Publisher

National Public Health Institute
Original page

(torjunta), epidemics, polio, poliovirus vaccine, oral, poliovirus vaccines

Julkaistu 30.11.2007

– mutta tämä voi onnistua vasta kun OPV:n käyttö on lopetettu!

OPV:n sisältämät virukset voivat alkaa kiertää väestössä ja muuntua sekä tautia aiheuttaviksi että immunogisilta ominaisuuksiltaan poikkeaviksi. Alun perin rokotteesta peräisin olevia polioviruksia on löytynyt Euroopankin maista sekä jätevesistä että terveistä ihmisistä. Rokotusten antama suoja ei välttämättä tehoa näihin viruksiin. Polioon sairastuminen on siksi mahdollista Suomessakin kattavista rokotuksista huolimatta. Kansanterveyslaitos kannustaa ottamaan aina polionäytteet halvausoireisista potilaista ja aseptistä meningiittiä epäiltäessä.

Maailman terveysjärjestön (WHO) johtama polionhävitysohjelma on perustunut erityisesti Albert Sabinin kehittämään oraalisen poliorokotteen laajamittaiseen käyttöön. Hävitysohjelman ansiosta villi poliovirus ja sen aiheuttama luonnonmukaiseen tartuntaan perustuva halvausoireinen tauti on jo hävinnyt useimmista maista ja maanosista. Tautia esiintyy endeemisenä Intiassa, Pakistanissa, Afganistanissa ja Nigeriassa (1). Näiden lisäksi poliota on esiintynyt kuluneen vuoden aikana viidessä Afrikan maassa ja Myanmarissa.

Syyt siihen, miksi polion hävittäminen näistä maista on ollut erityisen vaikeaa ja hidasta ovat erilaisia eri maissa vaihdellen väestön poliorokotteeseen kohdistuvasta epäluulosta ja poliittisista levottomuuksista aina korkeaan syntyvyyteen ja huonoihin asumisoloihin. Eradikaatiotavoitteeseen pääsyä on yritetty tehostaa käyttämällä ongelma-alueilla entistä enemmän monovalenttisia tyypin 1 ja 3 rokotteita, mutta siitä huolimatta polion hävittäminen kestää vielä kauan.

Rokotteesta peräisin olevat virukset aiheuttavat epidemioita

Villin polioviruksen vähitellen hävitessä ovat uudeksi uhkakuvaksi nousemassa elävästä poliorokotteesta peräisin olevat, pitkään väestössä kiertäneet rokotevirukset (VDPV) (2). Ne ovat aiheuttaneet vakavia halvausoireisia polioepidemioita useissa maissa, kuten Egypti, Haiti, Dominikaaninen tasavalta, Filippiinit, Madagaskar, Kiina, Indonesia ja Nigeria, joista kyseisen serotyypin villi poliovirus on jo hävinnyt ja rokotuskattavuus alkanut laskea. Vaaralliseksi luonnehdittuja VDPV-kantoja on myös eristetty useiden muiden maiden jätevesistä ja terveistä ihmisistä.

Vaikka Suomessa käytetään tapettuja polioviruksia sisältävää EIPV-rokotetta, emme mekään ole turvassa VDPV-kannoilta, sillä viime vuosien aikana niitä on löytynyt myös Euroopan maiden jätevesistä (Viro, Slovakia, Tsekin tasavalta). Esimerkiksi syksyllä 2002 Tallinnan jätevedestä löydetty rokoteperäinen tyypin 3 VDPV-kanta oli ominaisuuksiltaan niin poikkeava, että rokotetuilla ihmisillä sekä Virossa että Suomessa oli vain vähän siltä suojaavia vasta-aineita. Miten kyseinen VDPV-kanta oli Tallinnan jätevesiin joutunut, jäi selvittämättä.

Kehitysmaiden vaikea luopua elävästä poliorokotteesta

Polio häviää maailmasta lopullisesti vasta elävän poliovirusrokotteen, OPV:n, käytön lopettamisen jälkeen. Koska OPV-virusten hävittäminen maailmasta saattaa olla yhtä hidasta kuin villin viruksen hävittäminenkin on ollut, on selvää, että lopulliseen polioeradikaatioon on vielä pitkä aika. Lisäksi näyttää ilmeiseltä, että maailma ei voi luopua OPV-rokotuksista ilman kattavien EIPV-rokotusten aloittamista. Sitä ennen on kuitenkin selvitettävä tehoavatko EIPV-rokotukset trooppisissa, suuren väestötiheyden kehitysmaissa. Lisäksi näiden maiden on parannettava perusterveydenhuoltojärjestelmäänsä riittävän rokotuskattavuuden saavuttamiseksi. Näin ollen poliorokotuksia ja tehostettua poliovalvontaa tarvitaan joka puolella maailmaa vielä pitkään.

Valppautta tartuntojen torjuntaan tarvitaan myös Suomessa

Kattavista rokotuksista huolimatta yksittäiset poliotapaukset ovat mahdollisia Suomessakin. Tästä syystä äkillisesti halvausoireiseen tautiin sairastuneesta potilaasta olisi tärkeää ottaa ulostenäyte poliovirusviljelyä varten kahtena perättäisenä päivänä polion toteamiseksi tai poissulkemiseksi. Näyte tulee ottaa mahdollisimman pian sairastumisen jälkeen. Näytteet tutkitaan ilmaiseksi Kansanterveyslaitoksen enteroviruslaboratoriossa (s-posti: poliolab@ktl.fi). Poliovalvonnan tehostamiseksi on Suomessa aloitettu ns. meningiittivalvonta. Käytännössä kaikista niistä potilaista, joiden jokin näyte antaa positiivisen enterovirus-PCR-tuloksen, pitäisi ottaa kaksi ulostenäytettä mahdollisimman pian positiivisen PCR-löydöksen jälkeen ja lähettää ne Kansanterveyslaitoksen enteroviruslaboratorioon tutkittaviksi.

Merja Roivainen, laboratorionjohtaja
KTL, Enteroviruslaboratorio

Tapani Hovi, tutkimusprofessori
KTL, Virustautien ja Immunologian osasto

Kirjallisuutta
1. WHO:n verkkosivu: http://www.polioeradication.org/content/general/casemap.shtml
2. CDC. Update on vaccine-derived polioviruses--worldwide, January 2006-August 2007. MMWR Morb Mortal Wkly Rep 2007;56:996–1001.

Viisikymmentä vuotta sitten otettiin Suomessa – ja monessa muussa maassa – laajaan käyttöön Jonas Salkin kehittämä inaktivoituja polioviruksia sisältävä IPV-poliorokote. Nykyinen poliorokote (ns. EIPV) sisältää Salkin aikanaan keksimään rokotteeseen verrattuna enemmän viruspartikkeleita riittävän vasta-ainetehon varmistamiseksi. Suomessa EIPV-rokote otettiin käyttöön viimeisen, vuosina 1984–1985 esiintyneen polioepidemian jälkeen. Vähän Salkin rokotteen jälkeen kehitettiin Albert Sabinin johdolla eläviä, heikennettyjä polioviruksia sisältävä, suun kautta annosteltava ns. oraalisen poliorokote (OPV), jonka valmistaminen on halvempaa, käyttö helpompaa ja teho epidemioiden pysäyttämisessä parempi.