Apunavigaatio
MPR-taudit matkailijan riskinä
- Davidkin, Irja
MPR-taudit matkailijan riskinä
MPR-rokote on ollut käytössä Suomessa 24 vuotta. Tuhkarokko, sikotauti ja vihurirokko, ennen rokotuksia epidemioina esiintyneet lastentaudit, onnistuttiin tällä rokotteella hävittämään maastamme 1990-luvun puoliväliin mennessä. Näitä tauteja esiintyy kuitenkin edelleen runsaasti etenkin kehitysmaissa, mutta myös Euroopan maissa, joihin suomalaisten matkat usein suuntautuvat.
Tärkein tekijä MPR-tautien katoamiseen Suomesta on ollut riittävän korkea rokotuskattavuus, >95 %, johon päästiin 1980-luvun lopulla. Korkea rokotuskattavuus sai aikaan hyvän laumaimmuniteetin, jonka ansiosta viimeisten kymmenen vuoden aikana myöskään Suomeen muualta tuodut harvat tautitapaukset eivät ole levinneet ympäristöönsä. Tällä hetkellä valtaosa 30-vuotiaista ja sitä nuoremmista suomalaisista ovat MPR-rokotettuja.
MRP-tautien esiintyvyys
Tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa esiintyy edelleen runsaasti etenkin kehitysmaissa, mutta myös Euroopan maissa, joissa vuosina 2005 ja 2006 esiintyneet epidemiat on merkitty kuvaan 1. Vuonna 2005 alkanut Ukrainan laaja tuhkarokkoepidemia, yli 40 000 tapausta, levisi jonkin verran myös naapurimaihin. Pienempiä tuhkarokkoepidemioita on esiintynyt Saksassa, Englannissa, Espanjassa, Italiassa, Romaniassa ja Valko-Venäjällä.
Sikotautia on esiintynyt erikokoisina epidemioina Englannissa, Irlannissa, Espanjassa, Itävallassa ja Venäjällä. Vuonna 2006 koettiin laaja epidemia useassa USA:n osavaltiossa. Vihurirokkoa esiintyy runsaasti Itä-Euroopassa ja erityisesti maissa, joissa vihurirokkorokotus ei kuulu yleiseen rokotusohjelmaan, kuten Venäjällä ja Romaniassa. Vuonna 2005 vihurirokkovirus aiheutti epidemian myös hollantilaisessa yhteisössä, jonka jäsenet kieltäytyvät rokotuksista, ja siinä yhteydessä tautitapauksia siirtyi jonkin verran myös muuhun väestöön. Edellä mainittujen maiden lisäksi MPR-tauteja esiintyy suomalaisten suosimista matkakohteissa kuten Thaimaassa ja Turkissa.
MPR-rokotusohjelmat maailmalla
MPR-rokotetta käytetään lähes kaikissa Euroopan maissa. Tuhkarokkorokotetta käytetään kaikissa, sikotautirokotetta 57 %:ssa ja vihurirokkorokotetta n. 60 %:ssa maailman maista. On laskettu, että tehokas laumaimmuniteetti syntyy tuhkarokolle 95 %, sikotaudille 90 % ja vihurirokolle 85 % rokotuskattavuudella, mutta näihin lukemiin ei ylletä kaikissa maissa. Lisäksi monissa maissa MPR-rokotuskampanjat aloitettiin yhden pistoksen ohjelmalla, jolloin taudit vähenivät hitaasti ja osa ikäluokista jäi vaille sekä luonnon taudin että rokotuksen antamaa suojaa. Epidemiat syntyvät rokottamattomien tai riittämättömän rokotussuojan omaavien ihmisten keskuudessa. Rokoteimmuniteetin seurantatutkimuksissa ja epidemioiden yhteydessä tehdyissä tutkimuksissa ovat osoitettu, että hyvän vasta-ainesuojan saamiseksi tarvitaan kaksi rokoteannosta.
Milloin MPR-rokote matkailijalle?
Matkailijan on syytä varmistaa, että hänellä suoja MPR-viruksia vastaan. Rokotukset suojaavat jälkitaudeilta, joita liittyy tuhkarokkoon (yleisimmin pneumonia, harvemmin enkefaliitti, aikuisiällä jälkitautien riski suurempi), sikotautiin (meningiitti ja kivestulehdus) ja vihurirokkoon (vaikeita sikiövaurioita erityisesti sairastettuna raskauden ensimmäisellä kolmanneksella). Rokotusta suositellaan silloin, kun matkailija ei tiedä sairastaneensa näitä tauteja tai saaneensa kahta MPR-rokotusta. Suositus koskee erityisesti matkailijoita maihin, joissa tiedetään epidemian parasta aikaa esiintyvän. Suojaus kannattaa silloinkin, kun kohdemaan epidemiatilanne ei ole tiedossa. Yhden MPR-taudin sairastaminen tai yksittäinen M-, P- tai R-rokotus eivät ole MPR-rokotusten esteitä. Samoin kannattaa pitää huolta vielä MPR-rokottamattomien, mutta äidiltä saadut vasta-aineet jo menettäneiden pienten lasten rokottamisesta. Äidiltä saadut vasta-aineet häviävät 7–10 kk iässä. Jos MPR-rokote annetaan alle vuoden ikäiselle, rokotetaan lapsi jatkossa normaalin MPR-ohjelman mukaan (annokset 14–18kk ja 6 v. iässä).
Jos matkalle lähtijä on saanut Triviraten®-rokotetta, on syytä antaa kolmas MPR-rokotus sikotautisuojan parantamiseksi. MPR-rokotteen voi antaa yhtäaikaisesti tai millä aikavälillä tahansa inaktivoituja mikrobeja ja puhdistettuja antigeeneja sisältävien muiden rokotteiden kanssa. Kaksi elävää rokotetta tulee kuitenkin antaa joko yhtäaikaisesti tai vähintään kuukauden välein.
Irja
Davidkin, erikoistutkija
KTL, Virusrokotelaboratorio
irja.davidkin@ktl.fi
Kirjallisuutta
1. Hanna Nohynek, Terhi Hulkko, Satu Rapola, Nina Strömberg ja
Terhi Kilpi (toim.) Rokottajan käsikirja 2005. Kustannus Oy
Duodecim. http://www.ktl.fi/portal/8131
2. Hanna Nohynek, Eeva Pekkanen, Pirjo Turtiainen, Katariina
Kainulainen (toim.). Matkailijan terveysopas 2007. Kustannus Oy
Duodecim. http://www.ktl.fi/portal/7135
Kuva 1. Tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkoepidemiat Euroopan maissa vuosina 2005 ja 2006.
magazine article
- Suomesta kadonneet MPR-taudit eivät ole vielä historiaa
- MPR-taudit vai rokotus: riskit puntarissa
- Triviraten-rokotteen valmistus lopetettu