Publisher

Savonia-amk / Terveysala Kuopio

Perheväkivallan selitysteorioiksi kutsutaan tavallisesti uhrien näkemyksiä lyöjän taustasta. Patologiset teoriat painottavat joko yksilön tai koko perheen poikkeavuutta. Kulttuuriteorioissa perheväkivalta nähdään yhteiskunnan ja pienryhmien häiriönä. Rakenneteorioissa korostetaan perheväkivallan rikosluonteisuutta, missä heijastuu myös yhteiskunnan eriarvoisuus käytännön elämässä.

Perheväkivaltaa on pyritty selittämään monin teorioin. Tieteellisesti testattua selitysteoriaa ei kuitenkaan ole. Selitysteorioista toiset painottavat rangaistus – sairaus ulottuvuutta, toiset yksilö- ja ryhmätasoa, toiset taas yhteiskunnan tasoa.

Perheväkivallan selitysteorioiksi kutsutaan tavallisesti uhrien näkemyksiä lyöjän taustasta. Väkivallan kohteiksi joutuneet pitävät syynä pahoinpitelijän taustakokemuksia, vaikeuksia, joista tämä ei kykene puhumaan tai sitten taustalla on lyöjän vaikeat lapsuuden kokemukset. Syiksi mainitaan myös mustasukkaisuus, alkoholin väärinkäyttö ja huonot elinolosuhteet. Joidenkin pahoinpitelyä kokeneiden mielestä miehellä saattaa olla myös halu alistaa nainen.

Patologiset teoriat painottavat joko yksilön tai koko perheen poikkeavuutta. Teoriat korostavat, että molemmat osapuolet ovat persoonallisuudeltaan poikkeavia, perheväkivalta on poikkeuskäyttäytymistä. Selitys saattaa löytyä pahoinpitelijän kehittymättömästä persoonallisuudesta tai traumaattisista lapsuuden kokemuksista. Uhrit saattavat jopa masokistisesti hakeutua väkivaltaiseen suhteeseen ja kysymys saattaa olla jopa sadomasokistisesta parisuhdepelistä, jossa toinen pitää lyömisestä ja toinen lyötäväksi tulemisesta. Mustasukkaisuus liittyy usein parisuhdeväkivaltaan. Liiton osapuolet myös rakastavat toisiaan. Suhteessa on samanaikaisesti sekä myönteisiä että kielteisiä puolia.

Kulttuuriteorioissa perheväkivalta nähdään yhteiskunnan ja pienryhmien häiriönä. Teoriat ilmentävät eräänlaista väkivallan kehää systeemissä. Puolisoiden väliseen väkivaltaan vaikuttaa usein se, että kulttuuriset normit laillistavat tietyn tyyppisen väkivallan käytön perheessä. Perheestä puuttuu sukupuolten välinen tasa-arvo ja miehet ovat aina ”perheen päänä”. Lapset sosiaalistuvat väkivaltaan ja perheeseen sisältyy tietynlainen alttius konflikteihin. Väkivalta on ikään kuin sisäänrakennettu yhteiskuntaan ja perheeseen itseensä. On aivan normaalia, että mies ajoittain lyö vaimoaan.

Feministinen näkemys edustaa sosiokulttuuriin liittyvää näkemystä. Yhteiskunta hiljalleen hyväksyy tiettyjä normeja, jotka suosivat miesten etuoikeuksia ja määräysvaltaa naisiin. Vaimojaan eivät pahoinpitele psyykkisesti sairaat miehet, vaan miehet, jotka uskovat itsellään olevan oikeuden ylivaltaan naista kohtaan. Valta on sidottu sukupuoleen ja parisuhdeväkivallassa on kyse miehen yrityksestä lisätä tai lujittaa sukupuoleen liittyvää erilaisuutta sekä miehistä herruutta ja valtaa tilanteessa, jossa mies kokee ei-miehisiä tunteita, kuten riippuvuutta, pelkoa ja surua.

Väkivalta toimii ikään kuin ratkaisukeinona miehen sisäiselle taistelulle ei-miehisten ja machotunteiden välillä. Miehet, jotka pahoinpitelevät vaimojaan, toteuttavat oikeastaan vain kulttuuriin sisältyvää oikeuttaan: aggressiivisuutta, miesylivaltaa ja naisen alistuvuutta. Kun mies käyttää väkivaltaa, hän vain pyrkii puolustamaan ja vahvistaman tätä asemaansa. Feministinen näkemys sisältää pitkälti myös rakenneteorioiden näkemyksen perheväkivallasta

Rakenneteorioissa korostetaan perheväkivallan rikosluonteisuutta. Teorioissa heijastuu myös yhteiskunnan eriarvoisuus käytännön elämässä. Yhteiskunnan rakenteelliset eroavaisuudet liitetään miesvaltaiseen yhteiskuntaan; mies on useimmissa yhteiskunnissa hallitseva osapuoli. Miehet lyövät naisia, koska yhteiskunta edellyttää miesten dominoivan ja kontrolloivan naista.

Rakenneteorioiden mukaan perheväkivallassa on kyse naisten alistussuhteesta miehen valtaan. Usein kuitenkin on kysymys osapuolten odotusten ja todellisuuden välisistä ristiriidoista. Väkivaltainen kokee, etteivät asiat mene hänen haluamallaan tavalla: kumppani ei vastaa hänen asettamiaan tavoitteita. Alistaminen liittyy useimmiten mustasukkaisuuteen ja jättämisen pelkoon. Valta saattaa olla jossakin suhteessa naisella, ja mies yrittää saada yliotetta itselleen väkivallan avulla.

Perheessä voivat siis molemmat puolisot käyttäytyä väkivaltaisesti. Väkivallan luonteesta voidaan sanoa, että miehen väkivaltainen käyttäytyminen on luonteeltaan instrumentaalista eli väkivallan avulla mies yrittää kontrolloida vaimoaan. Väkivalta on väline kontrollin saamiseksi.

Vaimon käyttämä väkivalta on luonteeltaan ekspressiivistä, mikä tarkoittaa tunteenilmausta siitä turhautumisesta, että itseen kohdistuu toistuvaa väkivaltaa. Pitkään jatkuva väkivalta miehen taholta tuottaa perheessä muitakin väkivaltaisesti käyttäytyviä ja vaimokin alkaa vastata väkivaltaan väkivallalla.

Lähteet

• Tilastokeskus. 2006. Perheväkivalta 1997-2005. Helsinki
• Perttu, S. & Kaselitz, V. 2006. Parisuhdeväkivalta puheeksi – opas terveydenhuollon ammattihenkilöstölle äitiyshuollossa ja lasten terveyspalvelussa. Yliopistopaino.
• Antikainen, J. (1999). Perheväkivallan perhekeskeinen hoito. Teoksessa Aaltonen, J., Arhovaara S., & Rinne, R. (toim.). Perhe terapiassa. Vuoropuhelua vuosituhannen vaihtuessa. Helsinki: Suomen mielenterveysseuran koulutuskeskus.
• Nousiainen, V. & Perttu, S. 2002. Väkivallan traumaattiset vaikutukset. Teoksessa Marie Rautava ja Sirkka Perttu (toim.). Naisiin kohdistuva pari-ja lähisuhdeväkivalta. Helsinki. Stakes 17-49
• Heiskanen, M. & Piispa, M. 1998. Usko, toivo, hakkaus: Kyselytutkimus miesten naisille tekemästä väkivallasta. Helsinki: Tilastokeskus
• Husso, M. 2003. Parisuhdeväkivalta. Lyötyjen aika ja tila. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino oy.
• YK 2006. Behind the closed doors: the Impact of Domestic Violence on Children. Käännetty suomeksi.
• Savolainen H. 2006. Mielenterveystyön näyteportfolio. Mielenterveystyön opintojakso. Savonia-amk. Kuopio.
• Koski, H. 1999. Ulos ansasta. Apua perheväkivaltatilanteisiin. Tampere: Kirjayhtymä oy.
• Kuivaniemi, M. (1996). Väkivallasta vapaaksi. Naiset kertovat kokemuksiaan. Helsinki: Kirjayhtymä
• Lehtonen, A., Perttu, S. (1999) Naisiin kohdistuva väkivalta. Helsinki: Kirjayhtymä
• Wahlbeck, J.- C. (1996) Perhe ja tuhoavuus. Perheterapia 12 (3), 4-9
• Vuoropuhelua vuosituhannen vaihtuessa. Helsinki: Suomen mielenterveysseuran koulutuskeskus.
• Saxen, M., Piironen, L. (1998). Muijaa kuon(tal)oon, yhteenveto seminaarista Jyväskylän yliopistossa 3.6.1997. Perheterapia 1/98, 16-22Ensi-ja turvakotien liitto Ry (toim.). 2006. Perhe -ja lähisuhdeväkivalta. Auttamisen käytäntöjä. Hämeenlinna: Karisto Oy.
• Peltoniemi, T. (1984) Perheväkivalta. Helsinki: Otava.
• Hintikka, A.-M. (1999) Kun rakkaudessa lyödään – systeeminen ja feministinen näkökulma parisuhdeväkivaltaan. Teoksessa Aaltonen J., Arhovaara, S. & Rinne, R. (toim.), Perhe terapiassa.