Publisher

National Public Health Institute
Original page

adenoviridae, child, common cold, coronavirus, enterovirus, guidance centres, health effects, influenza A virus, influenza B virus, influenzavirus A, influenzavirus B, respiratory syncytial viruses, respiratory tract infections, respirovirus, rhinovirus, vaccination

Julkaistu 15.3.2005

”Neuvolakäynti täytyy siirtää – lapsella on taas flunssa!”

Virusten aiheuttamat hengitystieinfektiot ovat ylivoimaisesti yleisin lasten sairastamisen syy ja siten usein syynä siihen, että sovittua neuvolakäyntiä pitää siirtää. Alle 5-vuotiaat lapset sairastavat keskimäärin 5 hengitystieinfektiota vuodessa ja vanhemmat lapset 3 infektiota vuosittain. Vaikka yleensä kyseessä on itsestään paraneva sairaus, näistä infektioista aiheutuva lääkärissäkäyntien, sairaiden lasten hoitojärjestelyiden ja vanhempien työstä poissaolojen taakka yhteiskunnalle on erittäin merkittävä.

Virusperäisten hengitystieinfektioiden esiintyvyys on suurin 6-18 kuukauden ikäisillä lapsilla. Kuitenkin jotkut lapset sairastavat samoissa olosuhteissa selvästi enemmän kuin toiset. Syytä tähän ei tiedetä. Sairastumisen riskiä lisäävät mm. kontaktit muihin lapsiin (päivähoito, sisarukset) ja monet muut yksittäiset tekijät (altistuminen tupakansavulle, geneettinen taipumus). Hengitystievirukset leviävät tehokkaasti pisara- ja kosketustartuntana ihmisten välillä. Tämän lisäksi oireettomiltakin lapsilta on hyvin usein löydettävissä hengitystieinfektioita aiheuttavia viruksia nenänielusta. Siten oireilevien sairaiden välttäminen ei estä infektioiden leviämistä ja tartunnan saamista, vaikka voikin niitä rajoittaa.

Tärkein syy toistuviin infektioihin on se, että hengitystietulehduksia aiheuttavia viruksia on kymmeniä, alatyypit mukaan lukien lähes 200. Rinovirukset ovat suurin virusryhmä, sisältäen yli 100 erilaista virustyyppiä ja siten rinovirukset ovatkin yleisimpiä ylähengitystieinfektioiden aiheuttajia lapsilla ikään katsomatta. Muita yleisiä hengitystieinfektion aiheuttajia ovat influenssa A- ja B-virukset ja RS-virus sekä viimeaikaisten tutkimusten mukaan myös enterovirukset. Eri virusryhmien merkitys erilaisissa taudinkuvissa vaihtelee (Taulukko 1) ja niillä on vuodenaikojen mukaiset tyypilliset esiintymisajat (kuva 1). Yksittäisen flunssapotilaan kohdalla ei oireiden eikä ajankohdan perusteella voi kuitenkaan varmuudella päätellä, mikä virus taudin aiheuttaa. Kun spesifistä lääkehoitoakaan ei ole muuta kuin influenssaan, jää aiheuttaja käytännössä aina arvuuttelun varaan, kun täsmällistä tietoa ei hoidossa kuitenkaan voisi hyödyntää.

Virusten aiheuttamat ylähengitystieinfektiot ovat yleensä lieviä ja itsestään paranevia. Kuitenkin virukset voivat altistaa elimistön myös bakteeritaudeille ja ilman niitäkin aiheuttaa joskus vakavampia sairauksia ja perustaudin pahenemista. Virusinfektiot altistavat välikorvatulehduksen kehittymiselle, ja jopa viidesosa välikorvatulehduksista voi olla pelkästään viruksen aiheuttama. Tavalliset hengitystievirukset voivat aiheuttaa myös keuhkokuumeen, ja astma pahenee usein infektion aikana. Myös nenän sivuontelotulehdus on usein virusten aiheuttama. Sivuonteloiden limakalvo paksunee lapsilla lähes aina virusinfektion aikana, ja onteloihin kertyy eritettä. Bakteeriperäistä poskiontelotulehdusta tuleekin epäillä vasta pitkittyneen (10-14 päivää) ja voimakkaan taudinkuvan perusteella. On hyvä muistaa, että virukset aiheuttavat suurimman osan lasten hengitystieinfektioista ja siksi antibioottien määräämisessä olisi syytä olla hyvin pidättyväinen. Edelleenkin aika ja lepo parantavat lapsen flunssan parhaiten. Oireenmukaisena hoitona voi käyttää särkylääkkeitä ja nenää avaavia nuhatippoja/-sumutteita. Huolimatta lukuisista ns. flunssalääkkeistä, ei ole todistettavasti mitään ainetta tai lääkettä, joilla flunssaa voisi ehkäistä.

Perinteinen käytäntö on, ettei flunssaa tai muuta akuuttia infektiotautia potevaa lasta rokoteta neuvolassa. Käytäntöä on syytä jatkaa, sillä jo infektioiden leviäminen neuvoloissa pitäisi estää. Lisäksi tällä käytännöllä estetään väärien olettamuksien syntyminen rokotusten haittavaikutuksista. Jos lapsella on suuri riski saada rokotuksella ehkäistävä tauti, voidaan useimmat rokotteet kuitenkin antaa, ja siten flunssa on vain suhteellinen vasta-aihe rokottamiselle. Virusinfektio voi kestää pitkään, joskus jopa kolme viikkoa. Lisäksi jotkut lapset saavat virusinfektion toisensa jälkeen. Infektiokierteisten lasten rokotusohjelmasta on kuitenkin pidettävä huolta ja tarvittaessa rokotettava lapsi flunssasta huolimatta.

Monista hengitystieinfektioiden aiheuttajaviruksista vain influenssaviruksia voidaan torjua spesifisin lääkkein tai rokotuksin. Influenssalääkkeiden käyttö pitäisi kuitenkin aloittaa jo kahden ensimmäisen oirevuorokauden aikana ja tämä on käytännössä varsin vaikeata. Kansanterveyslaitos suosittaa tällä hetkellä, että influenssarokotus annetaan erikseen mainittuihin riskiryhmiin kuuluville yli kuusi kuukautta täyttäneille lapsille. On kuitenkin viitteitä siitä, että kaikkien alle kolmevuotiaiden lasten rokottaminen influenssavirusta vastaan olisi hyödyllistä ja laajamittaisten rokotusten hyötyä ja kannattavuutta selvitellään Suomessakin. Rokotteita saattaa tulevaisuudessa olla myös RS-virusta vastaan, mutta rino- ja enterovirusten kohdalla suuri serotyyppimäärä tehnee rokotekehittelyn käytännössä ylivoimaiseksi.

Kuva 1. Viruspositiivisten korvatulehdusten esiintyvyys kuukausittain. Finnish Otitis Media rokotetutkimus, jossa seurattiin lapsia 2kk iästä 2-vuotiaaksi saakka.

	Adeno- virus	Entero- virus	Influenssa- virus	Korona- virus	Para- influ- enssa- virus	RS- virus	Rino- virus
Flunssa Nielurisatulehdus Kurkunpäätulehdus Keuhkoputkentulehdus Bronkioliitti Keuhkokuume	+ +++ + + + +	++ ++ + + + +	++ + ++ +++ ++ +++	++ - - + + +	+ + +++ ++ ++ ++	+ + + +++ +++ +++	+++ - + + ++ ++
Taulukko 1. Hengitystieinfektiot ja niitä aiheuttavat virukset lapsilla

Johanna Nokso-Koivisto
HYKS, korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka

Anne Pitkäranta
HYKS, korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka

Tapani Hovi
KTL, virustautien ja immunologian osasto

Kirjallisuus
Heikkinen T. Hengitysteiden virusinfektioiden spesifinen lääkehoito. Suomen Lääkärilehti 2003;36:3531-5

Heikkinen T, Järvinen A. The common cold. Lancet 2003;361:51–9

Puhakka T, Pitkäranta A ja Ruuskanen O. Flunssa ja sen komplikaatiot. Duodecim 2000;116(1):39-45