Publisher

National Public Health Institute
Original page

accidental falls, accidents, accidents at home, aged, causes of death, prevention of accidents, prophylaxis

Julkaistu 27.10.2005

Pääkirjoitus

Koti- ja vapaa-ajan tapaturmat ovat merkittävä kansanterveysongelma

Tutkimustieto tapaturmien syntyyn vaikuttavista tekijöistä on syrjäyttämässä sitkeästi elävää käsitystä: tapaturma on vahinko, ennalta arvaamaton tapahtuma. Tapaturmien ehkäisytyön lähtökohta on, että onnettomuuden tai väkivallan seurauksena syntyvä henkilövahinko on jonkin tapahtumaketjun looginen seuraus, ja ennustettavissa olevan tapahtuman voi ehkäistä (1). Tapahtumaketjujen tunnistaminen ja riskitekijöiden määrittäminen ovat tapaturmien ehkäisyn ja kohdentamisen kannalta keskeisiä tehtäviä (2).

Liikenne- ja työturvallisuudessa on määrätietoisella, monipuolisella ja riittävästi resursoidulla työllä nostettu Suomi Euroopan parhaiden maiden joukkoon. Tänään valtaosa tapaturmista sattuu muualla kuin liikenteessä ja muulloin kuin työajalla. Näissä koti- ja vapaa-ajan tapaturmissa kuolee vuosittain yli 2 000 henkeä. Joka vuosi tapaturma sattuu 800 000 suomalaiselle, ja niistä aiheutuu noin 100 000 vuodeosastohoitojaksoa sairaaloissa. Sekä Tilastokeskuksen kuolemansyytilastot että vuodesta 1980 toteutetut Suomalaisten turvallisuus -väestöhaastattelututkimukset (3) kertovat koti- ja vapaa-ajan tapaturmien lisääntyneen koko 1980- ja 1990-luvun.

Suomalaislapsen riski kuolla tapaturmaan on merkittävästi vähentynyt. 1950-luvun puolivälissä alle 15-vuotiaan pojan riski kuolla tapaturmaan oli yli kymmenen kertaa suurempi kuin nyt. Sen sijaan lasten vuodeosastohoitoa vaatineiden tapaturmien määrä on pysynyt jokseenkin ennallaan 1980-luvulta lähtien (4).

Kaatumiset ja putoamiset, tapaturmaiset alkoholimyrkytykset ja paleltuminen kuolemansyynä ovat Tilastokeskuksen kuolemansyyaineiston mukaan lisääntyneet jo usean vuosikymmenen ajan (5). Samoin liikuntatapaturmien kokonaismäärä on kasvussa. Riski joutua liikuntatapaturmaan on suurin nuorilla miehillä ja erityisen korkea sellaisissa lajeissa kuin squash, judo, kaukalopallo ja salibandy (6).

Vaikka ikäihmisten kaatumisten seurauksena syntyneiden vammojen ilmaantuvuus näyttää jopa hieman vähentyneen, tulee näiden henkilövahinkojen ilmaantuvuus ennusteiden mukaan lisääntymään väestörakenteen muutoksen myötä erityisesti, jos kaatumisriskiä ei saada merkittävästi alenemaan nykytasolta (7).

Yleistyvien koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyohjelmien suunnitteluun ja toteuttamiseen, ohjelmien arviointiin ja tapaturmatutkimukseen tarvitaan nykyistä merkittävästi enemmän voimavaroja. Kansanterveyslaitoksessa onkin tänä vuonna aloittanut koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn yksikkö, jonka ensisijaisena tavoitteena on edistää koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisytyötä Suomessa ja toimia alueen kansallisena koordinaatio- ja vastuuyksikkönä.

Tässä lehdessä käsitellään iäkkäiden kaatumistapaturmia ja niiden ehkäisyä. Professori Sirkka-Liisa Kivelän mukaan lääkityksen haittavaikutukset ovat mukana kolmasosassa vanhusten kaatumisista (s. xx). Professori Pekka Kannus kertoo, että ehkäisemällä kaatumisia ja vammoja useilla samanaikaisilla toimilla, voidaan iäkkäiden kaatumisriskiä vähentää 20–45 %. Erikoistutkija Sanna Sihvosen mukaan turvallisen liikkumisen kannalta on keskeistä, että lihasvoima ja tasapainokyky säilyvät tasolla, joka vastaa arkisen toiminnan ja elinympäristön asettamia vaatimuksia (s. xx). Lääke kaatumisten ehkäisyyn löytyy voima- ja tasapainoharjoittelusta. Vanhusten kaatumisalttiutta kodeissa voidaan vähentää myös rakennusteknisillä ratkaisuilla. Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien vähentämiseen ja ehkäisyyn on olemassa runsaasti keinoja. Käyttämällä näitä keinoja vähennetään inhimillisiä kärsimyksiä ja saavutetaan merkittäviä taloudellisia säästöjä. Anne Lounamaa, erikoistutkija KTL, Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn yksikkö Epidemiologian ja terveyden edistämisen osasto etunimi.sukunimi@ktl.fi

foto: Maria Kuronen

---

Kirjallisuutta

Stevenson M, Ameratunga S, McClure R: The rational for prevention. Teoksessa McClure R, Stevenson M, McEvoy S (toim.): The Scientific Basis of Injury Prevention and Control. IP Communications 2004.

Connor J: Risk factor identification: The role of epidemiology. Teoksessa McClure R, Stevenson M, McEvoy S (toim.): The Scientific Basis of Injury Prevention and Control. IP Communications 2004.

Heiskanen M, Siren R, Aromaa K: Suomalaisten turvallisuus 2003. Vuoden 2003 haastattelututkimuksen ennakkotietoja suomalaisten tapaturmien ja rikosten kohteeksi joutumisesta ja pelosta. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Tutkimustiedonantoja 58. Helsinki 2004.

Lounamaa A, Huhtanen P, Kurenniemi M, Salminen S, Heikkilä M-L, Virtanen J Koulutapaturmien ehkäisy. 2002 - 2004 toteutettu kehittämishanke. Stakes: Aiheita 11/2005.

www.stat.fi / StatFin-tilastopalvelu / terveys

Parkkari J, Kannus P, Natri A, Lapinleimu I, Palvanen M, Heiskanen M, Vuori I, Järvinen M: Active living and injury risk. Int J Sports Med 2004; 25:209 – 216.

Kannus P, Niemi S, Palvanen M, Parkkari J: Rising incidence of fall-induced injuries among elderly adults. J Public Health (2005) 13:212-215.