Publisher

National Public Health Institute

Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta matkustaa vuosittain maamme rajojen ulkopuolelle, neljännes useita kertoja vuodessa. Eestinmatkaa Suomenlahden yli tehdään yhtä luontevasti kuin junamatkaa Helsingistä Lahteen. Kansainvälisen matkailun kasvaessa neljän prosentin vuosivauhtia raja olemisen ja menemisen välillä hämärtyy. Kansalainen matkustaa. Lähes puolet sairastaa matkansa aikana. Ammattilainen toivoo, että enemmiltä kolhuilta säästytään.

On haaste tavoittaa ne sankat ihmisjoukot, joita matkailuun liittyvät terveysriskit eivät kiinnosta ja jotka neuvoja eniten tarvitsisivat. Tällä hetkellä valtaosa matkailijoista saa tietoa matkailun terveysriskeistä paikallis- ja iltapäivälehdistä, kirjallisuudesta ja TV:stä. Terveydenhuollon ammattilaisten hyvä dialogisuhde mediaan onkin matkailulääketieteessä tärkein informaatiokanava.

Valmismatkalain mukaan matkatoimistoilla on velvollisuus tiedottaa matkakohteen terveysvaaroista. Tosin matkatoimistot eivät mielellään pelottele hyvin ansaittua lomamatkaa etsivää mahdollista asiakastaan. Kuntien vastuulla on ensikäden neuvominen, rokottaminen ja reseptien kirjoittaminen. Priorisoinnin seurauksena vuonna 2003 Helsinki lopetti hyvin toimineen epidemiologisen yksikkönsä, jonka yksi tärkeä tehtävä oli matkailulääketieteellinen. Muut kaupungit ja kunnat ovat hoitaneet leiviskänsä paremmin, vaikkakin kasvavien paineiden keskellä trendi on matkailuneuvonnan privatisoituminen.

Kliinikko tarvitsee ajantasaisia, tarkkoja, helposti saatavilla olevia tietoja, joiden pohjalta voi tehdä nopeita päätöksiä ja selkeitä suosituksia. Tätä silmällä pitäen Kansanterveyslaitos on toimittanut Matkailijan terveysopasta vuodesta 1992 lähtien. Ryhmä asialleen omistautuneita asiantuntijoita ja KTL:n työntekijöitä ovat vuodesta toiseen keränneet uusimman tiedon kirjoihin ja kansiin. Niin myös tänä vuonna. Kirjan ja verkkoversion lisäksi tekeillä on tietokantasovellukseen perustuva hakumoottoriversio, josta voi hakea ajantasaisen maa- tai matkailijakohtaisen profiilin helpommin kuin mihin kirjan nykyinen maaluettelo nyt antaa eväitä.

Voiko Matkailijan terveysoppaan neuvoihin luottaa? Perimmäinen ongelma on luotettavan tiedon saanti – onko näyttöön perustuva ohjeistus ylipäänsä mahdollista matkailulääketieteessä? Tautien esiintyvyystiedot ovat usein hataria tai niitä ei ole edes saatavilla. Interventioista parhaiten on tutkittu erilaisia turistiripulin ehkäisy- ja hoitomuotoja. Rokotetehotutkimukset matkailijoiden kohderyhmässä ovat sen sijaan harvinaisia. Endeemisistä väestöistä saatuja tuloksia yleistetään matkailijoita koskemaan. Entä isoäidin neuvot? Mikä on vessassa käynnin jälkeen tapahtuvan käsien pesemisen merkitys, jos saippuaa ei ole, hanasta tuleva vesi on enimmäkseen jätevettä eikä kertakäyttöpyyhkeitä ole? Vertailevalle tutkimukselle olisi huutava tilaus, mutta käytännössä sen tekeminen on äärimmäisen vaikeaa ja kallista. Olisiko siis aika perustaa matkailulääketieteellinen neuvottelukunta, joka punnitsisi olemassa olevan tiedon painavuutta ja muodostaisi kansallisen näkemyksen siitä miten suomalaisia maailmalle evästetään?

Ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa ei korvata KELAn varoista. Matkalle lähtijä joutuu itse kustantamaan kondomit, rokotteet ja malarian estolääkkeen. Jos on varoja matkustaa, on myös kyllin varakas suojautumaan? Kyläilymatkailijoiden kohdalla näin ei välttämättä ole. Perheside velvoittaa – isoisän hautajaisiin on lähdettävä Afrikkaan vaikka viimeiset säästöt kasaan raapien. Silloin ei enää ole varaa ostaa perheelle lavantauti- tai meningokokkirokotetta.

Matkailulääketiede on kehitysmaalääketieteen kääntöpuoli. Koska köyhyyttä ja eriarvoisuutta ei ole saatu kuriin, tauteja, onnettomuuksia ja rikollisuutta riittää varottavaksi. Rikkaan maan kansalainen haluaa kokea tropiikin eksotiikan, muttei ole valmis löytämään Conradin Kongon pimeyden sydäntä. Matkailu voi kuitenkin olla myös ratkaiseva tekijä köyhyyden vähentäjänä: matkailuelinkeino on köyhimpien maiden suurin vientitulojen ja ulkomaisten investointien lähde, joka luo talouskasvua ja työpaikkoja nopeammin kuin mikään muu sektori. Kun matkustat, jätät palan itseäsi ja sydäntäsi matkakohteeseen. Näin syntyy mahdollisuus ymmärtämiseen ja – toivottavasti – toimintaan.

Hanna Nohynek, akatemiatutkija (kehitysmaalääketiede)
KTL, Rokoteosasto
Matkailijan terveysoppaan päätoimittaja