Jo muutaman vuoden ajan on haettu mallia, jolla nykyinen hajautettu tartuntatautien seuranta- ja valvontatoimi EU:ssa saataisiin paremmin koordinoiduksi ja jäsenmaiden yhteistyötä paremmin tukevaksi. Lisävauhtia keskusteluille on antanut bioterrorismin aiheuttaman uhan torjunta, tiukan paikan tullen kun saatetaan tarvita yhteisiä asiantuntijoiden etujoukkoja arvioimaan tilannetta ja selvittämään asiaa paikanpäällä. 

Joulukuussa EU:n komissio julkisti varsin yksityiskohtaisen suunnitelman, jonka mukaan muutaman vuoden kuluessa perustetaan erityinen tartuntatautivirasto, jonka ensisijaisia tehtäviä olisivat tartuntatautien seurannan ja valvonnan koordinaatio, uhkatilanteiden varhaisvaroitusjärjestelmän ylläpito sekä tarvittaessa yhteisten selvitys- ja torjuntaoperaatioiden koordinointi ja käytännön hoitaminen. Myöhemmin viraston toimivalta voisi laajentua koskemaan myös muuta kansalaisten terveydentilan seurantaa.

Nyt esitetyn suunnitelman mukaan virastosta ei tulisi USA:n CDC:n veroista laitosta, vaan pääasialliset voimavarat yhteisön alueella olisivat edelleen jäsenmaissa. Viraston vaativa tehtävä olisi parantaa yhteistyötä ja luoda resursseja eurooppalaiseen toimintaan.

Koska niin jäsenmaissa kuin komissiossakin alan voimavarat ovat tehtäviin nähden hyvin niukat on eräs keskeisimpiä ongelmia se, miten toimintaa voidaan pyörittää tehokkaasti haittaamatta jäsenmaiden omia pyrkimyksiä. Ongelmia voidaan odottaa erityisesti, jos uusi virasto imee jäsenmaiden tarpeelliset asiantuntijaresurssit. Toisaalta virasto ei voi hoitaa yhteistyön kehittämistä ilman korkeimman luokan asiantuntemusta, johon myös tieteellisen uskottavuuden on kuuluttava.

Suunnitelman mukaan virastossa työskentelisi arviolta satakunta asiantuntijaa ja byrokraattia noin 40 MECU:n vuosibudjetin turvin. Keskusta pyrittäisiin kasvattamaan vasta siinä vaiheessa, kun terveysseuranta tulee viraston tehtävälistalle. 

Suomessa on varsin pitkälle kehitetty ja hyvin toimiva tartuntatautien seuranta- ja valvontajärjestelmä ja suomalaiset asiantuntijat ovat olleet aktiivisesti mukana kehittämässä myös EU:n järjestelmää. Siksi suomalaista panosta odotetaan myös uuden keskusviraston toimintaa suunniteltaessa ja käynnistettäessä. Kaikkia kiinnostava kysymys on, mihin keskus sijoittuu. Komission painostaminen on jo alkanut, ratkaisu on yksinomaan korkeimman poliittisen johdon käsissä.