Publisher

National Public Health Institute

Kaikki suomalaiset lapset ovat vuodesta 1982 alkaen voineet saada neuvolassa MPR-rokotuksen tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan 14–18 kuukauden ja kuuden vuoden iässä. Rokotukset ovat käytännöllisesti katsoen hävittäneet MPR-taudit maastamme, 1990-luvun jälkipuoliskolta alkaen on todettu vain satunnaisia ulkomailta saatuja tartuntoja. Rokote kuuluu kaikkien läntisten teollisuusmaiden rokotusohjelmiin, mutta missään muualla rokotusten toteutuksessa ja MPR-tautien hävittämisessä ei ole onnistuttu yhtä hyvin kuin Suomessa. MPR-rokotuksen hyödyllisyyttä kuitenkin myös epäillään.

Rokotusten tarpeellisuutta arvioitaessa punnitaan aina niiden hyödyt ja haitat. Hyödyt tulevat taudin ja sen vakavien komplikaatioiden välttämisestä, mutta kaikilla rokotuksilla on myös haittavaikutuksia. Kummat painavat enemmän MPR-rokotuksissa? Ennen rokotusten aikaa lähes kaikki saivat ennen pitkää tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkotartunnan. Suomen esimerkki osoittaa, että rokottamalla taudit voidaan välttää kokonaan. Ennen taudeille altistuneiden määrä oli jokseenkin sama kuin rokotuksen saaneiden määrä nykyään. Tautitartunnan ja rokotuksen komplikaatioiden riskit ovat siis suoraan vertailukelpoisia.

Tuhkarokko vai rokotus?

Tuhkarokon tunnettuja komplikaatioita ovat keuhkokuume, aivotulehdus ja niihin liittyvät kuolemat. Näitä komplikaatioita on esiintynyt poikkeuksetta siellä missä tautiakin. Esimerkiksi Etelä-Italiassa vuonna 2002 riehuneen tuhkarokkoepidemian aikana Campanian alueella arviolta 40 000 lasta sairastui tuhkarokkoon. Heistä 600 joutui sairaalahoitoon, 16 sai aivotulehduksen ja neljä kuoli. Tuhkarokon ehkä kammottavin jälkitauti on subakuutti sklerosoiva panenkefaliitti (SSPE), hitaasti aivot tuhoava, lopulta yleensä kuolemaan johtava tauti. Ennen tuhkarokkorokotusten aloittamista Suomessakin todettiin vähintään yksi tällainen tapaus vuodessa.

MPR-rokote aiheuttaa lieviä tuhkarokon oireita ensimmäistä kertaa rokotettaessa 5–15 prosentille rokotetuista. Lapsi voi saada myös kouristuskohtauksen, yleensä rokotuksen nostaman kuumeen yhteydessä. Varsinaiseen tautiin liittyvä kouristusvaara on kuitenkin huomattavasti suurempi. Tuhkarokkorokotuksen jälkeen raportoitujen aivotulehdusten ilmaantuvuus on ollut noin yksi tapaus miljoonaa rokotettua kohti. Näidenkään ei ole voitu osoittaa johtuvan rokotuksesta. Lisäksi tuhkarokkotaudin aiheuttama aivotulehdusriski on tähän verrattuna 400-kertainen.

Sikotauti vai rokotus?

Sikotauti aiheuttaa muun muassa aivokalvontulehdusta, aivotulehdusta, kivestulehdusta ja siitä seuraavaa lapsettomuutta. Puberteetin jälkeen sikotautiin sairastuvan miehen riski saada kivestulehdus on noin 25 prosenttia. Tällaisia haittoja rokotuksella ei ole osoitettu olevan.

Vihurirokko vai rokotus?

Vihurirokkoa voi seurata muun muassa aivotulehdus ja ohimenevä veren verihiutalepitoisuuden lasku (idiopaattinen trombosytopeninen purpura = ITP). Jos raskaana oleva sairastaa vihurirokon, sikiön kuoleman tai vaikean vaurioitumisen vaara on suuri. Näistä ainoastaan ITP:n on todettu voivan seurata myös rokotusta, tosin kymmenen kertaa harvemmin kuin tautia.

MPR-rokotteesta autismia?

Vuonna 1998 brittilääkäri Andrew Wakefield esitti alunperin 12 tapausselostukseen perustuvan olettamuksen, että MPR-rokotus saattaisi aiheuttaa kroonisen suolistotulehduksen ja sen seurauksena hermostoon myrkyllisesti vaikuttavien aineiden pääsyä suolesta verenkiertoon ja edelleen aivoihin, mikä johtaisi autistisiin oireisiin. Hänen tutkimusryhmänsä ilmoitti myöhemmin löytäneensä myös merkkejä tuhkarokkoviruksesta tällaisten potilaiden suolen seinämästä. Lukuisat tutkimusryhmät eri puolilla maailmaa ovat sittemmin testanneet näitä olettamuksia. Muissa laboratorioissa ei ole löydetty tuhkarokkovirusta kroonista suolistotulehdusta sairastavien suolen seinämästä. Autismia sairastavilla ei myöskään esiinny kroonista suolistotulehdusta enempää kuin muilla. Autismin puhkeamisen vaara näyttää usean tutkimuksen perusteella olevan sama ennen rokotusta kuin sen jälkeen. Lisäksi autismin tilastollinen lisääntyminen on jatkunut niilläkin alueilla, joilla MPR-rokotusten kattavuus on jo pitkään pysynyt muuttumattomana. Laajoissa tutkimuksissa ei ole löydetty näyttöä MPR-rokotuksen ja autismin väitetyn syy-yhteyden tueksi.

Riskien vertailu tuskin jättää epäselväksi, mihin vaaka kallistuu: MPR-rokotus on moninkertaisesti turvallisempi vaihtoehto kuin tuhkarokolle, sikotaudille ja vihurirokolle alttiina eläminen.

Terhi Kilpi
KTL, rokoteosasto

Kirjallisuus

Pebody RG, Edmunds WJ, Conyn-van Spaendonck M. The seroepidemiology of rubella in Western Europe. Epidemiol Infect 2000;125:347-57.

De Melker H, Pebody RG, Edmunds WJ ym. The seroepidemiology of measles in Western Europe. Epidemiol Infect 2001; 126: 249-59.

Ciofi degli Atti M, Salmaso S. New measles epidemic in southern Italy: 1217 cases reported to sentinel surveillance, January-May 2003. Euro Surveill 2003;7: n:o 27.

Galazka AM, Robertson SE, Kraigher A. Mumps and mumps vaccine: a global review. Bull World Health Organ. 1999;77:3-14.

Ukkonen P. Rubella immunity and morbidity: impact of different vaccination programs in Finland 1979-1992. Scand J Infect Dis 1996;28:31-5.

Farrington P, Pugh S, Colville A, Flower A, Nash J, Morgan-Capner P, Rush M, Miller E. A new method for active surveillance of adverse events from diphtheria/tetanus/pertussis and measles/mumps/rubella vaccines. Lancet. 1995;3 45:567-9.

Madsen KM, Hviid A, Vestergaard M, Schendel D, Wohlfahrt J, Thorsen P, Olsen J, Melbye M. A population-based study of measles, mumps, and rubella vaccination and autism. N Engl J Med. 2002;347:1477-82.