Apunavigaatio
Syömishäiriöt
- Paturi, Merja
Syömishäiriöt
Lasten ja nuorten syömishäiriöt
Syömishäiriöt ovat sekä ruumiin että psyyken tauteja ja ne ovat varsinkin nuoruusikäisten tyttöjen ongelma. Laihuushäiriön taudinkuvaan kuuluu painon aktiivinen vähentäminen tai alipainon ylläpito syömistä rajoittamalla, runsaan liikunnan avulla ja joskus myös ulostus- ja nesteenpoistolääkkeiden avulla. Ahmimishäiriöön kuuluu hallinnasta karkaava kohtauksittainen ylensyöminen, jonka jälkeen potilaat ryhtyvät toimenpiteisiin välttääkseen ruoan lihottavaa vaikutusta. Ahmimista seuraakin usein oksentaminen. Erityisesti ahmimishäiriössä päihdeongelmat ovat tavallisia.
Käypä hoito-suosituksen mukaan perusterveydenhuollon tehtävänä on tunnistaa syömishäiriö ja arvioida jatkotutkimusten tarve. Kouluterveydenhuollolla on ensisijaisen tärkeä rooli ongelmien varhaisessa havaitsemisessa. Tämä edellyttää sännöllistä terveysseurantaa ja yhteistyötä esimerkiksi liikunnanopettajan kanssa.
Syömishäiriöpotilaan perusarviointi tehdään usein perusterveydenhuollossa, mutta erityisesti laihuushäiriöisten perusteellisemmat tutkimukset tulisi tehdä erikoissairaanhoidossa. Syömistottumuksia voidaan seurata kotona täytettävän ruokapäiväkirjan avulla. Myös perhetutkimus on tarpeen varsinkin nuorimpien lasten kohdalla.
Häiriön vaikeusasteen ja kehittymisnopeuden määrittelyssä on tärkeää selvittää ruokailu- ja liikuntatottumukset sekä tarkastella kasvua pidemmältä aikaväliltä. Puolella laihuushäiriöpotilaista luuntiheys on pienentynyt ja murtumariski lisääntynyt. Yleisesti syömishäiriöissä tavoitteena on avohoito. Suurin osa ahmimishäiriöpotilaista, joilla ei ole ilmennyt komplikaatioita, ei tarvitse sairaalahoitoa.