Publisher

National Public Health Institute
Original page

(annostelu), adult, aged, anaphylaxis, babies, child, child, preschool, composition, diphtheria, diphtheria-tetanus vaccine, effects, Haemophilus influenzae type b, haemophilus vaccines, hypersensitivity, immunization programs, immunization, secondary, infectious diseases, injurious effects, packages, pertussis, pertussis vaccine, polio, poliovirus vaccines, prophylaxis, target groups , tetanus, tetanus toxoid, vaccination, vaccines, vaccines, combined, young people

Julkaistu 3.11.2005

Uudet yhdistelmärokotteet - kurkkumätä-, jäykkäkouristus-, hinkuyskä-, polio- ja Hib-rokotteet

Kurkkumätä-jäykkäkouristus-soluton hinkuyskä-polio-Hib-rokote (DTaP-IPV-Hib)

Kurkkumätä-jäykkäkouristus-soluton hinkuyskä-poliorokote (DTaP-IPV)

Kurkkumätä-jäykkäkouristus-soluton hinkuyskätehosterokote (dtap)

Kurkkumätä-jäykkäkouristustehosterokotteet (dT)

Lisätietoja

Hinkuyskä. Hinkuyskärokotukset aloitettiin laajamittaisesti kokosolurokotteella vuonna 1952. Vuonna 1957 otettiin käyttöön kurkkumätä-jäykkäkouristus-kokosoluhinkuyskärokote (DTwP). Sittemmin laajat valtakunnalliset hinkuyskäepidemiat ovat hävinneet, mutta tautia esiintyy edelleen paikallisina epidemioina. Vuonna 2003 hinkuyskä varmistettiin laboratoriotutkimusten perusteella 1 261 suomalaiselta. Isommilla lapsilla ja aikuisilla, joilla yskä usein on saattanut jatkua jo pitkään, taudin diagnosointi perustuu vasta-ainemäärityksiin, kun taas pikkulapsilla (<3 v) tautitapaukset tavallisimmin löytyvät PCR-menetelmää käyttäen. Todellinen tapausten määrä on kuitenkin diagnosoituihin nähden moninkertainen, koska rokotetuilla tauti esiintyy lievempänä epätyypillisin oirein eivätkä kaikki oireilevat hakeudu tutkimuksiin ( kuva 5). Epätyypillisesti oireilevat, hinkuyskää sairastavat lapset ja aikuiset aiheuttavat vaaran alle puolivuotiaille lapsille, joiden rokotussuoja ei ole vielä riittävä ehkäisemään tautia ja joilla tauti saattaa olla hengenvaarallinen. Tyypillistä hinkuyskää esiintyy Suomessa alle kolmikuisilla rokottamattomilla sekä lapsilla, jotka ovat saaneet vain yhden DTwP-rokotuksen.

Tähän saakka käytössä ollut neljän pistoksen sarja DTwP-rokotetta antaa kohtuullisen hyvän, noin kolme vuotta kestävän suojan hinkuyskää vastaan. Osittainen suoja jatkuu tämän jälkeenkin; rokotetut sairastuvat klassista hinkuyskää lievempään tautiin, jonka oireena ovat viikkoja kestävä puuskainen yskä ja limaoksentelu. "Hinkumista" esiintyy harvoin. Rokotteen tehon vähittäisen heikkenemisen takia hinkuyskää esiintyy etenkin koululaisilla alaluokilla. Siksi yleiseen rokotusohjelmaan lisättiin hinkuyskäsuojaa vahvistava tehosterokotus (dtap) kuusivuotiaille vuodesta 2003 lähtien.

Vuoden 2005 alusta käyttöön otetun soluttoman hinkuyskärokotteen sisältävä yhdistelmärokote saa aikaan hinkuyskäsuojan, jonka kesto on samaa luokkaa kuin kokosolurokotteen. Uudessa rokotusohjelmassa suojaa tehostetaan neljän ja 14-15 vuoden iässä. Rokotusohjelman uudistuksen siirtymävaiheessa tehosterokotus (dtap) hinkuyskää vastaan annetaan dT-rokotteen sijasta sellaisille 11-13-vuotiaille, jotka eivät ole kuusivuotiaana saaneet dtap-rokotetta. Sairastettu hinkuyskä ei ole este rokottamiselle.

Kurkkumätää, jonka aiheuttaa Corynebacterium diphtheriae -bakteeri, esiintyi 1940-luvulla yleisesti lapsilla koko Euroopassa. 10 % rokottamattomista sairastuneista sai bakteeritoksiinin aiheuttamia komplikaatioita, joihin kolmannes heistä kuoli. Sairastettu C. diphtheriae -infektio sen paremmin kuin rokotuskaan ei estä ihmistä kantamasta kurkkumätäbakteeria tai saamasta uutta tartuntaa, joka voi ilmetä paikallisina nieluoireina. Koska sairastettu kurkkumätä ei aina anna immuniteettia, rokotetaan taudin sairastaneet toipilasvaiheen jälkeen. Jatkossa heille annetaan tehosteita normaalisti.

Kattavasti toteutetut lasten rokotukset hävittivät kurkkumädän teollisuusmaista 1960-luvun aikana. Euroopasta tauti on pysynyt sen jälkeen poissa lukuun ottamatta Venäjää, Ukrainaa ja Kaukasiaa. Näissä maissa ja Keski-Aasiassa tauti yleistyi 1990-luvun alussa kymmenien tuhansien tapauksien epidemiaksi. Epidemia alkoi laantua vuonna 1995. Vuoden 2001 alkupuoliskolla difteriatapausten määrä kuitenkin taas lisääntyi huolestuttavasti mm. Venäjällä, jossa raportoitiin 909 tapausta ja saman verran kurkkumätäbakteerin kantajia. Pietarissa tautitapausten määrä kolminkertaistui verrattuna vuoteen 2000. Valtaosa sairastuneista oli aikuisia. Vuodesta 2002 tapausten määrä Venäjällä on ollut hivenen laskussa, mutta tartuntavaara on edelleen suuri. Baltiassa kurkkumätää todettiin epidemian aikana paljon vähemmän kuin Venäjällä ja viime vuosina tapaukset ovat olleet harvinaisia.

Suomessa on vuoden 1992 jälkeen todettu yhteensä 14 kurkkumätätapausta, jotka ovat lähes kaikki olleet peräisin Venäjältä ( kuva 6). Kaksi sairastuneista kuoli; syyskuussa 1996 sairastunut keski-ikäinen mies ja vuoden 2001 lopussa sairastunut rokottamaton imeväinen. Toistaiseksi viimeinen kurkkumätätapaus todettiin joulukuussa 2001.

Kurkkumädän hävittyä Suomesta 1960-luvulla lasten kurkkumätärokotuksia jatkettiin Lääkintöhallituksen viiden pistoksen DTwP-ohjelman mukaisesti vuoteen 1978 asti, jolloin 5-6-vuotiaiden rokottaminen lopetettiin. Puolustusvoimissa on kurkkumätärokotuksia annettu vuosina 1943-1973 ja uudelleen vuodesta 1990 lähtien (dT). Vuonna 1989 otettiin aikuisten ja 11-13-vuotiaiden rokotuksissa käyttöön dT-rokote, ja kurkkumätäimmuniteetti onkin nuoremmissa ikäluokissa kohentunut. Venäjän epidemian aiheuttaman lisääntyneen tartunnanvaaran vuoksi kaikkien sinne matkaavien suomalaisten tulisi huolehtia, ettei heidän edellisestä kurkkumätärokotuksestaan ole kulunut yli kymmentä vuotta.

Jäykkäkouristus. Maaperässä esiintyy Clostridium tetani -bakteerin itiöitä, joten jäykkäkouristuksen vaara likaisen haavan tai eläimen pureman yhteydessä on olemassa. Tetanusrokotukset aloitettiin maassamme v. 1956 armeijassa asevelvollisille (T) ja v. 1957 neuvolassa (DTwP) lapsille. Vuosittain Suomessa sairastuu muutama ihminen tetanukseen; useimmat heistä ovat rokottamattomia keski-ikäisiä tai vanhuksia ( kuva 7). Vastasyntyneiden jäykkäkouristusta, joka on edelleen yleinen vastasyntyneiden kuolinsyy kehitysmaissa, ei meillä tavata lainkaan.

Sairastettu jäykkäkouristus ei anna immuniteettia, joten taudin sairastaneet rokotetaan normaalisti.

Polio, ks. Poliorokotteet

Hib-taudit, ks. Haemophilus influenzae tyyppi b -rokotteet