Publisher

Savonia-amk / Terveysala Kuopio

Vanhemmuus on elämänmittainen päätös. Lähes kaikki odottavat vanhemmat kokevat jossain vaiheessa ristiriitaisia tunteita tulevaa lastaan kohtaan ja vastuu pelottaa. Epävarmuuden tunteet kuuluvat vanhemmaksi kasvuun ja odotusaika on hyvää aikaa kypsyä henkisesti vastaanottamaan lapsi. Vanhemmat ovat lapselleen huoltajia, rajojen asettajia, elämän opettajia ja rakkauden antajia. Vanhempien tehtävänä on turvata lapsen ruumiilliset, henkiset ja sosiaaliset tarpeet.

Vanhemmuus on elämänmittainen päätös

Vanhemmuus nähdään isänä ja äitinä olemisena. Vanhemmuuteen kasvaminen alkaa jo lapsuusiässä omilta vanhemmilta saadun esimerkin myötä ja kehittyy koko elämän ajan.

Lasten hankkiminen on elämänmittainen päätös, koska vanhemmilla on juridinen vastuu lapsistaan aina 18. ikävuoteen asti, eikä vanhemmuudesta pääse eettisesti koskaan eroon. Monet parit alkavatkin suunnitella lasten hankkimista, kun keskinäinen suhde on turvallinen ja tasapainoinen.

Ensimmäisen lapsen odottamisen ja syntymisen aikoihin miehen ja naisen on luotava uudet roolit: isä ja äiti. Nämä roolit on mukautettava osaksi omaa itseä. Samanaikaisesti parisuhdetta on kyettävä väljentämään niin, että siinä on tilaa uudelle perheenjäsenelle. Ennen raskautta tai viimeistään raskauden aikana tulevien vanhempien on hyvä miettiä yhdessä, miten he ajattelevat lapsen vaikuttavan parisuhteeseensa ja yleensä koko elämäänsä.

Ristiriitaisia tunteita ja epävarmuutta

Lähes kaikki tulevat vanhemmat ihmettelevät monenlaisia tunteita, jotka liittyvät lapsen tuloon ja vanhemmuuteen. Vaikka raskaus olisi toivottu, silti jossain vaiheessa tuleva äiti tai isä voi alkaa epäröidä päätöstään hankkia lapsi. On hyvä tietää, ettei tällaisista ajatuksista tarvitse kantaa syyllisyyttä eivätkä ne vahingoita lasta.

Tulevia vanhempia askarruttaa suhtautuminen lapseen, epävarmuus äitinä ja isänä olemisesta sekä käytännön asiat, kuten työ, vapaa-aika ja harrastukset sekä vapaudesta luopuminen. Näiden muutosten tiedostaminen ja niihin vastaaminen on perustana tasapainoiselle vanhemmuuteen kasvulle ja perheen kehittymiselle.

Odotusaika antaa hyvät mahdollisuudet kypsyä henkisesti vastaanottamaan lapsi, sillä koko elämä muuttuu uuden vastuun ja elämänpiirin muuttumisen myötä. Varsinkin ensimmäinen raskaus voi saada aikaan kriisin parisuhteessa. Kriisin läpikäyminen avoimen keskustelun avulla lähentää ja toisen osapuolen tarpeiden huomioon ottaminen tasapainottaa suhdetta.

Suhteessa omiin vanhempiin tulevien vanhempien olisi luovuttava tyttären ja pojan roolista ja siirryttävä itse vanhemman rooliin, kun taas heidän vanhemmistaan tulee isovanhempia. Ystäväpiirissä saattaa tapahtua myös muutoksia, sillä perheelliset pariskunnat kiinnostavat enemmän kuin perheettömät.

Vanhemmaksi tuleminen tuo mukanaan vastuuta, pelkoja ja huolia, mutta toisaalta myös suuren määrän rakkautta, iloa, uudenlaista elämän sisältöä sekä rikkaita ja arvokkaita kokemuksia. Tulevia vanhempia huolestuttaa selviytyminen lasten kanssa vauvaiästä murrosikään ja aina aikuisuuteen asti jatkuvasti muuttuvassa maailmassa.

Vanhemmuuden tehtävät

Vanhemmuuteen liittyy tärkeitä tehtäviä, jotka jokaisen vanhemman tulisi tiedostaa. Ne ovat vanhemmuuden ominaisuuksia, joita jokaisella lapsella on oikeus odottaa vanhemmiltaan.

Vanhemmat ovat lapselleen huoltajia, rakkauden antajia, rajojen asettajia sekä elämän ja ihmissuhdetaitojen opettajia. Vanhempien tulisi turvata lapsen ruumiilliset tarpeet jokapäiväisellä hoitamisella sekä henkiset ja sosiaaliset tarpeet antamalla rakkautta, arvostamalla lasta, suojelemalla ja takaamalla lapsen fyysinen ja henkinen koskemattomuus, asettamalla rajoja ja antamalla elämänohjeita lapsen kasvaessa.

Vanhemmuuden tehtävät opitaan yleensä huomaamatta arjen keskellä, monesti "kantapään kautta", maalaisjärjen avulla sekä kokeneempien ja asiantuntijoiden ohjeita hyväksi käyttäen.

Lähteet

• Armanto ja Koistinen.2007. Neuvolatyön käsikirja. Tammi. Helsinki
• Sajama,S 1998. Perhe muuttuu lapsen myötä. Super 9, 20-21.
• Mahkonen,S 1998. Parisuhde ja vanhemmuus. Jyväskylä: Kauppakaari OYJ ja Sami Mahkonen.
• Värri, V-M. 1997. Hyvä kasvatus -kasvatus hyvään. Dialogisen kasvatuksen filosofinen tarkastelu erityisesti vanhemmuuden näkökulmasta. Vammala. Tampere university Press.
• Karila, I.1989. Siirtymä vanhemmuuteen, Jyväskylän yliopiston psykologian laitos.
• Lastenneuvola lapsiperheiden tukena. Opas työntekijöille. Sosiaali- ja terevysministeriö. Oppaita 2004:14. Helsinki