Publisher

National Public Health Institute
Original page

(annostelu), adult, anaphylaxis, babies, child, child, preschool, composition, effects, immunization programs, injurious effects, measles, measles-mumps-rubella vaccine, mumps, packages, pregnancy, prophylaxis, rubella, target groups , vaccination, vaccines

Julkaistu 30.5.2005

Morbilli-parotitis-rubella, MPR; engl. MMR.

Kauppanimi ja myyntiluvan haltija

MMR II; Merck, Yhdysvallat

Priorix; GlaxoSmithKline, Belgia

Pakkaus

MMR II -pakkaus sisältää kymmenen rokoteannosta sekä kymmenen liuotinpulloa. Priorix-pakkaus sisältää kymmenen rokoteannosta sekä kymmenen liuotinta sisältävää ruiskua ilman neulaa.

Säilytys

Rokotteen tuhkarokko- ja sikotautivirukset tuhoutuvat herkästi. Rokote on säilytettävä valolta suojassa +2-+8 °C:n lämpötilassa. Valmiiksi liuotettu rokote säilyy käyttökelpoisena kahdeksan tuntia jääkaapissa valolta suojattuna.

Koostumus

Yksi annos rokotetta (0,5 ml) sisältää immunogeeneina soluviljelmissä (kanan alkion solut ja ihmisen diploidisolut) tuotettuja eläviä taudinaiheuttamiskyvyltään heikennettyjä tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkoviruksia, jotka elimistössä lisääntyessään tuottavat varsinaiset immunisoivat virusantigeenit. MMR II:ssa on käytetty apuaineina mm. ihmisen albumiinia ja hydrolysoitua liivatetta, molemmissa rokotteissa säilytteenä neomysiiniä. Kananmunan proteiineja rokotteissa ei ole.

Käyttöaiheet

Rokote on tarkoitettu lasten ja aikuisten immunisointiin tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan.

Käyttövalmiiksi saattaminen

Kuiva-aineen liuottamiseen saa käyttää vain pakkauksessa olevaa liuotinnestettä. Liuotinpullon tai -ruiskun sisältö lisätään kuiva-ainepulloon juuri ennen käyttöä. Seosta ravistellaan kevyesti, kunnes aine on liuennut. Valmis liuos on kirkas. MMR II on kellertävä neste, Priorix vaaleanoranssi tai vaaleanpunainen.

Annostus ja antotapa

Perusrokotukseen kuuluu kaksi annosta, jotka annetaan yleisen rokotusohjelman mukaisesti 14-18 kuukauden ja kuuden vuoden iässä. Jos rokottaminen aloitetaan myöhemmin, toinen annos voidaan tarvittaessa antaa puolen vuoden kuluttua ensimmäisestä, mutta mieluiten 2-3 vuoden kuluttua ensimmäisestä. Jos lapsi on saanut ensimmäisen MPR-rokotteensa alle vuoden ikäisenä, suositellaan hänelle silti lisäksi kahta MPR-rokotetta normaalin aikataulun mukaan. Rokoteliuosta pistetään 0,5 ml ihonalaisesti (s.c.) tai lihaksensisäisesti (i.m.) olkavarteen.

Jokaisella aikuisella tulisi olla joko sairastettujen tautien tai kahden MPR-rokoteannoksen antama suoja tuhkarokkoa, vihurirokkoa ja sikotautia vastaan. Jos aikuisen rokotussuoja todetaan näiden rokotusten osalta puutteelliseksi, se täydennetään.

Linkki nopeutettuun rokotusohjelmataulukkoon: Taulukko 16

Suojateho

MPR-rokotteen suojateho on noin 95-100 % jo yhden annoksen jälkeen. Kahdella MPR-annoksella saadaan hyvin pitkäaikainen suoja kaikkia kolmea tautia vastaan.

Haittavaikutukset

Rokotteen sisältämien virusten on lisäännyttävä elimistössä, jotta ne saisivat aikaan halutun immunisaation. Rokotteen aiheuttama infektio on yleensä oireeton tai lieväoireinen. Rokotevirukset eivät tartu rokotetusta muihin ihmisiin eivätkä siten aiheuta vaaraa esimerkiksi rokotetun lapsen raskaana olevalle äidille. Lieviä tuhkarokkoa tai vihurirokkoa muistuttavia oireita (kuumereaktio, yskä, nuha, lievä tuhkarokkomainen ihottuma, päänsärky, levottomuus, ärtyisyys, lievät niveloireet) ilmaantuu MPR-rokotuksen jälkeen noin viidelle prosentille rokotetuista. Myös imusolmukkeet voivat suurentua. Yksittäisiä kivestulehduksia on raportoitu rokotteen jälkeen.

Jos edellä kuvattuja oireita ilmenee, ne alkavat tavallisesti 7-12 vrk:n kuluessa rokottamisesta ja häviävät muutamassa päivässä. Niitä ei yleensä ilmene enää toisen MPR-annoksen jälkeen. Korkeaa kuumetta (yli 39 °C) ilmaantuu 5-15 prosentille rokotetuista.Vanhempia on syytä muistuttaa kuumereaktion mahdollisuudesta, erityisesti jos lapsella on ollut kuumekouristus.

Allergiset reaktiot MPR-rokotuksen jälkeen ovat hyvin harvinaisia. Kananmunan albumiinille, liivatteelle tai neomysiinille yliherkät henkilöt voi pääsääntöisesti rokottaa (ks. Varotoimet ja vasta-aiheet).

MPR-rokotuksen jälkeen on kuvattu kliinisesti havaittavaa trombosytopeniaa, jonka yleisyys on eri tutkimuksissa ollut 1:30 000-40 000 rokotettua. Trombosytopenian vaara tuhkarokko- tai vihurirokkotaudin jälkeen on kuitenkin vähintään kymmenkertainen.

Varotoimet ja vasta-aiheet

Yleisten rokotusten vasta-aiheiden huomioonottamisen lisäksi MPR-rokotetta ei tule antaa, jos rokotettava

• on immuunipuutteinen (poikkeuksena HIV-positiiviset),
• sairastaa aktiivista tuberkuloosia,
• on saanut anafylaksiaoireita liivatetta sisältävien tuotteiden syömisestä tai neomysiinistä tai
• on raskaana. Vahingossa raskauden aikana annettu MPR-rokote ei kuitenkaan anna aihetta raskauden keskeyttämiseen.

Raskaaksi tulemista ei suositella rokotusta seuraavan kolmen kuukauden aikana.

Kananmuna-allergisen voi pääsääntöisesti rokottaa MMR II- ja Priorix-rokotteilla ( Kuva 3. Kananmuna-allergisen lapsen rokottaminen MPR-rokotteella .). Jos on epäselvää, voiko näitä rokotteita käyttää tai harkitaan lapsen rokottamatta jättämistä, voi ennen lopullista päätöstä konsultoida KTL:n rokotusneuvontaa. Asiasta löytyy lisätietoja myös artikkelista Muut rokotusten haittavaikutukset.

Lapsi, jolla on todettu välitön yliherkkyys neomysiinille tai anafylaktiseen reaktioon johtanut kananmunaproteiiniallergia tai jolla aiemman MPR-rokotuksen yhteydessä on ilmennyt anafylaktisia oireita, tulisi ohjata allergologin arvioon. Päätös rokottamisesta tehdään tapauskohtaisesti. Rokotus pyritään antamaan poliklinikkakäynnin yhteydessä ja lasta seurataan ainakin kaksi tuntia ennen kotiuttamista.

Toisesta MPR-annoksesta pidättäytymistä on syytä harkita, jos rokotettava on aikaisemmin sairastanut idiopaattisen trombosytopenian (ITP), etenkin jos sairastuminen on tapahtunut kuuden viikon kuluessa ensimmäisestä MPR-rokotuksesta.

Gammaglobuliinipistoksen tai verensiirron jälkeen MPR-rokotusta on syytä lykätä vähintään kolme kuukautta, plasma- ja trombosyyttivalmisteiden antamisen jälkeen jopa seitsemän kuukautta. Suuriannoksisen gammaglobuliinihoidon (0,4-2 g/kg i.v.) jälkeen rokotusta tulisi lykätä 8-11 kk. Jos rokotus on kuitenkin on annettu em. aikana, siitä ei ole haittaa. Tässä tapauksessa suositellaan uuden rokotteen antamista riittävän suojan varmistamiseksi.

MPR-rokotuksen kanssa samanaikaisesti tai kuukauden välein voi antaa muita eläviä heikennettyjä mikrobeja sisältäviä rokotteita. MPR-rokotuksen voi antaa millä aikavälillä tahansa tai tarvittaessa myös samanaikaisesti mutta eri ruiskulla ja eri pistoskohtiin muun muassa DTaP-IPV-yhdistelmärokotteen kanssa.

Lisätietoja

MPR-rokotukset aloitettiin Suomessa 1982. Kaikkia kolmea tautia vastaan oli aiemmin käytössä erilliset rokotteet. Viimeisimmän tutkimuksen mukaan MPR-rokotteen rokotuskattavuus oli 96,6 %. MPR-taudit vähenivätkin oleellisesti 1990-luvun alkuun mennessä. Kuitenkin 1980-luvun lopulla Suomessa ilmeni vielä pieniä MPR-tautiepidemioita, lähinnä rokottamattomissa kouluikäisissä. Vuoden 1987 alusta lähtien on vaadittu MPR-tautiepäilyjen serologinen varmennus sekä rokotetuilta että rokottamattomilta. KTL tekee edelleen näitä vasta-ainemäärityksiä ilmaiseksi. MPR-tautien esiintymisen endeemisenä maassamme katsotaan loppuneen vuonna 1994. Yksittäisiä tautitapauksia on raportoitu ulkomailta tartunnan saaneilla henkilöillä ja heidän lähikontakteillaan. Viime vuosina ei ole ilmoitettu yhtään kotimaista alkuperää olevaa tuhkarokko-, sikotauti- tai vihurirokkotapausta, vaan esimerkiksi vuosina 2002-2003 todetut MPR-tautitapaukset, yhteensä viisi sikotautia ja kolme vihurirokkoa, olivat kaikki ulkomailta tuotuja.

MPR-tauteja esiintyy vielä runsaasti kehitysmaissa sekä monissa Keski-, Etelä- ja Itä-Euroopan maissa. MPR-rokotusten kattavuus Suomessa on tämän vuoksi pidettävä korkeana. Näin voidaan estää yksittäisten suomalaisten matkailijoiden sairastuminen sekä mahdollisten ulkomailta tuotujen tautien leviäminen epidemioiksi.

Tuhkarokko ( kuva 10). Tuhkarokko on herkästi tarttuva hengitysteiden virusinfektio, johon liittyy usein komplikaationa hengitysteiden bakteeri-infektio, yleensä pneumonia ja harvemmin enkefaliitti. Aikuisiällä sairastettuna taudin komplikaatiovaara suurenee. Tuhkarokko on yleinen pikkulasten kuolinsyy monissa kehitysmaissa.

Sikotauti. Sikotauti on viruksen aiheuttama kuumeinen lastentauti, jonka tyypillinen oire on sylkirauhastulehdus. Sen komplikaatioina meningiitti ja kivestulehdukset ovat tavallisia. Asevelvollisia on rokotettu Suomessa inaktivoituja sikotautiviruksia sisältävällä rokotteella jo vuodesta 1960.

Vihurirokko. Vihurirokkoa vastaan rokotetaan ensi sijassa siksi, että saataisiin ehkäistyä raskaudenaikainen vihurirokko. Se aiheuttaa vaikeita sikiövaurioita erityisesti raskauden ensikolmanneksen aikana sairastettuna. Vuonna 1975 aloitettu vihurirokkorokotus 11-13-vuotiaille tytöille ja vuosina 1982-1993 toteutettu seronegatiivisten synnyttäjien rokottaminen on saanut aikaan sen, että vain prosentti synnyttäjistä on enää vailla vihurirokkovasta-aineita. Vuosina 1975-1987 käytettiin vihurirokkorokotetta ja sen jälkeen MPR-rokotetta. Väestön hyvästä suojasta on osoituksena se, että viimeksi esiintyneessä vihurirokkoepidemiassa sairastuivat yksinomaan rokottamattomat kouluikäiset pojat. Koska synnyttäjät ovat vihurirokolta hyvin suojattuja ja koska neuvolarokotusten kattavuus maassamme on kiitettävä eikä vihurirokkoepidemioita siten ole odotettavissa, raskaudenaikaisten verinäytteiden seulonta rubellavasta-aineiden määrittämiseksi on lopetettu.