Publisher

Savonia-amk / Terveysala Kuopio

Perheväkivallan lopettamiseksi ja perheen hoitamiseksi on julkisuudessa esitetty monia keinoja. Tärkeimpänä ehtona väkivallan loppumiselle pidetään sen julkisuuteen tuloa eli uhrin tulisi mennä hakemaan apua viralliselta taholta. Turvakotien perustaminen oli yksi tärkeä mahdollisuus ja keino antaa väkivallan uhreille pieni hengähdystauko elämässä. Turvakoti toimii ensisijaisesti pikaisen ensiavun antajana. Ensivaiheen hoitaminen on tärkeää. Alkuvaiheessa on tärkeä erillinen tuki uhrille ja tekijälle. Väkivallan lopettamiseksi yksilökeskustelut miehen kanssa ovat yhtä tärkeät kuin naisenkin. Väkivaltaisille miehille voidaan rakentaa myös yksilöllinen hoito-ohjelma. Yksilökeskustelujen jälkeen siirrytään ryhmäkeskusteluihin.

Perheväkivallan lopettamiseksi ja perheen hoitamiseksi on julkisuudessa esitetty monia keinoja. Tärkeimpänä ehtona väkivallan loppumiselle pidetään sen julkisuuteen tuloa eli uhrin tulisi mennä hakemaan apua viralliselta taholta. Hänen tulisi puhua jo uhkan olemisesta ilmassa, mennä poliisin puheille tekemään rikosilmoitus ja lääkäriin saamaan virallinen vahvistus vammoille. Salaaminen vain pitää yllä väkivaltaa.

Perheväkivaltatapauksissa hakeudutaan tavallisesti keskusteluun vasta, kun väkivaltaa on kestänyt jo kauan, jopa useita vuosia. Vaimo on saattanut paeta turvakotiin tai naapuriin, sukulaisiin tai tuttaviin useita kertoja. Turvakotien perustaminen oli yksi tärkeä mahdollisuus ja keino antaa väkivallan uhreille pieni hengähdystauko elämässä. Turvakotien työntekijöiden tehtävänä on luoda toivoa elämään ja tuoda esiin erilaisia selviytymiskeinoja ja ratkaisumahdollisuuksia.

Turvakoti toimii ensisijaisesti pikaisen ensiavun antajana. Sen tavoite on rauhoitaa tilannetta ja tarjota rauhallinen yö.
Perhe tarvitsee kriisiapua käytännön kysymysten ratkaisemiseksi: missä ollaan seuraava yö, mitä kotoa tarvitaan, kuinka tavarat saadaan sieltä jne. Turvallisuus on hoidon alkuvaiheessa kaikkein tärkeintä. Rauhoittaminen on välttämätöntä, mutta se ei merkitse tilanteen vähättelemistä. Nainen on ahdistunut tilanteesta, mutta yrittää päästä nopeasti tasapainoon.

Ensivaiheen hoitaminen on tärkeää. Naiselle tulee antaa tietoa väkivallan syklisyydestä ja yleisyydestä sekä väkivallan vaikutuksista lapsiin. Naisen tulee tietää, ettei väkivalta lopu itsestään, vaan vasta miehen oma motivaatio hakea apua voi vaikuttaa tilanteeseen. Vain mies voi vastuuttaa itsensä omista teoistaan.

Naisen kanssa tehdään turvasuunnitelma eli mietitään tapoja, joilla hän voi lisätä turvallisuuttaan kotona esim. ennakoimalla tilanteet sopimalla merkeistä naapurin kanssa poliisin kutsumiseksi paikalle. Naista ohjataan varaamaan itselleen turvalaukku, johon kerätään lyhyttä poissaoloa varten tarpeellisia tavaroita: vaatteita, rahaa, vara-avaimet jne. Naisen kanssa on tärkeää arvioida väkivallan laatu ja pyrkiä ennakoimaan sen muuttuminen raaemmaksi.

Alkuvaiheessa on tärkeä erillinen tuki uhrille ja tekijälle. Myöhemmin vasta, kun väkivalta ja sillä uhkaaminen on loppunut, mietitään yhteisten paritapaamisten aloittamista. Pariterapialla voidaan käsitellä sitten perheen vuorovaikutukseen ja tunnesuhteisiin liittyviä asioita.

Väkivaltaa kokeneille naisille voidaan tarjota yksilöllisen tuen lisäksi erilaisia ryhmiä, joissa on sekä vertaistuen että ammatillisen tuen mahdollisuus. Väkivaltaa kokeneiden naisten tukihenkilöt ovat usein väkivallasta selviytyneitä naisia ja he voivat toimia edelleen selviytymisen mallina toisille.

Väkivallan lopettamiseksi yksilökeskustelut miehen kanssa ovat yhtä tärkeät kuin naisenkin. Miehen tulee myös nähdä väkivalta prosessina eikä vain yksittäisinä lyönteinä. Vastuukysymykset ovat esillä jo alkuvaiheessa. Pyritään myös selvittämään miehen ymmärrystä naisen tuntemasta pelosta siitä, mihin ollaan menossa, omasta mallistaan lapsille, onko hänellä itsellään kokemuksia pelkäämisestä jne.

Väkivaltaisille miehille voidaan rakentaa myös yksilöllinen hoito-ohjelma. Miehen tulee sitoutua ohjelmaan. Ehtona hoidon etenemiselle on, että väkivalta loppuu. Kahdenkeskisillä keskusteluilla terapeutin kanssa miehellä on mahdollisuus päästä kosketuksiin omien loukatuksi tulemisen tunteidensa kanssa. Hoidossa keskitytään vihan hillitsemiseen ja sen hallintaan, selvitetään mitä tarvitaan naisen turvaksi ja kehitetään empatiakykyä. Kotitehtävien avulla mies selostaa tapahtuneita väkivaltatilanteita kirjallisesti. Kirjoituksia käytetään selvitettäessä väkivallan luonnetta ja tarkoitusta. Näin pyritään ymmärtämään väkivallan vaikuttimet.

Yksilökeskustelujen jälkeen siirrytään ryhmäkeskusteluihin. Ryhmässä käsitellään valtaa, rooleja, miehisyyttä, alistamista jne. Ryhmässä käytetään aikaa emotionaalisen sanaston oppimiseen, keskitytään tunteisiin. Suomessa tällaista miesten hoitomuotoa käyttää ns. Lyömätön linja.

Lähteet

• Tilastokeskus. 2006. Perheväkivalta 1997-2005. Helsinki
• Saxen, M., Piironen, L. (1998). Muijaa kuon(tal)oon, yhteenveto seminaarista Jyväskylän yliopistossa 3.6.1997. Perheterapia 1/98, 16-22
• Perttu, S. & Kaselitz, V. 2006. Parisuhdeväkivalta puheeksi – opas terveydenhuollon ammattihenkilöstölle äitiyshuollossa ja lasten terveyspalvelussa. Yliopistopaino.
• Antikainen, J. (1999). Perheväkivallan perhekeskeinen hoito. Teoksessa Aaltonen, J., Arhovaara S., & Rinne, R. (toim.). Perhe terapiassa. Vuoropuhelua vuosituhannen vaihtuessa. Helsinki: Suomen mielenterveysseuran koulutuskeskus.
• Nousiainen, V. & Perttu, S. 2002. Väkivallan traumaattiset vaikutukset. Teoksessa Marie Rautava ja Sirkka Perttu (toim.). Naisiin kohdistuva pari-ja lähisuhdeväkivalta. Helsinki. Stakes 17-49
• Heiskanen, M. & Piispa, M. 1998. Usko, toivo, hakkaus: Kyselytutkimus miesten naisille tekemästä väkivallasta. Helsinki: Tilastokeskus
• Husso, M. 2003. Parisuhdeväkivalta. Lyötyjen aika ja tila. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino oy.
• YK 2006. Behind the closed doors: the Impact of Domestic Violence on Children. Käännetty suomeksi.
• Savolainen H. 2006. Mielenterveystyön näyteportfolio. Mielenterveystyön opintojakso. Savonia-amk. Kuopio.
• Koski, H. 1999. Ulos ansasta. Apua perheväkivaltatilanteisiin. Tampere: Kirjayhtymä oy.
• Kuivaniemi, M. (1996). Väkivallasta vapaaksi. Naiset kertovat kokemuksiaan. Helsinki: Kirjayhtymä
• Lehtonen, A., Perttu, S. (1999) Naisiin kohdistuva väkivalta. Helsinki: Kirjayhtymä
• Wahlbeck, J.- C. (1996) Perhe ja tuhoavuus. Perheterapia 12 (3), 4-9
• Vuoropuhelua vuosituhannen vaihtuessa. Helsinki: Suomen mielenterveysseuran koulutuskeskus.
• Peltoniemi, T. (1984) Perheväkivalta. Helsinki: Otava.
• Hintikka, A.-M. (1999) Kun rakkaudessa lyödään – systeeminen ja feministinen näkökulma parisuhdeväkivaltaan. Teoksessa Aaltonen J., Arhovaara, S. & Rinne, R. (toim.), Perhe terapiassa.
• Ensi-ja turvakotien liitto Ry (toim.). 2006. Perhe -ja lähisuhdeväkivalta. Auttamisen käytäntöjä. Hämeenlinna: Karisto Oy.