Publisher

National Public Health Institute

Terveyden edistämisen määrärahalla rahoitettuja hankkeita ja niiden toteutumista arvioitiin sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta. Vuosien 2005 ja 2006 hankkeiden kirjo oli laaja ja taso vaihteleva. Hankkeissa painottui sairauksien ennalta ehkäisy ja yksilölähtöinen terveyden edistäminen. Kokonaisuudessaan hankkeet toteutuivat hyvin. Toisaalta epäselvät, monimuotoiset, yleistasoiset tai hankkeeseen nähden liian laajat tavoitteet vaikeuttivat niiden vaikuttavuuden arviointia

STM:n tilaamassa arvioinnissa pyrittiin luomaan yleiskuva vuosina 2005 ja 2006 terveyden edistämisen määrärahalla rahoitetuista hankkeista, niiden painopisteistä ja toteutumisesta (taulukko 1). Vuonna 2005 toteutettujen hankkeiden arvioinnissa painopisteinä olivat hankkeen suunnitelman tavoitteiden toteutuminen, sen vahvuudet ja heikkoudet, joista johdettiin mahdolliset kehittämis- ja jatkotoimenpide-ehdotukset, sekä hankkeen lisäarvo terveyden edistämiselle. Vuoden 2006 hankkeiden arvioinnissa painopisteet olivat muuten samat, mutta hanketta arvioitiin myös siitä, miten se suhtautui valtakunnallisiin ohjelmiin.

Arvioinnit toteutettiin tarkastelemalla hankkeiden vuositason hankesuunnitelmia ja loppuselvityksiä. Kuntien ja kuntayhtymien sekä tutkimushankkeiden arvioinnin apuna käytettiin Stakesin terveyden edistämisen hankkeiden arviointikriteereitä. Muiden hankkeiden arvioinnissa apuna käytettiin Terveyden edistämisen keskuksen (Tekry) terveyden edistämisen kansalaisjärjestöjen hankkeiden laatukriteerejä.

Arvioinnissa pyrittiin mahdollisimman objektiiviseen otteeseen. Subjektiiviselta näkökulmalta ei kuitenkaan voida välttyä silloin, kun arvioinnin suorittaa yksi henkilö (kirjoittaja). Arvioinnin yhteenvedon lisäksi nostettiin yksittäisten hanke-esimerkkien avulla esiin kyseisten vuosien erityispiirteitä ja/tai hyviä käytänteitä.

Terveyden edistämisen painopisteitä syytä tarkistaa

Molempina vuosina hankkeiden laajuus, toteuttaja- ja yhteistyötahot, toimintaympäristöt, aihealueet ja toteutetut toimet olivat hyvin monimuotoisia. Tämän vuoksi niiden yhteen vetäminen ei ole mielekästä eikä myöskään mahdollista. Joitakin yleispiirteitä oli kuitenkin havaittavissa.

Terveyden edistäminen painottui sairauksien ennalta ehkäisyyn ns. promootion jäädessä vähemmällä huomiolla. Sairauksien ehkäisyssä painotus oli sekundaaripreventiossa primaariprevention ollessa vähemmän esillä. Tämä myös näkyi siinä, miten toimia suunnattiin käytännössä sekundaaripreventioon. Esimerkiksi nuorten tupakoinnin vähentämishankkeista useat suuntautuivat tupakoinnista vieroitukseen tupakoinnin vähentämisen tai sairauksien riskitekijöihin. Taulukossa 2 annetaan viitteellinen esimerkki vuoden 1992 ikäkohortin tupakointikokeilujen yleistymisestä iän myötä ja siitä, mihin kohderyhmään ja milloin nuorten tupakointiin liittyviä terveyden edistämisen toimia kannattaisi painottaa. Taulukon tarkoituksena on arvioida kriittisesti nykyistä painotusta ja herättää keskustelua asiasta, ei arvottaa preventiota ja promootiota tai prevention-tasoja keskenään. Prevention ja promootion suhdetta tulisi pohtia kriittisesti muidenkin hankkeiden kohdalla.

Hankkeissa painottui myös yksilölähtöinen terveyden edistäminen, kun taas viime vuosina maailmalla vahvistunut toimintaympäristölähtöinen terveyden edistäminen (settings-based health promotion) oli esillä vähemmän. Myös empowerment eli ihmisen omaan terveyteensä vaikuttamisen mahdollisuus jäi vähemmälle huomiolle. Kolmas todettu painotus oli päihdeaiheiden (tupakka, alkoholi ja huumeet) korostuminen muiden aihealueiden, kuten ravinnon, liikunnan, tapaturmien, mielenterveyden sekä seksuaaliterveyden jäädessä vähemmällä huomiolla. Näiden huomioiden perusteella voidaan kysyä, mihin suuntaan terveyden edistämisen määrärahalla rahoitettavia hankkeita halutaan tulevaisuudessa painottaa: prevention vai promootion; primaariprevention vai sekundaariprevention suuntaan, yksilö- vai ympäristölähtöisesti, päihdeaihepainotuksella vai laajemmin?

Arviointi oikeassa suhteessa hankkeen tavoitteisiin

Osassa hankkeista arviointi oli tehty huolella, mutta osassa sitä ei ollut juurikaan huomioitu. Arvioinnin kirjavuus on huolestuttavaa siksi, että sen tarkoituksena on ensisijaisesti hankkeen oman toiminnan laadunvarmistaminen ja kehittäminen. Ensisijaisena tarkoituksena ei siis ole rahoittajan tyydyttäminen, vaan ennen kaikkea oman toiminnan kriittinen arvioiminen. Arvioinnin rooli ei saa olla kohtuuttoman suuri, vaan oikeassa suhteessa hankkeen kokoon ja resursseihin. Suurempien hankkeiden kohdalla perusteellinentieteellinen arviointi puoltaa paikkaansa, mutta pienempien hankkeiden kohdalla kevyempikin riittää.

Tavoitteiden asettaminen on tärkeimpiä keinoja kehittää arviointia, sillä arvioinnin ongelmat näyttivät juontuvan epäselvistä, monimuotoisista, yleistasoisista ja/tai hankkeeseen nähden liian laajoista tavoitteista. Tosin tavoitteiden epäselvyyttä esiintyi myös muuten arvioinnin paremmin huomioineiden hankkeiden kohdalla. Joka tapauksessa epämääräisesti tai hankkeesta liian kauas karkaavat tavoitteet vaikeuttavat myös hankkeiden omaa arviointityötä, silloin kun jää epäselväksi, mitä itse asiassa pitäisi arvioida. Esimerkki heikosta tavoitteenasettelusta on tilanne, jossa paikallistason hanke tavoittelee yleistasoisesti nuorten tupakoinnin vähentämistä ja kertoo arvioivansa tavoitteen toteutumista järjestämällä koulutusta. Arvioinnin näkökulmasta kyseinen tavoite on liian yleistasoinen eli siitä puuttuu hankkeeseen sitominen. Tavoitteen hankkeeseen sitomisen peruslähtökohtana voidaan pitää sitä, että tavoitteelle on, hankekohdennuksen (aihe, kohderyhmä, paikka) lisäksi, määritelty tavoiteltavan muutoksen taso ja aikataulu.

Yllättävän usein hankkeiden suunnitelmissa ja loppuselvityksissä tavoitteen toteutumisen arviointikeinoksi on kirjattu vääriä asioita, kuten koulutuksen järjestäminen edellisessä esimerkissä. Koulutuksen järjestäminen on hankkeessa toteutettava toimi, ei arvioinnin mittari. Kun tavoitteet on kirjattu yksinkertaisesti ja selvästi ja niille on määritelty muutoksen taso ja aikataulu, voidaan tavoitteille helpommin määritellä mittarit ja kertoa mittauksen toteutus ja tulokset. Taulukossa 3 on viitteellinen esimerkki sekä lyhyen että pitkän aikavälin tavoitteista paikallistason hankkeelle, joka kohdentuu tietyn alueen nuoriin ja tavoittelee tupakoivien nuorten määrän vähentymistä.

Tavoitteenasettelun ja sitä kautta arvioinnin ongelman korjaamiseksi on terveyden edistämisen määrärahan suunnitelma- ja loppuselvityslomakkeita muutettu. Vuoden 2008 alusta hankkeiden on suunnitelmalomakkeissa määriteltävä tarkemmin a) Tavoite. Mihin hankkeella pyritään? b) Millä toimilla edellä mainitut tavoitteet aiotaan saavuttaa? sekä c) Miten kunkin tavoitteen toteutumista suunnitellaan arvioitavan (toteutettavat toimet suhteessa tavoitteisiin)? Mitkä ovat arvioinnissa käytettävät tärkeimmät mittarit? Myös loppuselvityslomakkeisiin tulee tarkennusvaatimuksia vuoden 2009 alusta, jolloin hankkeiden tulee ilmoittaa tarkasti tavoitteet, toteutetut toimet, arvioinnin menetelmä(t) ja mittarit sekä arvioinnista saadut tulokset.

Hyvät käytännöt käyttöön

Terveyden edistämisen määrärahalla rahoitetut hankkeet toteutuivat vuosina 2005 ja 2006 kokonaisuudessa hyvin. Edellä mainittujen huomioiden lisäksi arviointi tuotti useita toimenpide-ehdotuksia, joita ovat muun muassa hyvien käytänteiden valtakunnallisen levittämisen varmistaminen, tavoitteiden ja rahoituksen tasapainottaminen, aikaisempien hankkeiden ideoiden, materiaalien, menetelmien hyödyntäminen uusissa hankkeissa, samankaltaisten tai samasta aihealueesta olevien hankkeiden yhteistyön tehostaminen sekä lääninhallitusten ja muiden hankkeiden yhteistyön tehostaminen.

Lisäksi todettiin, että pitkäkestoisten hankkeiden osalta tulisi pohtia mahdollisuuksia pidempiaikaisiin tai jopa pysyviin rahoitusratkaisuihin. Myös pitkäkestoisten ja laaja-alaisten ns. koordinaatiohankkeiden arviointi samoin kuin terveyden edistämisen tulevien määrärahahankkeiden ulkopuolinen arviointi kaipaavat jatkossa uusia muotoja.

Sami Kokko, terveyskasvatuksen assistentti
Terveyden edistämisen tutkimuskeskus
Jyväskylän yliopisto
sami.p.kokko(at)sport.jyu.fi

Arviointiraportit on luettavissa sosiaali- ja terveysministeriön internet-sivuilla http://www.stm.fi/Resource.phx/vastt/tervh/thedi/index.htx