Publisher

National Public Health Institute
Original page

(torjunta), infectious diseases, monitoring

Julkaistu 26.5.2006

Tartuntojen torjunta

Tartuntatautien kehittyvä seuranta- ja torjuntayhteistyö EU:ssa

Suomen liittyessä Euroopan unioniin vuonna 1995 EU-mailla ei ollut tartuntatautien seurannan alueella yhteistä toimintamallia tai -rakenteita. Vuonna 1997 EU päätti kehittää seurantaa luomalla tautispesifisten seurantaverkkojen verkoston. Tätä ennen oli ollut vain joitakin tutkimusrahoitteisina projekteina toimivia yksittäisten tartuntatautien seurantaa toteuttavia EU-verkkoja.

Vasta vuonna 1997 tehty EU:n päätös antoi tarvittavan säädöspohjan ja mahdollisti EU:n terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston DG SANCOn rahoituksen kokonaisuuden kehittämiselle. Kullakin tautikohtaisella seurantaverkolla on koordinaatiokeskus yhdessä kansallisessa tartuntatautiseurannan keskuksessa sekä kustakin maasta 1–2 kansallisesti kyseisen taudin seurannasta vastaavaa edustajaa. Useat seurantaverkoista kattavat toiminnassaan koko Euroopan alueen, eräillä on osanottajamaita eri puolilta maailmaa.

Tautikohtaisten seurantaverkkojen verkosto kehittyi nykyiseen muotoonsa 1990-luvun loppuvuosina (taulukko). Useimmat tautikohtaisista verkoista ovat osoittautuneet hyvin toimiviksi ja täyttäneet niille asetetut seurannan tavoitteet. Projektimuotoinen määräaikainen DG SANCOn rahoitus on kuitenkin aiheuttanut toistuvia ongelmia yksittäisten seurantaverkkojen jatkuvuudelle. Eräät verkoista ovat vielä vaiheessa, jossa tavoitteena on ensisijaisesti kansallisten järjestelmien tukeminen. Pian ilmeni, että verkoston yksittäiset tautiseurantaverkot ja niihin osallistuvat maat hyötyisivät vahvemmasta verkkojen koordinaatiosta kuin on saavutettavissa 1997 tehdyllä EU:n verkostopäätöksellä. Euroopan tautikeskus arvioi seurannan

Tahallinen pernaruttoitiöiden käyttö USA:ssa ja erityisesti SARS -epidemia vahvistivat käsitystä, että EU tarvitsee tartuntatautien seurannan ja torjunnan asiantuntijalaitoksen. Ajatus ei vielä 1990-luvulla ollut saanut riittävästi poliittista kannatusta. Ennätysajassa päätettiin perustaa EU:n tautikeskus (European Centre for Disease Control, ECDC), joka aloitti toimintansa keväällä 2005 Tukholmassa yksinomaan tartuntatauteihin keskittyen. Ensimmäisinä toiminaan ECDC on laatinut yleisen tartuntatautien seurantaa koskevan strategian ja päättänyt toteuttaa kaikkien tautikohtaisten seurantaverkkojen tieteellisen arvioinnin vuosina 2006–2007. Arvioinnin perusteella päätetään tartuntatautiseurannan kehittämisestä. Muutaman vuoden kuluessa osa seurantaverkoista siirtynee vähitellen laajenevan ECDC:n osaksi, osa jatkanee nykyisen tyyppisinä verkostoina ECDC:n ohjaamina.

Seurannan vaikuttavuuden kannalta on olennaista tautikohtaisissa seurantaverkoissa kertyvien tietojen muuntaminen torjunnan päätöksentekoa tukevaksi informaatioksi, joka toimitetaan torjunnasta päättäville ja sitä toteuttaville tahoille. Terveydenhuollossa päätökset tehdään kansallisella tasolla, kun taas elintarviketurvallisuutta koskevat päätökset tehdään EU-tasolla. ECDC tuottaa lisääntyvässä määrin kansallista päätöksentekoa tukevaa tietoa. Erityisen haastavaa on väestön tartuntatauteja koskevan informaation välittäminen toimintaa ohjaavassa muodossa muiden hallinnonalojen viranomaisille, jotka toteuttavat esimerkiksi elintarvikevälitteisten infektioiden torjuntaa alkutuotannossa ja elintarvikeketjuissa.

Suomi osallistuu kaikkiin EU:n tautikohtaisiin seurantaverkkoihin. Yhtä verkkoa lukuun ottamatta Suomen edustajat ovat Kansanterveyslaitoksen epidemiologisesta seurannasta tai asiantuntijalaboratoriotoiminnasta vastaavista yksiköistä, keskeisissä verkoissa molemmista. KTL:n asiantuntijat ohjaavat usean verkon toimintaa niiden johtoryhmissä.

Petri Ruutu
tutkimusprofessori
Kansanterveyslaitos
Infektioepidemiologian osasto
etunimi.sukunimi@ktl.fi

Linkki seurantaverkkoihin: http://europa.eu.int/comm/health/ph_threats/com/comm_diseases_networks_en.htm