Publisher

National Public Health Institute
Original page

(pandemier), disease transmission, incidence, influenza

Julkaistu 24.9.2007

Riskialueiden mittavista torjuntatoimista huolimatta H5N1-lintuinfluenssaviruksiin liittyvä pandemian syntyuhka ei ole pitkällä aikavälillä vähentynyt, vaikka tilanne vuoden mittaan elääkin.

Ensimmäisistä H5N1-lintuinfluenssaviruksen tautitapauksista ihmisellä on nyt kulunut kymmenen vuotta. Nykyisen siipikarjassa ja osin luonnonvaraisissa linnuissa etenevän H5N1-epidemian alkamisesta on kulunut neljä vuotta. Tänä aikana ihmistapauksia on kertynyt 12 maasta yhteensä yli 300 (328 tapausta 10.9.2007 mennessä), mutta nopeasti yli maapallon ihmisestä toiseen leviävää pandemiaa ei ole puhjennut.

Välttyminen pandemialta on mittavien torjuntatoimien ansiota. Ne ovat riittäneet estämään pandemian syntyuhan dramaattisen voimistumisen, mutta eivät vähentämään sitä. Syntyuhka vaihtelee vuodenajan mukaan, mutta neljän vuoden aikana se ei ole vähentynyt.

Ihmistapaukset varoittavat pandemian synnystä

Pandemian syntyuhka on yhtäältä kiinni ihmistapausten määrästä. Vuoden mittaan se on vaihdellut (kuvio). Pahinta aikaa on vuodenvaihde ja alkuvuosi, jolloin altistuminen tartunnoille on ollut voimakkainta. Syyt siihen ovat moninaiset eikä niitä hyvin tunneta. Ilmastotekijöillä on vaikutusta sekä H5N1-virukseen että ihmisen käyttäytymiseen siipikarjan hoidossa – unohtamatta Kaakkois-Aasian lunaarisen uudenvuoden juhlia, joissa ankkapaisti on kunniassa.

Jokainen H5N1-viruksen tartunta ihmiseen on virukselle mahdollisuus kehittää mutaatioteitse ihmisestä toiseen tarttuvaa ja viimekädessä pandemiaan johtavaa muotoa. Pidetään mahdollisena, että espanjantaudin (vuoden 1918 pandemia) aiheuttaja syntyi lintujen influenssaviruksesta juuri tällä tavalla. Runsaat kolmesataa H5N1-tapausta ihmisellä ei sinänsä tuntuisi suurelta luvulta, ellei siihen sisältyisi kahdeksan H5N1-tapauksen ryväs indonesialaisessa perheyhteisössä vuonna 2006. Tässä rypäässä tulkitaan tartuntoja tapahtuneen ihmisestä toiseen ja mahdollisesti toisesta kolmanteen. Samalla on saatu näyttöä viruksen oppimiskyvystä, alttiudesta tuottaa mutaatioita ihmisiä käsittävässä tartuntaketjussa.

Pandemian aiheuttava virus voi syntyä myös toisella tavalla. H5N1-virus ja ihmisen tavanomainen influenssavirus voivat vaihtaa geenejä. Uuden geeniyhdistelmän syntyriski on alueilla, joilla molempia viruksia esiintyy samaan aikaan. Esimerkiksi osassa Aasiaa ihmisen tavanomaisia influenssaepidemioita on kaksi kertaa vuodessa. Edellisten pandemioidemme virukset syntyivät tällä mekanismilla, ”hongkongilainen” kesäepidemiana 1968 ja ”aasialainen” talviepidemiana 1957.

Kausi-influenssa suurentaa pandemian riskiä

Pandemian syntyriski on vuosivaihtelunsa puitteissa taas kummankin syntymekanismin osalta kasvamaan päin. Ihmisen tavanomaisten influenssavirusten kesäepidemiat ovat riskialueilla onnellisesti ohi, mutta talviepidemioiden aika lähestyy. Syksyllä 2006, jolloin ihmisen H5N1-tapauksia oli tämän syksyn tapaan vähän (kuvio), riskialueiden raportit myös siipikarjan H5N1-epidemioista vähenivät. Vuodenvaihteesta 2006/07 alkaen tilanne paheni ja H5N1-virus levisi uudestaan siipikarjaan monissa maissa www.ktl.fi > Lintuinfluenssa ja pandemiauhka. Tilanteen paheneminen tulevan vuodenvaihteen tienoilla ei olisi nytkään yllätys.

Mittavista torjuntatoimista huolimatta H5N1-viruksiin liittyvä pandemian riski ei valitettavasti ole pienentynyt, vaikka vuoden mittaan siltä voi aika ajoin näyttää. Nykytilanne vaatii keskeytymätöntä valppautta ja valmistautumista, tiivistä kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä ja jatkuvaa taloudellista panostusta.

Reijo Pyhälä, laboratorionjohtaja
Thedi Ziegler, laboratorionjohtaja
KTL, Influenssalaboratorio

Kuvio. H5N1-lintuinfluenssa ihmisellä. Tautitapaukset joulukuusta 2004 elokuun loppuun 2007.
Lähteenä käytetty Maailman terveysjärjestön tapausilmoituksia (http://www.who.int/csr/disease/avian_influenza/en/).