Publisher

National Public Health Institute

Maailman terveysjärjestön (WHO) johtaman polioeradikaatio-ohjelman ansiosta luonnonmukainen eli ”villi” poliovirus on vähitellen häviämässä. Viime vuonna sen aiheuttamaa halvausoireista tautia esiintyi endeemisenä enää Intiassa, Pakistanissa, Afganistanissa, Egyptissä, Nigeriassa, Nigerissä ja Somaliassa. Heikentyneen rokotuskattavuuden vuoksi virus kuitenkin pääsi leviämään Nigeriasta moniin naapurimaihin ja aiheutti niissä useita halvaustapauksia.

Niin kauan kuin poliota esiintyy jossakin päin maailmaa, ei eradikaatiotavoitetta ole saavutettu. Jos valvontaa ja asennoitumista löysennetään, tilanne voi päästä ryöstäytymään. Viime aikoina erityistä huolta ovat aiheuttaneet rokoteperäiset viruskannat (VDPV = vaccine-derived poliovirus), sillä ne ovat aiheuttaneet polioepidemioita useissa jo poliovapaiksi julistetuissa maissa (Haiti, Dominikaaninen tasavalta, Filippiinit, Madagaskar), joissa rokotuskattavuuden laskun myötä väestön laumaimmuniteetti oli heikentynyt. Jo aiemmin edellä mainittuja laajempi VDPV-epidemia oli identifioitu Egyptissä.

VDPV-kantojen synty

Suomessa kuten muissakin vauraissa teollisuusmaissa (Pohjoismaat, USA, Kanada, useimmat nykyiset EU-maat) käytetään Jonas Salkin kehittämää, tapettuja eli inaktivoituja viruspartikkeleita sisältävää IPV-rokotetta. Suuressa osassa muuta maailmaa käytetään Albert Sabinin kehittämää eläviä, taudinaiheuttamiskyvyltään heikennettyjä viruksia sisältävää, oraalisesti annosteltavaa OPV-rokotetta. Tätä rokotetta saaneissa kuten muissa poliovirustartunnan saaneissa ihmisissä virus lisääntyy suolistossa useita viikkoja erittyen ulosteisiin. Koska kysymyksessä on RNA-virus, sen genomissa tapahtuu lisääntymisen aikana mutaatioita, joista jotkut johtavat aminohappomuutoksiin. Jos viruksen VP1-kuoriproteiinia koodaava geeni on muuntunut prosentin verran alkuperäisestä rokoteviruksesta, puhutaan VDPV-viruksesta. Yleensä elimistö pysäyttää viruksen lisääntymisen ennen kuin näin pitkälle on päästy.

Joskus rokoteviruksen lisääntyminen suolistossa voi jatkua tavanomaista pidempään. Esimerkiksi immuunipuutostaudista kärsivät potilaat voivat OPV-rokotusten jälkeen erittää virusta (ns. iVDPV) vuosikausia, joskus jopa koko loppuelämänsä ajan. VDPV-viruksen taudinaiheuttamiskyky voi olla huomattavasti suurempi kuin alkuperäisen rokoteviruksen, ja virustartunnasta voi aiheutua jopa halvausoireinen tauti. Erityisen huolestuttavana tilannetta pidetään silloin, jos väestön laumaimmuniteetti on huono ja rokoteviruksesta pääsee syntymään väestössä kiertävä VDPV (ns. cVDPV). Tämän tiedetään aiheuttaneen halvausoireisia polioepidemioita useissa jo poliovapaiksi julistetuissa maissa. Tautia aiheuttaneisiin cVDPV-kantoihin liittyy mielenkiintoinen erityispiirre. Ne ovat rekombinanttiviruksia eli osa toiminnallisia proteiineja koodittavasta genomista on peräisin jostakin toisesta läheisesti polioviruksia muistuttavasta enteroviruksesta.

Suomenkin lähialueilla

Vaikka Suomessa käytetään tapettuja polioviruksia sisältävää IPV-rokotetta ei täälläkään olla turvassa VDPV-kannoilta. Syksyllä 2002 Tallinnan jätevesistä löytyi rokoteperäisen tyypin 3 VDPV-kanta, joka osoittautui kahdesta eri poliovirusserotyypistä muodostuneeksi rekombinanttivirukseksi. Huolestuttavinta tilanteessa oli se, että kyseinen virus oli neurovirulentti ja antigeeniseti erittäin poikkeava. Rokotetuilta ihmisillä löytyi huonosti siltä suojaavia vasta-aineita. Viruksen ei tiedetä kuitenkaan tähän mennessä aiheuttaneen sairastumisia. Miten kyseinen VDPV-kanta oli Tallinnan jätevesiin joutunut jäi selvittämättä, sillä myöhemmin otetuista uusintanäytteistä sitä ei enää kyetty löytämään. Kroonisesti poliovirusta erittäviä immuunipuutospotilaita ei Tallinnassa tiettävästi ole.

Vuonna 2003 Slovakian jätevesistä löytyi kaksi erilaista tyypin 2 VDPV-kantaa. Kyseiset viruskannat löytyivät viiden kuukauden välein kahdelta eri paikkakunnalta. Tämän vuoden alkupuolelle ulottuneissa jatkotutkimuksissa vastaavalla tavalla käyttäytynyt tyypin 2 VDPV-kanta on löytynyt säännöllisesti toiselta edellä mainituilta paikkakunnilta otetuista jätevesinäytteistä. Vaikka kaikki tähän mennessä Slovakiasta eristetyt tyypin 2 VDPV-kannat poikkeavat toisistaan geneettisesti, on niillä ilmeisesti ollut sama alkuperä. Mahdollisesti yksittäinen kroonisesti virusta erittävä henkilö on ajan kuluessa tartuttanut lähipiirissään ilman hyvää rokotesuojaa olevat henkilöt.

Ei ehkä vielä riittävän neurovirulentti

Vaikka näiden virusten alkuperää ei vielä ole pystytty selvittämään, niin mitä todennäköisimmin se vielä selviää. Pari viikkoa sitten onnistuttiin tunnistamaan muutaman tuhannen henkilön asuinalue, jonka tuottamista jätevesistä virukset on säännöllisesti löydetty. Vaikka kyseinen VDPV on siis ilmeisesti kiertänyt pitkään Slovakiassa, ei sen tiedetä aiheuttaneen yhtään halvaustapausta. Yksi selitys tälle voisi olla, että virus ei vielä ole muuttunut neurovirulentiksi. Toisaalta, kyse voi olla vain ajasta, sillä juuri valmistuneiden neurovirulenssikoetulosten mukaan kiertävien VDPV-kantojen taudinaiheuttamiskyky on jo selvästi suurempi kuin rokoteviruksilla.

Koska on ilmeistä, että VDPV-kantoja esiintyy poliovapaissa maissa muuallakin maailmassa, valvontatoimia ja IPV-rokotuksia on jatkettava vähintään entisellä tehokkuudella niin kauan kuin poliota esiintyy tai OPV-rokotuksia jatketaan jossakin päin maailmaa ja vielä vuosia sen jälkeenkin. Äkillisesti halvausoireiseen tautiin sairastuneesta potilaasta polion toteamiseksi tai poissulkemiseksi on otettava ulostenäyte poliovirusviljelyä varten kahtena perättäisenä päivänä mahdollisimman pian sairastumisen jälkeen. Näytteet tutkitaan ilmaiseksi Kansanterveyslaitoksen enteroviruslaboratoriossa (www.ktl.fi/portal/suomi/osastot/mikrobiologia/tutkimus/enteroviruslaboratorio/polion_valvonta/mita_naytteita_tarvitaan_virologiseen_diagnoosiin_/ ).

Merja Roivainen Tapani Hovi KTL, Mikrobiologian osasto

Kirjallisuus:

Kew O, Morris-Glasgow V, Landaverde M, ym. Outbreak of poliomyelitis in Hispaniola associated with circulating type 1 vaccine-derived poliovirus. Science 2002;296:356-9.

CDC. Acute flaccid paralysis associated with circulating vaccine-derived poliovirus-Philippines, 2001. MMWR Morb Mortal Wkly Rep 2001;50:874-5.

Rousset D, Rakoto-Andrianarivelo M, Razafindratsimandresy R, ym.

Recombinant vaccine-derived poliovirus in Madagascar. Emerg Infect Dis 2003;9:885-7.

Yang CF, Naguib T, Yang SJ, Nasr E, Jorba J, Ahmed N, Campagnoli R, van

der Avoort H, Shimizu H, Yoneyama T, Miyamura T, Pallansch M, and Kew OCirculation of endemic type 2 vaccine-derived poliovirus in Egypt from 1983 to 1993. J Virol 2003;77:8366-77.

Blomqvist S, Savolainen C, Laine P, Hirttiö P, Lamminsalo E, Penttilä E, Jöks S, Roivainen M, Hovi T. Characterization of a highly evolved vaccine derived poliovirus 3 isolated from sewage in Estonia. J Virol 2004;78, 4876-4883. .

Shulman LM, Manor Y, Handsher R, ym. Molecular and antigenic characterization of a highly evolved derivative of the type 2 oral poliovaccine strain isolated from sewage in Israel. J Clin Microbiol 2000;38:3729-34.