Publisher

National Public Health Institute

Itä- ja pohjoissuomalaisten terveys on myönteisestä kehityksestä huolimatta edelleen monien mittarien mukaan huonompi kuin länsi- ja eteläsuomalaisten. Tärkein alue-erojen syy on edelleen verenkiertoelinten sairaudet, etenkin sepelvaltimotauti. Myös alkoholinkäyttöön liittyvät kuolemat sekä itsemurhat ja muut tapaturmaiset ja väkivaltaiset kuolemat ovat tavallisempia Itä- kuin Länsi-Suomessa.

Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnissa miesten elinajanodote oli vuosina 2004–2006 lähes 4 vuotta lyhyempi kuin Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla , joissa miesten elinajanodote, 78 vuotta, oli lähellä maailman huippua. Naisilla alueiden ero elinajanodotteessa vastaavana ajanjaksona oli 2–3 vuotta.

Sairastamme eri tavoin eri alueilla

Myös sairastavuus on yleisempää Itä-Suomessa: mm. verenkiertoelintensairaudet, vakavat mielenterveyden häiriöt ja tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ovat itä- ja pohjoissuomalaisilla yleisempiä.
Joidenkin terveysongelmien suhteelliset alue-erot ovat merkittävästi vähentyneet, ja esimerkiksi työkyvyttömyyseläkettä saavien osuus on pienentynyt kaikkein nopeimmin juuri Itä- ja Pohjois-Suomessa. Monissa sairauksien vaaraan vaikuttavissa elintavoissa erot maakuntien välillä ovat olennaisesti pienentyneet. 

Sosioekonomiset ero ovat määrääviä

Sairastavuuden ja kuolleisuuden alue-erot Suomessa ovat jo nyt pääsääntöisesti vähäisempiä kuin sosioekonomisten ryhmien terveyserot. Kun Itä- ja Länsi-Suomen väliset erot monissa sairauksien vaaratekijöissä ovat vähentyneet, myös terveyserot idän ja lännen välillä pienentynevät. Tulevaisuudessa saattaa eräiden pääkaupunkiseudulla sekä maan muissa osissa sijaitsevien yksittäisten ongelma-alueiden huono terveystilanne olla merkittävämpi kansanterveysongelma kuin perinteiset terveyserot Itä- ja Länsi-Suomen välillä.