Publisher

National Public Health Institute

Sydänterveys

Sydänterveyteen liittyvän perimän tutkimus KTL:ssa

Sydän- ja verisuonitautien periytyvyys on melko hyvin tiedossa. Lähisukulaisten sairaustietojen kysyminen kuuluu perustietoihin, siinä kuin potilaan tupakointi ja rasva-arvot, kun lääkäri epäilee potilaan sairastavan esimerkiksi sepelvaltimotautia. Tämän merkittävän tautiryhmän genetiikan tutkimus on vaikeaa, mutta alkaa jo tuottaa tuloksia. Vaikka useita merkittäviäkin sydän- ja verisuonitautien riskiin vaikuttavia geenimuotoja on löydetty, selittävät ne vain pienen osan sydän- ja verisuonitautien perinnöllisyydestä. Familiaalisen hyperlipidemian (FH) aiheuttavat mutaatiot LDL-reseptorigeenissä ovat kovin harvinaisia, ja veren rasva-arvoihin vaikuttavien apolipoproteiini E:n (ApoE) eri muotojen osuus riskin syntyyn on loppujen lopuksi vähäinen. Alaa vaivaa myös tulosten ristiriitaisuus, joka heijastaa tautiryhmän monimuotoisuutta ja tutkimisen vaikeutta.

Veren valkosoluista eristetään perimän sisältävä DNA, joka näkyy kuvassa suolaan sitoutuneena rihmamaisena venyvänä jousteena.

KTL:n molekyylilääketieteen osastolla on tutkittu kansantautien perimää jo 1990-luvun alusta. Sydän- ja verisuonitautien perimän tutkimus on ollut vilkasta, ja se alkaa olla myös tuloksellista. Lähestymme tätä vaikeaa aihetta useilla eri menetelmillä ja usean eri sydän- ja verisuonitautiin liittyvän ominaisuuden molekyyligeneettisellä tutkimuksella. Laajat koko perimän kartoitukset perheissä, joissa on useita tautitapauksia, auttavat kandidaattigeenien kromosomialueiden paikannuksessa. Tästä eteenpäin varsinaisen geenin löytäminen on haastava urakka, johon tarvitaan monia eri menetelmiä ja aineistoja. Suuret väestötutkimukset ovat tärkeitä geenimuotojen kansanterveydellisen vaikutuksen arvioinnissa, kun taas pienemmät, hyvin tutkitut potilasryhmät auttavat altistavan tai suojaavan geenimuodon toiminnan tarkassa selvittelyssä.

Tautien eri ominaisuuksiin liittyviä geenejä on jo löytynyt

Suuret väestö-, kaksos- ja perhetutkimukset ovat välttämättömiä yleisten tautien geeniperimän selvittämisessä. Olemmekin onnistuneet karakterisoimaan muutamia geenimuotoja, jotka selkeästi altistavat sydän- ja verisuonitaudeille. Familiaalinen kombinoitu hyperlipidemia on jo alun perin KTL:ssä 1970-luvulla karakterisoitu oireyhtymä, jossa esiintyy erilaisia rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä suvuittain. Aktiivinen yhteistyö KTL:n ja eri suomalaisten yliopistojen kliinikoiden kanssa johti taudille altistavan geenin löytämiseen. Juuri julkaisemamme tulokset osoittavat, että geenillä näyttäisi olevan vaikutusta myös väestötason sydän- ja verisuonitautiriskiin, etenkin naisilla. Myös HDL-kolesterolitasoon vaikuttavan geenin sisältämä kromosomialue on vast’ikään onnistuttu paikantamaan yhteistyössä Lundin yliopiston tutkijoiden kanssa. Kohonneeseen verenpaineeseen altistava geenimuoto on puolestaan paikannettu kromosomiin 3.

Sydän- ja verisuonitautien molekyylibiologian tutkimusyksikkömme on aktiivisesti selvitellyt HDL-tasojen säätelyssä keskeisen fosfolipidin siirtäjäproteiinin tehtäviä. Toinen tutkimuksen kohde ovat oksysterolit eli hapettuneet kolesterolijohdannaiset, jotka ovat erittäin tehokkaita solun rasva-aineenvaihdunnan säätelijöitä.

Tutkimme myös elintarvikekäyttäytymiseen ja aistinvaraiseen tunnistamiseen liittyvää perimää yhteistyössä Helsingin yliopiston elintarviketeknologianlaitoksen kanssa. Tämä työ on tuottanut mielenkiintoisia tuloksia, joiden mukaan tietyillä ruokavalinnoilla on selkeä perinnöllinen tausta.

Tulevaisuudessa uudet, koko perimän laajuiset ja aiempaa tarkemmat kytkentäepätasapainoon perustuvat kartoitukset, perimän laajemman monimuotoisuuden tutkiminen sekä geeni-geeni ja geeni-riskitekijä -interaktioita tutkivat menetelmät tulevat helpommin käytettäviksi ja tärkeämmiksi. Suunnittelemme suuren kansainvälisen kaksosaineiston perimän läpikartoitusta 317 000 geenimerkillä, jolloin pystymme tutkimaan eri tavoin sydän- ja verisuonitautiin vaikuttavien geenien toimintaa. Myös suuret väestöaineistot on osin tarkoitus kartoittaa näillä tarkoilla geenikartoilla yleisten altistavien tai suojaavien geenimuotojen löytämiseksi. Tutkimus ei olisi mahdollista ilman tutkimushenkilöiden kiitettävää vapaaehtoista osallistumista tutkimuksiin, aktiivista kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä ja jatkuvaa uusien menetelmien käyttöönottoa.

Markus Perola
erikoistutkija KTL
Molekyylilääketieteen osasto
etunimi.sukunimi@ktl.fi