Publisher

Savonia-amk / Terveysala Kuopio

Parisuhdeväkivalta on läheisissä suhteissa olevien aikuisten välistä väkivaltaa. Väkivallan kohteena on tutkimusten mukaan 90 %:ssa nainen. Vuosittain n. 50 naista kuolee väkivallan uhrina ja näistä kuolemista jopa yli puolet on perheväkivallan seurausta. Väkivalta parisuhteessa voi olla fyysistä, henkistä, seksuaalista, omaisuuteen kohdistuvaa tai piilevää. Väkivalta parisuhteessa voidaan nähdä myös kolmiportaisena prosessina: jännitteen kasvaminen, pahoinpitelyvaihe ja anteeksi pyytämisen vaihe. Se on siis luonteeltaan syklistä, vaiheittain etenevää ja hyvin usein raaistuvaa; jokainen uusi tilanne on aina raaempi kuin edellinen. Tabumaisuus on yksi tekijä, joka ylläpitää väkivaltaa parisuhteessa. Perheväkivaltaa esiintyy kaikkialla maailmassa ja myöskin kaikissa kulttuureissa. Perheväkivalta vaurioittaa aina kaikkia siihen osallisia; lyöjää, lyötyä ja lapsia, jotka näkevät sen. Vuonna 1995 tuli Suomeen lainmuutos, jossa perheväkivaltarikokset muuttuivat asianomistajarikoksista yleisen syyttäjän alaisiksi rikoksiksi. Näin perheväkivalta tehtiin näkyväksi, siitä tuli koko yhteiskunnan asia ja rikos muuttui luonteeltaan viralliseksi rikokseksi.

Mitä parisuhdeväkivalta on ?

Parisuhdeväkivalta on läheisissä suhteissa olevien aikuisten välistä väkivaltaa. Väkivallan kohteena on tutkimusten mukaan 90 %:ssa nainen. Vuosittain n. 50 naista kuolee väkivallan uhrina ja näistä kuolemista jopa yli puolet on perheväkivallan seurausta.

Ilmiötä on yritetty selittää monin tavoin. Perheet ovat muuttuneet yhteiskunnan muuttumisen myötä ja ne ovat yksityistyneet. Perheen rakenne, ihmissuhteet sekä naisen että miehen roolit ovat muutoskriisissä. Tämä muutoskriisi voi näkyä keinottomuutena sopia työnjaosta, ajankäytöstä ja päätöksenteosta parisuhteessa. Avuksi keinottomuuteen tulevat nyrkit tai joku muu väkivaltainen tapa toimia. Tällaista vuorovaikutuksellista, koko perheen tilaa voidaan kutsua traumaorganisoiduksi systeemiksi. Systeemissä toimijoina ovat hyökkääjät ja uhrit.

Parisuhdeväkivalta voidaan nähdä myös kolmiportaisena prosessina: jännitteen kasvaminen, pahoinpitelyvaihe ja anteeksi pyytämisen vaihe. Se on siis luonteeltaan syklistä, vaiheittain etenevää ja hyvin usein raaistuvaa; jokainen uusi tilanne on aina raaempi kuin edellinen. Tabumaisuus on yksi parisuhdeväkivaltaa ylläpitävä tekijä

Vuorovaikutuksen näkökulmasta tarkasteltuna nousee parisuhdeväkivallassa esille ilmiö, jota nimitetään tuhoavuuden vaaraksi. Tuhoavuutta tarkastellaan erilaisten teemojen kautta. Näitä teemoja ovat hallitseminen ja antautuminen, samanlaisuus ja erilaisuus sekä kokonaisvaltaisuus ja yksipuolisuus liittyneenä parisuhteen ja vanhemmuuden myytteihin. Tuhoavuuden uhka heijastuu siihen, miten parisuhde ja vanhemmuus yleensä painottuvat kulttuurissa.

Tuhoisaa on perheen vuorovaikutuksen lukkiutuminen äärimmäisyyksiin. Parin osapuolet eivät siedä itseään ja toisiaan kokonaisina ihmisinä, vaan yrittävät pakottaa toisiaan yksipuolisiin rooleihin. Jos miehellä on käsitys, että naisen tulee hoitaa vain miestä ja kotia, voi naisen hakeutuminen työhön laukaista miehessä väkivaltaista käyttäytymistä. Väkivallan taustalta voidaan tällöin havaita vaikeuksia löytää kokonaisvaltainen tapa kestää rooliristiriitoja miehenä ja naisena.

Parisuhdeväkivallan muotoja

Väkivalta parisuhteessa voi olla fyysistä, henkistä, seksuaalista, omaisuuteen kohdistuvaa tai piilevää. Fyysinen väkivalta ilmenee kaikenlaisena voiman käyttämisenä eli kiinni ottamisena, tönimisenä, lyömisenä, potkimisena ja kuristamisena sekä erilaisina pakkokeinoina ja vapauden- riistoina. Fyysinen väkivalta on helpoimmin havaittavissa oleva väkivallan muoto näkyvien vammojen perusteella. Taloudellinen väkivalta voi ilmetä taloudellisena alistamisena, kiristämisenä, kavaltamisena ja rahankäytön kontrolloimisena.

Henkinen väkivalta lienee parisuhdeväkivallan yleisin muoto ja edeltää usein fyysistä väkivaltaa. Se voi olla sanallista ja sanatonta. Henkinen väkivalta ilmenee nimittelynä, uhkailuna ja pelotteluna fyysisellä väkivallalla, alistamisena, nöyryyttämisenä, huutamisena, kiroiluna, painostamisena, pilkkaamisena, vähättelynä, kontrolloimisena, häirintänä, syyttelynä ja alentuvana käyttäytymisenä.

Henkisellä väkivallalla on taipumus muuttua yhä vaarallisemmaksi kerta kerralta ja se voi muuttua fyysiseksi väkivallaksi. Kontrollin muodot ovat hyvin monenlaisia ja niillä voidaan uhri saada käyttäytymään tiettyjen raamien mukaisesti sekä rajoittaa uhrin elämää jatkuvasti. Henkinen väkivalta vaikuttaa ihmiseen sekä fyysistä kipua tuottaen että emotionaalista ahdistusta ja henkistä kärsimystä aiheuttaen

Seksuaalinen väkivalta käsittää seksuaalisen uhan ilmapiirin lisäksi kaiken oman tahdon vastaisen toiminnan kiristyksestä raiskaukseen. Seksuaalinen väkivalta voi olla myös nöyryyttämistä ja halventamista, huoraksi nimittelyä sekä ruumiinosien arviointia ja vertailua.

Seksuaalinen väkivalta parisuhteessa liittyy usein muihin pahoinpitelyn muotoihin. Fyysinen pahoinpitely saattaa päättyä raiskaukseen, sillä väkivallantekijä voi myös pakottaa seksiin ja yhdyntään pahoinpitelyn päätteeksi tai vaatia sitä sovinnon merkiksi.

Piilevä väkivalta on uhkan ilmapiiriä, tietoisuutta siitä, että väkivalta voi puhjeta milloin vain. Uhri yrittää miellyttää käyttäytymisellään ja yrittää muutenkin muokata omaa käyttäytymistään väkivaltaa ehkäiseväksi. Uhri seuraa väkivallantekijän mielialoja ennakoiden väkivaltaa. Piilevä väkivalta on jatkuvaa stressiä. Elämä keskittyy väkivallan
tekijän ympärille eikä muiden perheenjäsenten tarpeita ole olemassakaan.

Väkivalta suomalaisissa perheissä

Perheväkivaltaa esiintyy kaikkialla maailmassa ja kaikissa kulttuureissa. Joissakin kulttuureissa sitä pidetään jopa hyväksyttävänä. Koko 90 – luvun ajan sai suomalaisista lehdistä lukea hyvin monia kirjoituksia perheväkivallasta ja televisio-ohjelmissa otettiin kantaa asiaan etenkin lasten kannalta. Perheväkivalta on kauan ollut vaikeasti murrettava tabu eli asia, josta ei ole saanut puhua. Se on ollut vain perheen sisäinen asia eikä sitä ei ole saanut tuoda julkisuuteen.

Perheväkivalta vaurioittaa aina kaikkia siihen osallisia; lyöjää, lyötyä ja lapsia, jotka näkevät sen. Naiset uskaltautuvat nykyisin puhumaan asiasta, hakevat apua tilanteeseen eivätkä alistu olemaan väkivaltaisessa suhteessa. On perustettu myös miesryhmiä väkivaltakierteen katkaisemiseksi ja perheen auttamiseksi.

Tilastokeskus teki vuonna 1988 Suomessa laajan kartoituksen perheväkivallan laajuudesta. Tutkimus osoitti, että 33 % naisista on kokenut väkivaltaa puolisonsa taholta, mutta vain 10 % oli ilmoittanut asiasta poliisille ja 12 % oli hakenut apua. Naiset hakivat yleensä apua ystäviltään ja muilta läheisiltään. Pahoinpidellyt naiset hakeutuivat hoitoon ammattiauttajan luo vasta vakavien vammojen vuoksi.

Tutkimuksesta tuli esille se, että väkivaltaa esiintyi eniten nuorissa liitoissa, äitiyslomalla tai hoitovapaalla olevilla sekä työttömillä ja yrittäjillä. Joissakin tapauksissa väkivalta oli kestänyt yli kymmenenkin vuotta. Lapset olivat joko nähneet tai kuulleet tai joutuneet itse myös väkivallan kohteeksi 40%:ssa tapauksista.

Yhteiskunnassamme on vasta nyt huomattu, kuinka laajasta ilmiöstä on kyse. Vuonna 1995 tuli Suomeen lainmuutos, jossa perheväkivaltarikokset muuttuivat asianomistajarikoksista yleisen syyttäjän alaisiksi rikoksiksi. Näin perheväkivalta tehtiin näkyväksi, siitä tuli koko yhteiskunnan asia ja rikos muuttui luonteeltaan viralliseksi rikokseksi.

Mitä perheväkivalta on?

Väkivaltaa voi kuvailla toisen ihmisen tahdon, tarpeiden ja toiveiden hallitsemiseksi käyttämällä sanallisia tai sanattomia tekoja tai molempia tavoilla, jotka loukkaavat ihmisen fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista itsemääräämisoikeutta. Väkivalta on toisen ihmisen pahoinpitelyä ja myös keino saada ympäristö omaan kontrolliin. Väkivalta on tahallista toisen yksilön tai ympäristön vahingoittamista.

Väkivalta ei ole samaa kuin viha, sillä ihminen voi olla vihainen, muttei silti vahingoita ketään. Väkivalta aiheuttaa tuskaa ja pelkoa, fyysistä kipua, toimintakyvyttömyyttä, mielenterveysongelmia, taloudellista ahdinkoa, sosiaalista eristyneisyyttä, tappoja ja murhia. Väkivalta vaurioittaa ihmisten elämää pitkän aikaa vielä senkin jälkeen, kun väkivalta on saatu loppumaan.

Käsitettä perheväkivalta käytetään puhuttaessa perhepiirissä tapahtuvasta väkivallasta ja se käsittää naisiin, lapsiin sekä miehiin kohdistuvan väkivallan. Perheväkivalta ymmärretään laajana käsitteenä sekä osapuolten että väkivallan luonteen osalta. Perheväkivallan osapuolet ovat yleensä läheisessä suhteessa toisiinsa: keskenään seurustelevia, seurustelleita tai perheenjäseniä.

Perheväkivallan harjoittaja voi olla lapsi, nuori, aikuinen tai vanhus. He voivat olla myös väkivallan kohteena. Perheväkivalta on laaja käsite. Sitä on sekä aikuisten välinen eli parisuhdeväkivalta että lapsiin kohdistuva väkivalta.

Lähteet

• Tilastokeskus. 2006. Perheväkivalta 1997-2005. Helsinki
• Saxen, M., Piironen, L. (1998). Muijaa kuon(tal)oon, yhteenveto seminaarista Jyväskylän yliopistossa 3.6.1997. Perheterapia 1/98, 16-22
• Perttu, S. & Kaselitz, V. 2006. Parisuhdeväkivalta puheeksi – opas terveydenhuollon ammattihenkilöstölle äitiyshuollossa ja lasten terveyspalvelussa. Yliopistopaino.
• Antikainen, J. (1999). Perheväkivallan perhekeskeinen hoito. Teoksessa Aaltonen, J., Arhovaara S., & Rinne, R. (toim.). Perhe terapiassa. Vuoropuhelua vuosituhannen vaihtuessa. Helsinki: Suomen mielenterveysseuran koulutuskeskus.
• Nousiainen, V. & Perttu, S. 2002. Väkivallan traumaattiset vaikutukset. Teoksessa Marie Rautava ja Sirkka Perttu (toim.). Naisiin kohdistuva pari-ja lähisuhdeväkivalta. Helsinki. Stakes 17-49
• Heiskanen, M. & Piispa, M. 1998. Usko, toivo, hakkaus: Kyselytutkimus miesten naisille tekemästä väkivallasta. Helsinki: Tilastokeskus
• Husso, M. 2003. Parisuhdeväkivalta. Lyötyjen aika ja tila. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino oy.
• Sosiaalialan kehittämishankkeen loppuarviointi. Osaraportti 2. (selvityksiä 2008:7) Ensi-ja turvakotien liitto Ry (toim.). 2006. Perhe -ja lähisuhdeväkivalta. Auttamisen käytäntöjä. Hämeenlinna: Karisto Oy.
• YK 2006. Behind the closed doors: the Impact of Domestic Violence on Children. Käännetty suomeksi.
• Wahlbeck, J.- C. (1996) Perhe ja tuhoavuus. Perheterapia 12 (3),4-9
• Savolainen H. 2006. Mielenterveystyön näyteportfolio. Mielenterveystyön opintojakso. Savonia-amk. Kuopio.
• Kuivaniemi, M. (1996). Väkivallasta vapaaksi. Naiset kertovat kokemuksiaan. Helsinki:Kirjayhtymä
• Koski, H. 1999. Ulos ansasta. Apua perheväkivaltatilanteisiin. Tampere: Kirjayhtymä oy.
• Heiskanen, M. & . Hintikka, A.-M. (1999) Kun rakkaudessa lyödään – systeeminen ja feministinen näkökulma parisuhdeväkivaltaan. Teoksessa Aaltonen J., Arhovaara, S. & Rinne, R. (toim.), Perhe terapiassa. Vuoropuhelua vuosituhannen vaihtuessa. Helsinki: Suomen mielenterveysseuran koulutuskeskus.
• Peltoniemi, T. (1984) Perheväkivalta. Helsinki: Otava. Lehtonen, A., Perttu, S. (1999) Naisiin kohdistuva väkivalta. Helsinki: Kirjayhtymä