Publisher

Savonia-amk / Terveysala Kuopio

Lapsen syntymä on kaiken onnen keskellä naiselle myös järkyttävä tapahtuma. Siihen liittyy sarja luopumisia ja siten myös surutyötä. Valtaosa äideistä kuitenkin kykenee tai pääsee nauttimaan äitiyden onnesta. Psyykkisten ongelmien ilmaantuminen saattaa hämmentää ja yllättää monet perheet. Synnytyksen jälkeen lähes kaikilla äideillä esiintyy lievää herkistymistä, mikä ilmenee itkuisuutena ja alakulona. Herkistyminen on ohimenevää. Synnytyksen jälkeistä masennusta on joka kymmenennellä äidillä. Äidit ovat hyvin väsyneitä ja keskittymiskyvyttömiä toimissaan. Äideillä on pelkoja ja pakkoajatuksia, jotka liittyvät sekä oman itsen että lapsen selviytymiseen. Toipumisessa auttaa uskallus puhua tunteistaan lähiympäristön ja neuvolan henkilöstön kanssa. Synnytyksen jälkeiset psykoosit ovat harvinaisia. Psykoositila on vakava ja äiti tarvitsee välitöntä hoitoa. Lääkehoito onnistuu ja paraneminen on yleensä täydellistä. Artikkeli sisältää "kuvatauluja" tärkeistä asiasisällöistä.

Matkalla vanhemmuuteen

Psyykkinen kypsyminen äidiksi alkaa heti raskauden alettua ja rakentuu vahvasti raskauden edetessä. Siten raskausaika valmistaa naista äitiyteen sekä fyysisesti että psyykkisesti. Lapsen syntymä on naiselle kaiken onnen keskellä kuitenkin järkyttävä tapahtuma. Siihen liittyy sarja luopumisia ja siten myös surutyötä. Naisen kehon kuva ja tuntu muuttuvat vahvasti ja nopeasti. Suhde puolisoon muuttuu ja omiin vanhempiin tasavertaistuu. Oma nuoruus ja pelkkänä tyttärenä oleminen loppuvat ja vanhemmuus alkaa.

Kaikenaikainen vastuu lapsesta konkretisoituu päivittäin ja elämän keskittyminen täydellisesti lapseen on monelle naiselle yllätys. Nuori äiti sureekin tiedostamattaan monia lopullisesti muuttuvia asioita elämässään. Tämä kaikki aiheuttaa reaktioita, jotka vaativat surutyötä, jotta kasvuprosessi etenee suotuisasti.

Lapsen tuloa perheeseen pidetään onnellisena ja ongelmattomana tapahtumana. Valtaosa äideistä kykenee tai pääsee nauttimaan äitiyden onnesta synnytyksen jälkeen ja onnea uhkaavat korkeintaan ajankohtaiset, joskin hallitsemattomat käytännön murheet. Mutta äitimyytti elää edelleen vahvana. Äiti ei saa väsyä, ei masentua, ei ärtyä.

Äitiyteen liittyy myös vahva perusoletus tyydyttävästä elämänvaiheesta. Siksi synnytyksen jälkeisten psyykkisten ongelmien ilmaantuminen hämmentää ja yllättää monet perheet. Suurin ongelma on ongelmien havaitsemisen vaikeus ja puutteellinen auttaminen ja tukeminen. Äitiyden onnea seuraavat terveydenhuollon ammattilaiset eivät tule riittävästi ajatelleeksi mahdollisia mielenterveysongelmia, koska ne eivät sovi kuvaan äitiyden onnesta.

Synnytyksen jälkeinen herkistyminen

Pari kuukautta synnytyksen jälkeen kestävä alakuloisuus kuuluu äitiyteen. Surullisuus, alakuloisuus ja masennuksen tunteet kuuluvat elämään. Normaalina oireiluna äidillä esiintyy jo raskauden aikana väsymystä, sukupuolista haluttomuutta, tahmeutta ja aloitekyvyn hitautta, monenlaisia mielitekoja sekä erilaisia kipuja ja särkyjä.

Synnytyksen jälkeinen herkistyminen tulee esiin itkuisuutena ja alakulona jo 2. – 4. päivänä synnytyksestä. Tällaista herkistymistä kokee 50 – 70 % äideistä. Usein puhutaan baby bluesista tai neljännen päivän bluesista. Herkistyminen on ohimenevä synnytyksen aiheuttaman stressin jälkeinen tilanne. Taustatekijöinä ovat ilmeisesti synnytykseen liittyvät nestetasapainon ja hormonitoimintojen muutokset, mutta myös muut fyysiset ja psyykkiset tekijät.

Synnytyksen jälkeinen herkistyminen

Synnytyksen jälkeinen masennus

Synnytyksen jälkeistä masennusta esiintyy 10 –15 % :lla äideistä. Masennus puhkeaa vasta 2 –3 kuukautta synnytyksen jälkeen ja voi hoitamattomana kestää jopa neljä vuotta. Selvitysten mukaan diagnoosi jää lähes aina tekemättä, ja alle 1 % masennuksesta kärsivistä tulee aktiivisesti hoidetuksi. Masennus paljastuu naamion takaa.

Synnytyksen jälkeinen masennus on oireiltaan selvästi herkistymistä vakavampi. Äidit ovat ylettömän väsyneitä, itkuisia, herkkiä ärsyyntymään ja keskittymiskyvyttömiä toimissaan. Äideillä on unettomuutta, oman tai lapsen terveyteen ja selviytymiseen liittyviä pelkoja ja pakkoajatuksia sekä aggressiivisuutta omaa tilannettaan kohtaan. Kaikki maailman asiat tuntuvat liittyvän itseen ja lapseen.

Masentuneet äidit kokevat tavanomaista enemmän huolta siitä, että ovat riittämättömiä, osaamattomia ja huonoja äitejä, etteivät pysty hoitamaan lasta omasta mielestään hyvin, vaikka hoitavat lasta kaikkien ohjeiden mukaisesti. Monet äidit kokevat myös olonsa autioksi ja tyhjäksi ja miettivät jopa ”kuka minä oikeastaan olen”. Elämän mielekkyys vähenee ja masentuneen äidin suhde lapseen jää mekaanisen hoitamisen tasolle.

Masentuneet äidit eivät kerro masennuksen tunteistaan neuvolassa, vaan tuovat esille erilaisia somaattisia oireita, kuten selkäsärkyjä, vatsakipuja, epämääräisiä sydäntuntemuksia ja muita vaivoja, joihin ei löydetä syytä. Masennus paljastuu siis naamion takaa.

Kuopiossa tehdyn tutkimuksen mukaan 28 % :lla äideistä oli selkeä psyykkisen avun tarve, mutta kukaan ei ollut hakeutunut hoitoon. Äidit kertoivat huonommuudentunteista, itsesyytöksistä, masentuneisuudesta, pessimistisyydestään elämää kohtaan sekä peloistaan oman tai lapsen terveyden puolesta. Avun hakemattomuus ei ollut yhteydessä koulutukseen, taloudelliseen tilanteeseen, ikään tai aikaisempiin traumoihin. Avun tarve oli yhteydessä masentuneisuuden asteeseen, sosiaalisen tuen puutteen tunteeseen. Suhde puolisoon oli muuttunut ongelmalliseksi jo raskauden aikana ja suhteen ongelmallisuus jatkui synnytyksen jälkeen.

Masennuksen ilmaantumisen aikoihin äidin estrogeeni-hormonitaso on hyvin matala, vaihdevuosia vastaava. Siksi estrogeenipuutetta on pidetty yhtenä mahdollisena taustatekijänä. Mukana ovat kuitenkin monet psykodynaamiset ja ihmissuhdetekijät, kuten suhde omaan äitiin, parisuhteen huono toimivuus, huono kyky sietää ristiriitaisuuksia ja epävarmoja tilanteita ja oman tai puolison psyykkinen sairastavuus.

Synnytyksen jälkeinen masennus

Synnytyksen jälkeinen masennus äitien kokemana

Synnytyksen jäleisestä masennuksesta toipuminen

Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta puhutaan ja kirjoitetaan jo paljon ja terveydenhuoltohenkilöstö tunnistaa oireyhtymän. Oireiden ilmaantumisen ajankohta tuottaa kuitenkin ongelmia äitiyshuollon järjestelmille. Tarttuminen asiaan vaatii hienotunteisuutta, mutta määrätietoisuutta. Kätilöt ja terveydenhoitajat ovat ammattilaisia, joiden työhön kuuluu luoda kuunteleva suhde äitiin ja perheeseen. Molemminpuolinen avoimuus ja rehellisyys vuorovaikutuksessa helpottavat äidin oloa ja terveydenhoitajan työtä. Synnytysmasennus on niin yleistä, että häpeän taakse sitä ei enää hyödytä piilottaa.

Synnytysmasennuksen tärkein hoito on keskusteleminen. Perhevalmennuksissa saatetaan yhä vieläkin keskittyä enemmän käytännölliseen äitiyteen ja isyyteen, vaikka masennuksesta puhumalla voitaisiin tunnetiloihin valmistautua jo raskauden aikana. Äidillä tulee olla mahdollisuus joko puolison tai ystäväpiirin kanssa purkaa tunteitaan niin moneen kertaan kuin hän tuntee tarvitsevansa. Läheisten on panostettava siihen, että he jaksavat kuunnella aina uudestaan ja uudestaan samat asiat.

Perheet elävät sosiaalisessa tyhjiössä verrattuna entisaikojen suurperheisiin, joissa uudesta tulokkaasta oli huolehtimassa useampi sukupolvi. Neuvoloissa on perustettu myös pienryhmiä, joiden tavoitteena on saada äidit keskustelemaan keskenään. Tiedon lisääminen auttaa. Usein samassa tilanteessa olevien keskusteluryhmistä saadaan paras apu, sillä on helpottavaa kuulla muiden äitien selvinneen masennuksesta.

Vertaisryhmän tuki jouduttaa usein paranemista, sillä keskustelun ei tarvitse olla mitään syvyyspsykologiaa. Tueksi riittää jo kokemus siitä, ettei ole riittämättömyyden tunteensa kanssa yksin. Mammakahviloilla, vanhempien järjestöillä, seurakunnilla ja neuvoloilla on suuri merkitys äitien hyvinvoinnin rakentajina, koska nykyiset nuoret perheet ovat melko lailla yksin lapsen aiheuttamassa elämänmuutoksessa. Uusi hyvä kanava keskustelulle vertaisryhmien kanssa on Nettineuvola, jossa on mahdollisuus keskusteluun ja ajatusten vaihtoon muiden äitien ja asiantuntijoiden kanssa.

Keskustelun lisäksi hyvä masennuksen torjuntakeino on lapsenhoito- ja kodinhoitoapu. Asiantuntevat lastenhoito-ohjeet ja aivan konkreettinen kodinhoitoapu ovat tärkeitä. Tällöin äiti saa vähän myös omaa aikaa itselleen. Äiti voi käydä pienellä lenkillä tai vaikka ostoksilla yksin ja olla ikään kuin ilman vastuuta vähän aikaa. Äidin ja lapsen erottaminen pahentaa vain tilannetta.

Synnytyksen jälkeisen masennuksen hoidossa korostuu yksilöllisyys ja inhimillisyys. Jokaisen äidin tilanne on erilainen, joten tuki ja auttaminen tapahtuu myös eritavoin. Jotkut äidit tarvitsevat myös lääkehoitoa keskustelun lisäksi. Pelkkää lääkehoitoa ei synnytysmasennukseen suositella. Nykyiset lääkkeet ovat tehokkaita, mutta jotkut lääkkeet saattavat vaikuttaa niin, että imettäminen loppuu ja se hidastaa naisen luonnollista palautumista synnytyksestä.

Synnytyksen jälkeiset psykoosit

Varsinaiset psykoosit synnytyksen jälkeen ovat hyvin harvinaisia. Niitä tavataan noin 1 –2/1000 synnyttäjää kohden. Oireet alkavat yleensä jo 4. – 5. päivänä synnytyksestä joko sairaalassa tai kotona.

Tila on vakava, koska mukana on sekä itsetuhon että lapsen tuhon vaara. Psykoosissa äidin todellisuudentaju hämärtyy. Hän ei tiedä aikaa ei paikkaa. Hän saattaa kuulla ääniä, kokea vainoharhaisesti, että joku katselee, kuuntelee ja vahtii hänen tekemisiään. Äiti saattaa kuulla jopa käskyjä: tapa lapsi, tapa itsesi. Äidin persoonassa tapahtuu siis selvä muutos, jonka läheiset huomaavat.

Synnytyspsykoosi vaatii aina välitöntä hoitoa ja kokoaikaista valvontaa. Synnytyksen jälkeisen psykoosin ennuste on hyvä. Lääkehoito onnistuu ja paraneminen on yleensä täydellistä.

Synnytyksen jälkeinen psykoosi

Lähteet

• Depressio -tunnistaminen ja hoito.1995. Suomen akatemian julkaisuja 1/95. painatuskeskus Oy.Helsinki.
• Tammentie.1999. Perhedynamikka ja äidin synnytyksen jälkeinen masennus. Pro gradu-tutkielma. Tampereeen yliopisto. Hoitotieteeen laitis.
• Saarikoski.1994. Synnytysopin perustiedot. Legekustannus Oy.Tampere.
• Sarkkinen.2003. Masentunut äiti - tyydyttävän äitiydenkokemuksen elkopuolella. Teoksessa: Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus. Toim. Niemelä, Siltala ja Tamminen. Wsoy. Juva.
• Synnyttäneiden henkinen hyvinvointi.Duodecim 110: 139-144.
• Tamminen. 1990. Äidin masennus, imetys ja varhainen vuorovaikutus. Acta Universitatis Tamperensis. ser A vol 304. tampereen yliopisto
• Viinamäki, Rastas, Tukeva, Niskanen, Kuha ja Saarikoski.1994.