihin vuosina 1978–2002. Sosioekonomiset tiedot henkilöiden koulutuksesta, ammattiasemasta ja tuloista saatiin yhdistämällä väestörekisteritietoja. Tutkimuksessa tarkasteltiin 25–64 vuotta täyttäneitä työssäkäyviä. Tutkimus on osa Opetusministeriön rahoittamaa tutkimushanketta, jossa tarkastellaan väestöryhmittäisiä eroja liikunnassa.

Tomi Mäkinen, tutkija
Ritva Prättälä, erikoistutkija
KTL, Terveyden edistämisen ja kroonisten tautien ehkäisyn osasto
etunimi.sukunimi@ktl.fi

Kirjallisuutta

Mäkinen T, Borodulin L, Laatikainen T, Fogelholm M, Prättälä R. Twenty-five year socioeconomic trends in leisure-time and commuting physical activity among employed Finns. Scand J Med Sci Sports. 2008. Online Early Articles. doi:10.1111/j.1600-0838.2007.00739.x
Linkki artikkeliin: http://www.blackwell-synergy.com/doi/full/10.1111/j.1600-0838.2007.00739.x

Terveysliikuntasuositukset

Viime vuosina on julkaistu useita terveysliikuntasuosituksia. Ne ovat hyvin pitkälle samansuuntaisia ja tähtäävät paitsi hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoon myös painonhallintaan.

Hyvä suomalainen suositus ovat Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositukset, joissa aikuisväestölle suositellaan päivittäin vähintään 30 minuuttia kohtuullisen kuormittavaa tai raskasta fyysistä aktiivisuutta, jonka energiankulutus vastaa noin 630 kJ (150 kcal) ja on perusaineenvaihdunnan ja kevyen työn vaatiman kulutuksen lisänä.

Aktiivisuus voidaan jakaa lyhyemmiksi, esimerkiksi 10 minuutin jaksoiksi päivän mittaan. Suositusta runsaammasta aktiivisuudesta on lisähyötyä terveydelle. Painon nousun ehkäisemiseksi suositeltava fyysisen aktiivisuuden määrä on noin 60 minuuttia kohtuullisesti kuormittavaa fyysistä aktiivisuutta (esimerkiksi reipasta kävelyä) päivittäin.

Lapsille ja nuorille suositellaan vähintään 60 minuuttia liikuntaa joka päivä. Liikunta voidaan jakaa lyhyemmiksi jaksoiksi päivän mittaan. Fyysisen aktiivisuuden tulisi olla mahdollisimman monipuolista, jotta kaikki fyysisen kunnon osatekijät, kuten sydämen ja keuhkojen kunto, lihasvoima, notkeus, nopeus, liikkuvuus, reaktioaika ja koordinaatio kehittyisivät.