Publisher

National Public Health Institute

Task Forcen perusterveydenhuollon työryhmä on Suomen isännöimä. Ryhmän puheenjohtajana toimii STAKES:in kansainvälisen yksikön johtaja LKT Ali Arsalo ja kokopäiväisenä asiantuntijana LT Paula Vainiomäki. Ryhmään kuuluvat lisäksi jäsenet Latviasta, Liettuasta, Norjasta, Puolasta, Ruotsista, Venäjältä ja Virosta. Toiminnassa on mukana myös Luoteis-Venäjän edustajia. Ryhmän jäsenten taustat vaihtelevat jatkokoulutusakatemian vararehtorista vastaanottoa pitävään yleislääkäriin.

Perusterveydenhuollon työryhmä on perustamisestaan lähtien ollut innostunut tehtävästään. Kokouksissa on pohdittu perustason terveydenhuoltoa eri lähtökohdista ja samalla on opittu toisten kokemuksista. Tarkoituksena on kehittää projektien avulla perusterveydenhuollon palveluja ja järjestelmää tartuntatautien antamassa kehyksessä. Myös Task Forcen erityisohjelmien, kuten esim. HIV- ja tuberkuloosityöryhmien toiminnalle tarjoutuu ruohonjuuritason panos juuri perusterveydenhuollossa.

Tuloksia neljältä toiminta-alueelta

Merkittävimmäksi perusterveydenhuollon työryhmän valitsemasta neljästä toiminta-alueesta on noussut koulutus ja opetus eri muodoissaan. Terveydenhuoltohenkilöiden perus- ja jatkokoulutus, uudelleenkoulutus, täydennyskoulutus, hoito-ohjelmat, henkilöstön vaihto-ohjelmat ja väestön kouluttaminen ovat tästä esimerkkejä. Kaikki koulutukseen liittyvät projektit tähtäävät sellaisen inhimillisen pääoman lisäämiseen, joka jää vaikuttamaan alueelle kestävästi. Laitteiden hankinta ja toimitilojen peruskorjaus nousevat projektisuunnitelmissa usein esille, mutta ryhmän näkemyksen mukaan tarvitaan ennen kaikkea tieto-taitoa ja uudenlaista suhtautumista, jotta kehitys olisi kestävää ja jatkuisi Task Forcen tuen päätyttyä.

Toinen tärkeä toiminta-alue on perusterveydenhuollon järjestelmän kehittäminen Itämeren ympäristössä. Entisen Neuvostoliiton alueella ei varsinaista yleislääkäritoimintaa ollut. Tartuntataudeista vastasi oma erityisjärjestelmänsä (SES), mikä edelleenkin monin paikoin hoitaa valtaosan yleislääkäritasoisista tartuntataudeista. Perusterveydenhuollon ja yleislääkärin rooli on vasta hahmottumassa. Uutta, jatkokoulutettujen yleislääkärien ja terveydenhoitajien toimintaan painottuvaa perusterveydenhuoltoa myös vastustetaan, sillä muiden terveydenhuollon alojen rooli muuttuu sen mukana. Perusterveydenhuoltoon on useimmiten panostettu vain maaseudulla, minne sen on ajateltu sopivan parhaiten. Taloudellinen hyöty hyvin toimivasta perusterveydenhuollosta saattaisi kuitenkin olla suurin juuri isoissa kaupungeissa, missä erikoislääkärien miehittämät poliklinikat vastaavat vielä perustason potilaiden hoidosta ja yleislääkäritoiminnan vastustus on suurinta. Nämä ovat syitä, miksi työryhmässä on panostettu koulutukseen ja mm. johtamisjärjestelmien kehittämiseen, laatutyöskentelyyn, tiedonkulkuun ja yhteistoiminnalliseen työotteeseen. Terveydenhuoltohenkilöstön koulutus ei riitä, vaan pitää kouluttaa myös päättäjiä ja lainlaatijoita luomaan hallittua muutosta.

Kolmanneksi perusterveydenhuollon työryhmä on keskittynyt erityisryhmien, kuten huumeenkäyttäjien, alkoholistien ja sosiaalisesti syrjäytyvien hoitamiseen. Pyrkimyksenä on, että nämä ryhmät saisivat perustasoisen terveydenhuoltonsa ns. normaaliväestön hoitopaikoista. Ongelmaryhmät eivät valitettavasti muodosta lukumääräisesti marginaalisia väestöryhmiä, vaan niiden koko paisuu kaiken aikaa.

Neljännen painopistealueen ovat muodostaneet seksuaaliterveyspalvelut, joista on keskitytty äitiyshuoltoon. Perustason terveydenhuollossa normaali äitiyshuolto on kohdealueella ollut aikaisemmin harvinaista, ongelmien hoitamisesta puhumattakaan. Tälläkin toiminta-alueella koulutus on erityisesti tarpeen, koska esimerkiksi sisätautilääkärin (terapeutin) tai jonkun muun alan peruskoulutuksen saanut lääkäri tarvitsee jatkokoulutusta osatakseen toimia äitiyshuollossa.

Paljon projekteja

Kaikkiaan perusterveydenhuollon työryhmä on käsitellyt yli 50 erilaista projektialoitetta, joista n. 30 on jo lähtenyt toimimaan menestyksellisesti. Projektit sijoittuvat pohjoiselta Jäämereltä Krakovaan, saattavat olla maakunnan laajuisia tai toimia vain muutamassa pienessä terveyskeskuksessa tai vastaanottopisteessä (ambulatoriossa). Ennen kaikkea kansainvälisiin yhteistyöhankkeisiin on panostettu. Useimmat projektit toimivat koulutuksen alueella, mielenkiintoisina esimerkkeinä mm. lääkärien, hoitajien ja myös esimiesten ja päättäjien koulutusohjelmat vaihto-ohjelmina Pohjois-Ruotsin ja Murmanskin-Arkangelin alueiden sekä Etelä-Norjan ja Latvian välillä. Vauraampien maiden edustajat lähtevät usein epäröiden tällaiseen vaihtoon, mutta kokemukset ovat osoittaneet, että hyöty on molemminpuolinen.

Suomi on panostanut taloudellisesti lähialueidensa projekteihin, kuten mm. Karjalaan. Rahoitus perusterveydenhuollon projekteihin tuli aluksi voittopuolisesti Norjasta, mutta myös Ruotsi ja Suomi ovat viime aikoina alkaneet panostaa taloudellisesti perusterveydenhuollon projekteihin. Projektien rahoituksessa liikutaan 1,5–2 miljoonan euron välimaastossa.

Verkostoituminen kannattaa

Perusterveydenhuollon työryhmässä on tehty paljon työtä projektien suunnittelussa ja niiden kestävää kehitystä tukevassa läpiviemisessä. Task Forcen valittua toimintansa perustaksi loogiseen viitekehykseen (Logical Framework Approach) perustuvan projektisuunnittelun perusterveydenhuollon työryhmä päätti kouluttaa tähän omat toimijansa. Itämeren alueelle on onnistuttu luomaan projektien suunnittelua ja läpiviemistä osaava kansainvälinen verkosto ja myös yhteinen projektikieli perusterveydenhuollon tasolle. Samalla verkostoituivat perustason toimijat. Yhteydenpito erityisesti Venäjän ja Baltian maiden perustason toimijoiden välillä on lisääntynyt voimakkaasti ja luottamus on kasvanut samanaikaisesti.

Vastaavasti myös kehityshankkeita rahoittavat organisaatiot ovat osittain verkostoituneet. Kuitenkin näyttää siltä, että päällekkäisiä hankkeita eri järjestelmien tukemana on runsaasti. Tulevaisuudessa tarvittaneen entistä enemmän sateenvarjo-organisaatiota yhteistyön parantamisessa.

Task Forcen yhtenä toiminta-ajatuksena on ollut luoda vähemmän byrokratiaa vaativa rahoitus- ja tukijärjestelmä sosiaali- ja terveydenhuollon kansainväliselle yhteistyölle. Tämä tavoite on osittain saavutettu perusterveydenhuollon alueella. Samalla sosiaali- ja terveydenhuollon, erityisesti perusterveydenhuollon painoarvo rahavirtojen kulusta päätettäessä näyttää kasvaneen. Perusterveydenhuollon työryhmä näkee, että Task Forcen toiminta on monelta osin ollut Pohjoisen ulottuvuuden ja sen puitteissa virinneen sosiaali- ja terveysalan kumppanuusohjelman käytännön toteutusta.

Paula Vainiomäki Turun yliopisto, STAKES pavaini@utu.fi