Publisher

National Public Health Institute

Tartuntatautitilanne Suomessa – raportoidut mikrobilöydökset

Hengitystiepatogeenit

Influenssaepidemia sijoittui tänä talvena myöhäiseen ajankohtaan alkaen vasta helmikuussa ja saavuttaen huippunsa maaliskuussa. Huhtikuussa epidemia oli jo selvästi hiipumaan päin. Samankaltainen myöhäinen influenssaepidemia tavattiin viimeksi vuonna 2002. RS-virusta on todettu kevään mittaan lisääntyvästi, mutta huomattavaa RSV-epidemiaa ei taudin syklisyydestä johtuen todennäköisesti tule, sillä viimeisin suuri epidemia koettiin keväällä 2004. Mykoplasmaa todettiin talven 2004–2005 aikana ennätykselliset määrät. Huhtikuussa todettiin mykoplasmainfektioita talvikuukausia vähemmän, mutta edelleen selvästi pitkäaikaista keskiarvoa enemmän. Keuhkoklamydian suhteen talvi ja kevät on ollut rauhallinen.

Suolistopatogeenit

Norovirusta todettiin huhtikuun 2005 aikana jo selvästi talvikuukausia vähemmän. Sen sijaan vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana tapauksia oli kohtuullisen runsaasti. Vuodenvaihteen 2002–2003 kaltaisesta epidemiasta ei kuitenkaan ollut kyse. Rotavirusta on todettu kevään mittaan lisääntyen etenkin huhtikuun 2005 aikana, kaiken kaikkiaan keskimääräisen kevättalven tapaan. Salmonellojen ja kampylobakteerin esiintyminen on ollut tavanomaista.

Hepatiittipatogeenit

Todettujen A-, B- ja C-hepatiittien määrä on pysynyt tasaisena. Harvinaista E-hepatiittia on todettu tänä vuonna 5 kappaletta, kun viimeisen kymmenen vuoden aikana sitä on todettu vuosittain 1–5. Tämän vuoden E-hepatiiteista 4 on todettu Uudenmaan alueella.

Resistentit bakteerit

MRSA-löydösten määrä on vähentynyt ennätysmäiseen loppuvuoteen 2004 verrattuna. Huhtikuussa todettiin 72 MRSA-tapausta, kun huippukuukautena syyskuussa 2004 määrä oli 224. Vuosien 1995–2004 aikana MRSA-löydösten määrä 16-kertaistui. Vankomysiinille resistenttejä enterokokkeja (VRE) on rekisteröity tänä vuonna toistaiseksi jo 26, mikä on enemmän kuin koko vuoden 2004 aikana yhteensä (19). Tapaukset ovat kuitenkin painottuneet Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriin, missä VRE-tapauksia on tänä vuonna todettu 25 ja viimekin vuonna 12.

Uutisia maailmalta

Sikotautiepidemia Brittein saarilla

Englannissa ja Walesissa on todettu sikotautia tänä vuonna ennätykselliset määrät kymmeneen vuoteen. Sairastuneet ovat olleet pääosin 16–24-vuotiaita nuoria ja aikuisia, jotka jäivät rokottamatta sikotautia vastaan ennen MPR-rokotusohjelman aloittamista vuonna 1988. Komplikaatioiden – etenkin kivestulehdusten ja meningiittien – pelossa ja epidemian rauhoittamiseksi Brittein saarilla on aloitettu kattavat nuorten aikuisten MPR-rokotukset. Englannissa esiin tullut sikotautiepidemia korostaakin kattavien MPR-rokotusten tärkeyttä. Tiiviissä yhteisössä, kuten yliopistossa, tauti saa aikaan helposti epidemian rokottamattomien keskuudessa. Suomessakin epidemioita todettiin esimerkiksi varusmiesten parissa ennen säännönmukaisia rokotuksia. Viime vuosina Suomessa on todettu vain yksittäisiä maahan tuotuja sikotautitapauksia: tänä vuonna on toistaiseksi rekisteröity yksi tapaus, viiden viime vuoden aikana 0–4 tapausta/vuosi.

Ensimmäinen variantti Creutzfeld-Jakobin tapaus Hollannissa

Hollannin terveysministeriö tiedotti 21.4.2005 maan ensimmäisestä variantti Creutzfeld-Jakobin tautitapauksesta, jonka aiheuttajana on nautojen BSE-tautiakin aiheuttava prioni. Tauti todettiin 26-vuotiaalla naisella magneettikuvauksen ja kliinisten oireiden perusteella 15.4. Nainen menehtyi 3.5. Kaiken kaikkiaan 150 variantti Creutzfeld-Jakobin tapausta on todettu maailmanlaajuisesti: suurin osa Isossa-Britanniassa, yksittäisiä myös Ranskassa, Irlannissa, Italiassa, Japanissa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa.

Marburg-verenvuotokuume Angolassa

Angola on kärsinyt historian suurimmasta Marburg-verenvuotokuume-epidemiasta lokakuusta 2004 lähtien. Tautiin on kuollut 17.5. mennessä jo yli 300 ihmistä. Kuolleisuus on ollut suurta, jopa 90 %. Maaliskuussa 2005 alkaneista kansainvälisistä avustustoimista huolimatta epidemiaa ei ole saatu sammumaan toukokuun puoliväliin mennessä. Tauti on kuitenkin keskittynyt suhteellisen rajatulle alueelle Luoteis-Angolaan eikä tautia ole havaittu maan rajojen ulkopuolella. Erityisen haasteelliseksi epidemian rajoittamisen ovat tehneet Angolan hyvin köyhät ja puutteelliset olosuhteet sekä paikallisväestön ennakkoluulot, tietämättömyys ja mm. potilaiden hoitoon ja kuolleiden hautaamisen liittyvät traditiot.

Marburg-verenvuotokuumeen aiheuttava virus kuuluu samaan filovirusten perheeseen kuin Ebola-virus. Taudin oletetaan olevan eläimistä peräisin, mutta tarkkaa luonnonreservuaaria ei tunneta. Taudin diagnosoimista hankaloittaa etenkin se, että alkuvaiheen oireet, kuume, päänsärky, lihaskivut, yskä ja vatsaoireet, muistuttavat monien tavallisten infektiotautien oireita. Vakavia verenvuotoja ja eri elinten vajaatoimintaa ilmenee yleensä vasta 5–7 päivän sairastamisen jälkeen. Parantavaa hoitoa tai rokotetta tautiin ei ole.

Virus leviää sairastuneiden eläinten ja ihmisten veren ja eritteiden välityksellä. Tartunnan saaminen edellyttää suhteellisen läheistä kontaktia sairastuneeseen. Suurimmassa vaarassa ovatkin sairaita hoitavat perheenjäsenet ja hoitohenkilökunta. Matkailurajoituksia Angolaan ei ole asetettu. WHO:n arvioiden mukaan Marburg-viruksen aiheuttaman maailmanlaajuisen epidemian uhka on pieni.

Kongossa on toukokuussa ilmennyt jälleen Ebola-virusta. 17.5. mennessä tautiin on sairastunut 11 ja menehtynyt 9 henkilöä.

Polion hävittämisessä uusia haasteita

Vuonna 1988 aloitettiin maailmanlaajuinen kampanja polion hävittämiseksi maapallolta. Merkittävää edistystä onkin tapahtunut – vielä vuonna 1988 polioon sairastuneita oli 350 000, vuonna 2003 enää noin 1 300. Vuoden 2003 lopussa kotoperäistä poliota tavattiin enää Aasiassa Intiassa, Pakistanissa ja Afganistanissa sekä Afrikan mantereella Nigeriassa, Nigerissä ja Egyptissä. Nyt polio on kuitenkin nostanut päätään yhä laajemmalla alueella.

Erityisen synkkää polioaluetta on ollut Afrikka. Voimakas epidemia ja takaisku koko polion juurimiselle koettiin Nigeriassa vuosina 2003–2004. Ennen kuin epidemia saatiin rokotuksilla hallintaan, polio oli levinnyt läpi Saharan eteläpuolisen Afrikan yli kymmeneen maahan, jossa poliota ei ollut enää tavattu muutamaan vuoteen. Vuoden 2005 aikana poliotapauksia on todettu Afrikan ulkopuolellakin: helmikuussa 2005 varmistui Saudi-Arabiassa yksittäisiä poliotapauksia, huhti-toukokuussa yli 170 uutta tapausta Jemenissä ja nyt toukokuussa Indonesiassa toistaiseksi ainakin 14 varmistettua tapausta. Afrikan ulkopuolisten tapausten virusten genotyypit muistuttavat läheisesti Nigeriassakin riehuneen epidemian genotyyppiä. Onkin arvioitu, että polio olisi levinnyt Afrikasta Saudi-Arabian kautta Aasiaan – mahdollisesti jopa Mekan pyhiinvaeltajien mukana.

Polion leviämisen vuoksi suomalaismatkailijoiden rokotusten tarvetta on tarkistettu: myös Saudi-Arabiaan, Jemeniin ja Indonesiaan matkaaville suositellaan asianmukaisia poliotehosteita.

Taulukko 1. Influenssa A-, RSV-, mykoplasma- ja klamydiatapaukset ajalla lokakuu 2003–huhtikuu 2005.

Hanne Karakorpi
tartuntatautilääkäri KTL
infektioepidemiologian osasto
etunimi.sukunimi@ktl.fi