Publisher

National Public Health Institute
Original page

enterococcus, epidemics, vancomycin resistance

Julkaistu 26.5.2006

Vuonna 2005 tartuntatautirekisteriin ilmoitettujen vankomysiiniresistentti enterokokki (VRE) -tapausten määrä nousi aiemmasta vajaasta parista kymmenestä yli 70:een. Tänä vuonna tapauksia on ollut 25.4.2006 mennessä 19. Yhtään VRE-löydöksistä ei ole tehty verestä tai aivoselkäydinnesteestä.

VRE-epidemia Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä

Suurin osa vuoden 2005 VRE-tapauksista (67/76) todettiin alkuvuodesta Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä (PPSHP). VRE-epidemia sai alkunsa jo edellisen vuoden kesäkuussa Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) leikkaus- ja tehohoidon yksiköstä. Vuoden 2004 loppuun mennessä VRE-tapauksia kertyi 13, joista kaikki yhtä lukuun ottamatta todettiin OYS:ssä. Mittavilla torjuntatoimilla epidemia näytti laantuvan, mutta se puhkesi uudelleen alkuvuodesta 2005. Vuoden 2005 65 löydöksestä 23 todettiin OYS:ssa ja 42 alueen muissa yksiköissä, etupäässä jatkohoitoon siirtyneillä OYS:ssa altistuneilla potilailla. Suurin osa löydöksistä oli oireetonta kantajuutta 70 vuotta täyttäneiltä ja sitä vanhemmilta. Epidemia-ajanjaksona todettiin vain muutama oireinen infektio mm. yksi ei-epideemisen kannan aiheuttama peritoniitti. Viime vuoden syyskuun jälkeen ei PPSHP:n alueella ole todettu uusia VRE-tapauksia.

Epidemia myös HUS-piirissä

Vuonna 2006 Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS) on ollut tammikuusta lähtien käynnissä VRE-epidemia, jossa yhteensä parilla kymmenellä potilaalla on todettu VRE. Epidemia alkoi Peijaksen sairaalan kirurgiselta osastolta, josta se potilassiirtojen mukana levisi myös yhdelle Katriinan sairaalan osastolle.

Mikä on VRE?

Enterokokki kuuluu ihmisen suoliston normaaliin bakteerikasvustoon. Sen taudinaiheuttamiskyky on varsin vähäinen, ja tavallisin enterokokin aiheuttama infektio on virtsatietulehdus. Vakavia infektioita enterokokki aiheuttaa tyypillisesti vaikeasti sairaille tehohoitopotilaille ja hematologisille potilaille, joiden puolustuskyky on huomattavan alentunut. Enterokokkien tavallisimmat ihmiseltä löydettävät lajit ovat E. faecalis ja E. faecium. Osaa niiden aiheuttamista infektioista voidaan hoitaa muillakin antibiooteilla, mutta usein erityisesti E. faecium on herkkä vain vankomysiinille ja sen sukulaiselle, teikoplaniinille. Kun enterokokki kehittää vastustuskyvyn vankomysiinille (ja usein myös teikoplaniinille), puhutaan VRE:stä. VRE leviää herkästi sairaaloissa potilaasta toiseen henkilökunnan käsien välityksellä, ellei asianmukaisesta käsihygieniasta huolehdita. VRE-kantojen häätöön ei ole olemassa mikrobilääkkeitä. Suomessa on laadittu kansalliset VRE-torjuntaohjeet sairaaloita varten vuonna 1997 (www.ktl.fi).

VRE havaittiin jo 1980-luvulla

VRE havaittiin maailmalla ensimmäinen kerran 1980-luvun lopulla. Suomessakin VRE on aiheuttanut muutaman sairaalainfektioepidemian 1990-luvun loppupuolella. Vuosien 1995–2004 VRE-ilmoituksista yli 80 % oli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä painottuen vuosiin 1996–2000, jolloin pääkaupunkiseudun sairaaloissa esiintyi kahden eri VRE-kannan aiheuttama yht’aikainen VRE-epidemia. Noin kymmenkunta tapausta sisältäneet VRE-rypäät esiintyivät Vaasan sairaanhoitopiirissä vuosina 1999–2000 ja Pohjois-Pohjanmaalla vuonna 2004. Vuosien 2000–2004 aikana muista sairaanhoitopiireistä raportoitiin vain yksittäisiä löydöksiä.

KTL:n sairaalabakteerilaboratorio tunnistaa epideemiset kannat

Vuonna 2005 KTL:n sairaalabakteerilaboratorion bakteeerityypityksillä varmennettiin yhteensä 71 uutta VRE-löydöstä 70 eri henkilöltä. Pohjois-Pohjanmaalta todettiin kahden eri E. faecium -lajin vanB-tyypin VRE-epidemiakannan (VRE II ja VRE IV) ja yhden E. faecalis vanB-tyypin (VRE V) aiheuttamaa tartuntaa yhteensä 60 potilaalta. Pohjois-Karjalasta diagnostisoitiin kaksi vanB-tyypin E. faecium-löydöstä (VRE VI-kanta). Muut eri puolilta Suomea todettua 9 VRE-kantaa (yhteensä 8 potilaalta) olivat keskenään erilaisia. Vuoden 2006 alkupuolella HUS-piirissä levinnyt VRE-kanta on jälleen ollut vanB-E. faecium-tyyppiä, mutta perimältään uusi epidemiakanta (VRE VII-kanta). Bakteerityypitysten avulla Suomessa on vuodesta 1996 lähtien tunnistettu yhteensä seitsemän erilaista epideemistä VRE-kantaa (VRE I-VII) ja joukko yksittäisiä VRE-kantoja.

VRE kuuluu tartuntatautirekisteriin ilmoitettaviin mikrobilöydöksiin. VRE-laboratoriodiagnostiikka on ongelmallista, koska bakteeria saattaa löytyä vain pienissä määrin ulosteen normaalifloooran joukosta. Osassa kliinisen mikrobiologian laboratorioita tehdään tämän takia myös erityistä VRE-viljelyä, joka rikastaa VRE-kannat paremmin esiin. VRE-varmennus perustuu glykopeptidiresistenssin aiheuttavien van-geenien (tyypillisesti vanA tai vanB-geenit) sekä enterokokkilajin tunnistamiseen. VRE-varmennustestausta tehdään muutamassa kliinisen mikrobiologian laboratoriossa ja KTL:n sairaalabakteerilaboratoriossa. Kaikki Suomen VRE-löydökset myös tyypitetään ja nimetään pulssikenttäelektroforeesianalyysilla KTL:n sairaalabakteerilaboratoriossa. KTL:ssa tehdyistä VRE-analyyseista postitetaan vastaus sekä kliinisen mikrobiologian laboratorioon että hoitoyksikön hygieniahoitajalle. Samalla automaattisesti vahvistetaan tartuntautirekisteriin ilmoitetut

Kuva
Tartuntatautirekisteriin ilmoitetut VRE-löydökset, 1.1.1995–26.4.2006

VRE-löydökset.

Katariina Kainulainen
tartuntatautilääkäri

Outi Lyytikäinen
ylilääkäri
sairaalainfektio-ohjelma (SIRO)

Kansanterveyslaitos
Infektioepidemiologian osasto

Jaana Vuopio-Varkila
ylilääkäri
Kansanterveyslaitos
sairaalabakteerilaboratorio (SABA)

Hannu Syrjälä
osastonylilääkäri OYS
Infektioiden torjuntayksikkö